Suomen eroaminen Euroopan unionista
Lauantaina julkaisemassani blogissa ”Suomen eroaminen euroalueesta” kerroin siitä, kuinka kansanäänestystä koskenut kansalaisaloitteeni haudattiin marraskuussa 2016 tekaistuin perustein perustuslakivaliokuntaan ja kuinka eduskunnalta evättiin siten mahdollisuus keskustella Suomen jäsenyydestä euroalueessa ja ottaa siihen kantaa.
Totesin, että nyt keskustelua pakostakin syntyy. Tällä kertaa se koskee Suomen jäsenyyttä myös Euroopan unionissa sen vuoksi, että komissio pyrkii kytkemään koko unionin ja sen tulevan kehityksen euroalueen pelastamiseen.
x x x
EU-maiden elpymistä ajatellen komission ehdotuksessa ei ole mitään järkeä.
Jäsenmaat käyttävät jo runsaasti velkarahaa oman taloutensa elvyttämiseen. Eihän se toisi niille mitään lisäarvoa, että ne ottaisivat lisäksi kantaakseen valtavat velat, jotka kierrätettäisiin unionin kautta. Unionissa päätettäisiin kuinka rahat olisi käytettävä. Rahaston kautta toteutettaisiin mittava varainsiirto nettomaksajilta nettosaajille.
On kyseenalaista, onko ylivelkaantuneiden valtioiden ylipäätään järkevää käyttää runsaasti velkarahaa taloutensa elvyttämiseen. Jos sen käyttöä kuitenkin halutaan lisätä, on parempi, että jäsenmaat ottavat lainaa itselleen ja käyttävät sen oman harkintansa mukaan oman taloutensa jälleenrakentamiseen.
Elpymisen käynnistäisi euroalueen hallittu purkaminen siten, että kaikki jäsenmaat tai osa niistä ottaisi euron rinnalla käyttöön kansallisen valuutan. Tätä kautta kilpailukykyään menettäneet ja talousvaikeuksista kärsivät jäsenmaat pääsisivät taloudellisen kasvun tielle.
Tähän johtavissa EU-maissa ei ole ainakaan vielä valmiutta. Sen sijaan ollaan valmiit tekemään mitä tahansa nykymuotoisen yhtenäisvaluutta euron pelastamiseksi.
Komission ehdottaman jälleenrakennusrahaston varsinainen tehtävä onkin estää euroalueen velkakriisi vahvistamalla pahimmin velkaantuneiden jäsenmaiden velkakestävyyttä. Samalla pyritään pelastamaan Ranskan ja muiden keskeisten jäsenmaiden pankkeja, jotka ovat lainanneet kriisimaihin runsaasti rahaa.
Elvytysrahastoon pyritään saamaan mukaan myös euroalueeseen kuulumattomat EU-maat. Tästä syystä mm. Bulgaria, Romania ja Puola saisivat sieltä suhteettoman suurta tukea. Mukana ovat ehdotuksen mukaan myös Ruotsi ja Tanska, joiden saama hyöty näyttää jäävän vähäiseksi. Britannia pelastuu näiltä vaateilta Brexitin ansiosta.
Toinen jälleenrakennusrahaston tehtävä on toteuttaa liittovaltioaatetta. Euroopan unioni pyritään kehittämään ylikansalliseksi liittovaltioksi, joka voi laajentaa toimintaansa velkarahalla ja EU-verojen avulla. Jälleenrakennusrahaston takaisinmaksu synnyttäisi yhteisvastuun ja riippuvuuden, jolla uudet EU-erot voitaisiin estää.
x x x
Viime aikoihin saakka olen sanonut, että kannatan Suomen eroamista vain euroalueesta, en Euroopan unionista. Unionista eroaminen tulisi mahdolliseksi vain siinä tapauksessa, että Tanska ja Ruotsi eroaisivat.
Komission esitys jälleenrakennusrahastoksi pyrkii poistamaan eroa euroalue- ja EU-jäsenyyksien välillä. Siten se vaikuttaa myös keskusteluun siitä, olisiko meidän erottava vain euroalueesta vai myös unionista.
Suomenkin kannalta katsoen tilanne muuttuisi, jos kehityksestä kohti velkaunionia ja liittovaltiota pääsisikin irti vain eroamalla myös Euroopan unionista.
Toisaalta komission esitys elvytysrahastoksi sysäisi vastuun euroalueen synnyttämistä ongelmista myös sen ulkopuolella olevien EU-maiden kannettavaksi. Tämä saattaa kypsyttää Tanskaa ja Ruotsia eroamaan unionista ja avata siten tien myös Suomen EU-erolle.
Tällöin voisimme toteuttaa sen vuonna 1994 vahvasti esillä olleen ajatuksen, että kaikki viisi Pohjoismaata osallistuisivat EU:n sisämarkkinoihin Euroopan talousalueen (ETA) kautta ja muodostaisivat keskenään Pohjolan yhteisön (PY).
Pohjolan yhteisön toteutuminen oli lähellä.
Suomessa kansan enemmistö harhautettiin hyväksymään EU-jäsenyys neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä. Jarrutuskeskustelulla eduskunnan päätös saatiin lykätyksi Ruotsin kansanäänestyksen yli.
Ruotsalaisten enemmistö vastusti EU-jäsenyyttä sekä ennen kansanäänestystä että sen jälkeen. Kansanäänestyksen yhteydessä hetkellinen enemmistö saatiin harhautetuksi sopimuksen tueksi.
Euroopan talousalue ja Pohjolan yhteisö olisivat olleet ja olisivat meille kaikille paljon parempi vaihtoehto kuin jäsenyys velkaunioniksi ja liittovaltioksi kehittyvässä EU:ssa.
Pohjolan yhteisön muodostamiseksi oli olemassa valmis hahmotelma, jonka esitin Nordisk Kontakt –lehdessä syksyllä 1994 ilmestyneessä artikkelissani. Kaksikymmentä vuotta Suomen EU-kansanäänestyksen jälkeen, 15.10.2014, julkaisin sen blogina ”Euroopan unioniin vai Pohjolan yhteisöön?”.
Tämä suunnitelma tulisi nyt päivittää ja toteuttaa.
Hyvä Paavo! Näin sen pitäisi mennä. Kääritäänhän vain niitä hihoja edelleen ja viedään ajatustasi eteenpäin. Muutos vaatii sitkeyttä ja onneksi sinulla sitä on. Jospa se sitkeys tarttuisi kaikkiin meihin suomalaisiin. Edellisillä sukupolvilla sitä on ollut. Otetaan heistä oppia. Vaihtoehtoja Suomella ei ole..!!!
Ilmoita asiaton viesti
Pohjoismaisen unionin merkittävänä heikkoutena on se, ettei niillä ole omaa yhteisvaluuttaa vaan kaikilla omansa. Islannin kruunu ei ole ollut yli kymmeneen vuoteen vapaasti vaihdettava, eikä ole sitä edelleenkään. Aikanaan Pohjoismaat oli Suomelle etenkin kylmän sodan aikana luontainen viiteryhmä, mutta tämä yhteistyö on sittemmin rapissut, etenkin nyt kun Ruotsi pilasi maineensa muiden Pohjoismaiden silmissä huonolla pandemiantorjuntastrategialla.
EU ja euroalue eivät toki ole itsestäänselvyyksiä tai ikuisia vaan täälläkin voi hajaannukseen vieviä muutoksia tapahtua. Näille muutoksille on ollut tähän mennessä tunnusomaista epävarmuudet, väkivalta ja autoritaarisempi kansallinen hallinto, mikä on saanut monissa maissa, etenkin Suomessa, valtaosan poliitikoista laittamaan paljon peliin EU:n ja euroalueen puolustamiseksi rikki repijöiltä. Suomen valtiojohdolla todennäköisesti on nykyisille yhteisöille suunnitelma B, mutta se tuskin tarkoittaa valuuttamielessä omaa markkaa vaan pyrkimystä turvata jatkossakin yhteinen valuutta ainakin Saksan ja Viron kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Väyrysen linkittämä vuoden 1994 kirjoitus paljastaa, mistä hänen”Pohjolan yhteisö”-hankkeessaan oli ja varmaan vieläkin on kysymys: Pohjolan sitomisesta Venäjän etupiiriin:
”Kun Suomi ja Ruotsi säilyttäisivät edelleen puolueettomuutensa – kun ne eivät olisi liittosuhteessa muihin valtioihin, ja kun niillä olisi itsenäinen puolustus – ei Venäjä kokisi sitä uhkaksi omalle turvallisuudelleen. Venäjä voisi luottaa siihen, että Suomi ja Ruotsi pyrkisivät pysyttäytymään sotien ja selkkausten ulkopuolella, eivätkä sallisi alueensa käyttämistä hyökkäystarkoitukseen.”
Kirjoituksessa mainitaan vielä pääsihteeri Leonid Brezhnevin hanke ”ydinaseettomasta Pohjolasta,” joka olisi vesittänyt ovelasti Norjan ja Tanskan Nato-jäsenyyden.
Mitään merkkejä ei ollut vuonna 1994 siitä, että Ruotsi, Norja ja Tanska olisivat halunneet Brezhnevin ja Väyrysen YYA-liturgiaa itseään sitovaksi. Eikä suoraan sanoen ole nytkään.
Ilmoita asiaton viesti
Blogit liitteineen kannattaisi lukea ennen kuin ryhtyy niitä kommentoimaan.
Vuoden 1994 artikkelissani kirjoitin:
”Pohjolan uusi turvallisuusjärjestelmä voitaisiin sovittaa yhteen Naton alullepaneman rauhankumppanuusjärjestelmän kanssa. Siihen voisi ehkä liittyä Naton rajattu turvallisuustakuu Ruotsille ja Suomelle – jos nämä maat sitä tahtoisivat. Natoa tämä voisi kiinnostaa sen vuoksi, että pohjoismainen puolustusyhteistyö vahvistaisi erityisesti kahden jäsenmaan Norjan ja Tanskan-turvallisuutta.
Ruotsin ja Suomen saama turvallisuustakuu voisi olla maakohtainen. Siinä voisi olla kaksi osaa. Jos Suomeen tai Ruotsiin tai niiden alueen kautta Naton jäsenmaahan kohdistuisi sotilaallinen uhka, voisivat sopimuspuolet neuvotella tilanteen edellyttämistä toimenpiteistä. Mahdollisessa kriisitilanteessa voisivat Suomi ja Ruotsi huolehtia itse maa-ja meripuolustuksestaan, mutta ne voisivat saada Naton – ennen muuta Yhdysvaltain ilmavoimien – suojaa ja tukea.
Viime vuosien kokemuksen perusteella uskoisi tällaisen rajatun turvatakuun antamisen soveltuvan Naton yleisiin toimintaperiaatteisiin. Suurempi syy on epäillä sitä, olisiko Nato valmis laajentamaan liittosuhteeseen perustuvaa puolustusvastuutaan Euroopan puolueettomiin maihin tai Varsovan liiton entisiin jäsenmaihin.
Pohjolan yhteisön turvallisuusyhteistyö ylläpitäisi ja vahvistaisi koko Pohjois-Euroopan vakautta. Kun Suomi ja Ruotsi säilyttäisivät edelleen puolueettomuutensa – kun ne eivät olisi liittosuhteessa muihin valtioihin, ja kun niillä olisi itsenäinen puolustus – ei Venäjä kokisi sitä uhkaksi omalle turvallisuudelleen. Venäjä voisi luottaa siihen, että Suomi ja Ruotsi pyrkisivät pysyttäytymään sotien ja selkkausten ulkopuolella, eivätkä sallisi alueensa käyttämistä hyökkäystarkoitukseen.
Pohjolan oman turvallisuusjärjestelmän luominen olisi joka suhteessa selvästi parempi vaihtoehto kuin se, että Suomi ja Ruotsi luopuisivat puolueettomuuspolitiikastaan ja pyrkisivät liittoutumaan Länsi-Euroopan unionin (WEU) ja sitä kautta myös Naton puitteissa.
Pohjolan yhteisöllä olisi samankaltainen ulko- ja turvallisuuspoliittinen yhteistyö kuin Euroopan unionilla. Tähän meidän olisi helppo päästä, sillä Pohjoismaiden ulkopoliittiset kannanotot ja toimintalinjat ovat lähellä toisiaan. Niillä on hyvin samankaltainen suhtautuminen Venäjään ja yleensäkin itäiseen Eurooppaan. YK:ssa ja Ety-järjestössä – muun muassa rauhanturvatyössä – niiden olisi helppo esiintyä yhtenäisesti. Tarvittaessa kansalliset linjat voisivat kuitenkin poiketa toisistaan.
Maailmalla Pohjoismaat tunnetaan edistyksellisinä ja demokraattisina teollisuusmaina, joilla ei ole samoja rasitteita kuin useilla EU-mailla ja EU:lla on. Pohjolan yhteisö voisi pyrkiä välttämään puuttumista suurvaltojen välisiin kiistoihin ja yllä- pitää hyviä suhteita kaikkiin maihin. Pohjolan yhteisön muodostaminen vahvistaisi ja kirkastaisi Pohjoismaiden asemaa ja kuvaa ulko-ja turvallisuuspoliittisena toimijana.”
Esitin siis, että Suomi voisi saada Naton rajatut ”turvallisuustakuut” osana Pohjolan turvallisuusjärjestelyä.
Vuoden 1994 artikkeli oli tietysti aikaansa sidottu. Se tulisi päivittää.
Ilmoita asiaton viesti
Kuka kaipaa sellaista arvonsa säilyttämisen kannalta epävarmaa valuuttaa kuten Suomen markka. Valuuttaunionista pohjoismaiden kanssa tulee tuskin mitään.
Tuskin pohjoismaat haluavat riesakseen valtiota jonka työmarkkinapolitiikka on sellaista kuin mitä se Suomessa on. Työmarkkinajärjestöt esittävät pokkana palkkavaatimuksia joiden maksamiseen työnantajilla ei ole mahdollisuuksia, jolloin kilpailukykyä pitäisi käytännössä pitää yllä devalvaatioiden kautta, tai valuutan arvoa pudottamalla.
Jos pohjolan yhteisvaluttan arvo aiottaisiin pitää vakaana, kuten Sveitsin Frangin arvia, pohjoismaiseen valuuttaunioniin ei missään tapauksessa pitäisi ottaa mukaan Suomea, jossa ammattiliitoilla on ylivahva asema.
Euron ollessa kyseessä yhden pienen maan, kuten Suomen, työmarkkinapolitiikka ei vaikuta koko valuuttaan samalla tavalla, se vaikuttaa vain Suomalaisen työn kilpailukykyyn heikentävästi.
Uppoavaan markkaan palaaminen merkitsisi Suomessa samaa onnetonta kehitystä mikä oli vallalla ennen valuuttaunionia ja vakaan valuutan aikaa.
Ilmoita asiaton viesti
En ehdottanut vuoden 1994 artikkelissani, että Pohjolan yhteisön jäsenmailla olisi yhteinen valuutta.
Kirjoitin:
”Pohjolan yhteisön kansantaloudelliset edut tulevat vielä selvemmiksi, jos Euroopan talous- ja rahaliiton (Emu) kolmas vaihe toteutuu.
Kaikkien Pohjoismaiden taloudet ovat hyvin riippuvaisia kansainvälisen talouden vaihteluista. Niiden tuotantorakenne on erilainen kuin EU-maiden. Kansainvälisen talouden shokit vaikuttaisivat niihin eri tavoin kuin suuriin EU-maihin. Itsenäinen rahapolitiikka on Pohjoismaille välttämätön.
Yhteisössä voitaisiin soveltuvin osin kehittää myös valuutta- ja rahapoliittista yhteistyötä. Pohjola pyrkisi seuraamaan ecun kurssikehitystä, mutta sillä olisi mahdollisuus korjaaviin toimenpiteisiin, jos ne kävisivät välttämättömiksi.”
Suomella on hyvät kokemukset itsenäisestä kelluvasta valuutasta, joka oli käytössä vuoteen 1987 saakka. Silloin markka sidottiin kiinteällä kurssilla muihin länsieurooppalaisiin valuuttoihin. Alkoi ”vahvan markan” politiikka. Seurauksena oli 1990-alun lama.
Kelluva markka oli käytössä taas vuoden 1992 lopulta siihen saakka, kun liityimme euroon. Tämä oli hyvää aikaa Suomen taloudelle.
Eurosta olemme kärsineet.
Se devalvoitui aluksi voimakkaasti Yhdysvaltain dollariin nähden. Tällöin Suomen talous ylikuumentui ja menetimme kilpailukykyämme.
Sitten euro revalvoitui ja kilpailukykymme kilpailijamaihin nähden heikkeni entisestään. Vuoden 2008 finanssikriisistä käynnistyi Suomen kansantalouden ”menetetty vuosikymmen”.
Samaan aikaan itsenäisen kelluvan valuuttansa säilyttänyt Ruotsi pääsi vahvaan kasvuun. Elintaso nousi, työllisyys kohentui ja julkinen talous pysyi hyvässä kunnossa.
Virheistä pitäisi oppia. Suomen tulee päästä eroon euroalueesta, joka tuhoaa taloutemme ja itsenäisyytemme. Jos tämä edellyttää eroamista myös Unionista, voisimme tehdä sen yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa ja muodostaa Pohjolan yhteisön.
Ilmoita asiaton viesti
Olipa hienoa että blogisti antoi näin seikkaperäisen vastauksen.
Euroaikana eurovaluutan arvo on muuttunut dollariin, puntaan ja Ruotsin kruunuun nähden. Kaikki valuuttojen keskeisten arvojen muutokset ovat tietenkin myrkkyä taloudelliselle toiminnalle yleensä.
Euroaikana kaupankäynti euroalueelle on ollut vakaata ja turvassa kurssivaihteluilta. Myös kauppa Ruotsiin ja Englantiin on ollut Suomen kannalta turvallista, mikäli kauppaa on käyty euroissa.
Korjaus kansainvälisemmän kaupanteon suhteen olisi helppoa, tarvitsisi vain sitoa dollarin ja euron arvot toisiinsa ja käydä kauppaa muiden valuutta-alueiden kanssa näin synnytetyllä eurodollarilla.
Ruotsin valuuttakurssin vaihtelun haitallisilta vaikutuksilta kauppaan Ruotsin kanssa voisi välttyä tekemällä kauppaa Ruotsin kanssa vain euroissa ja kieltäytymällä Ruotsin halventuneen valuutan tarjoamilta houkutuksilta valuutta-alen halventamiin ruotsalaistuotteisiin.
Kilpailukyvyn parantamiseen ei pitäisi käyttää rahan arvon alentamista vaan se saataisiin hyvin tehtyä järkevällä työmarkkinpolitiikalla. Suomalainen työ pitäisi hinnoitella niin että sillä on sopivasti kysyntää maailmanmarkkinoilla, eikä Suomessa tarvitsisi turvautua ulkomaiseen työvoimaan muuten kuin siinä tapauksessa ettei suomalaista työvoimaa ole tarpeeksi tarjolla.
Ilmoita asiaton viesti
Euroalueen ongelma on se, että mukana on liian erilaisia kansantalouksia, kuten olen aikaisemmissa blogeissani kirjoittanut. Euroalue ei ole ollenkaan ns. optimaalinen valuutta-alue.
Ilmoita asiaton viesti
”Euroalue ei ole ollenkaan ns. optimaalinen valuutta-alue.”
Siinä asiassa olen samaa mieltä. Optimaalinen valuutta-alue olisi koko maailma, mutta mitä suurempiin alueisiin päästään, sitä parempi.
Valuutan arvolla keinottalu maailmantalouden osatekijänä olisi syytä saada loppumaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikkien maiden kuuluminen samaan valuutta-alueeseen ei ole järkevää. Valuuttakurssien muutoksilla sopeudutaan talouksien rakennemuutoksiin ja suhdannevaihteluihin. Erillisiä valuutta-alueita voivat muodostaa maat, jotka ovat keskenään riittävän samankaltaisia.
Ilmoita asiaton viesti
”Valuuttakurssien muutoksilla sopeudutaan talouksien rakennemuutoksiin ja suhdannevaihteluihin.”
Valuuttakurssimuutos ei ole mikään rakenteellinen muutos.
Rakenteellisia muutoksia ovat sellaiset muutokset mitä mm. Kreikassa tehtiin talouden tervehdyttämiseksi, ja sellaiset muutokset mitä Esko Aho ajoi omalla pääministerikaudellaan Suomen talouden tervehdyttämiseksi, sekä Esko Ahon ajama työelämän uudistuspolitiikka, mikä kaatoi hänen uransa olitiikassa.
Keskustan edellinen puheenjohtaja ajoi myös omalla pääministerikaudellaan todellisia rakennemuutoksia Suomessa, mutta ne kaatuivat suurimmalta osaltaan ammattiliittojen vastustukseen ja nyt kaikki Sipilän aikaansaamat rakennemuutokset on jo pyyhitty pois aikakirjoita uusimpien työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä.
Valuuttakurssimuutokset eivät ole rakennemuutoksia, ne eivät tervehdytä taloutta, vaan alentavat ihmisten palkkaa ja ihmisten säästötilien arvoa ja heidän ostovoimaansa.
Ilmoita asiaton viesti
En kirjoittanut rakenneuudistuksista vaan rakennemuutoksista. Jos esimerkiksi teknologian tai markkinoiden muutokset romahduttavan jonkin maan kansantaloudelle tärkeän tuotannonalan, valuuttakurssin muutos antaa mahdollisuuden saada aikaan uutta tuotantoa, joka luo hyvinvointia ja tarjoaa ihmisille työtä.
Ilmoita asiaton viesti
Valuuttakurssien muutokset voivat auttaa jos oman maan valuutan arvoa muutetaan, mutta kun naapuri devalvoi valuuttansa, se on myrkkyä.
Valtioiden taloudellinen kilpailu valuuttansa arvoa vuoroin alentamalla on yhtä hyödyllistä kuin hölmöläisten peiton jatkaminen leikkaamalla sitä jalkopäästä ja jatkamalla sitä yläpäästä.
Tuon kaltainen hölmöily pitäisi jo lopettaa ja keskittyä kilpailemisessa niihin oikeisiin asioihin, laatuun ja kustannustekijöihin.
Ilmoita asiaton viesti
1990-luvulla.Mauno Koivisto ja hallitus harjoittivat vahvan Markan politiikkaa Suomen saattamiseksi EU kuntoon. Seurauksena valtava lama. Kun Markka päästettiin lopulta kellumaan sen arvo putosi 30% ja Suomen vienti lähti välittömästi nousuun. Ennen Markka-aikana kun rahat loppuivat Suomen Pankki painoi lisää seteleitä ja hommat pyörivät. Asuntovelalliset pääsivät asuntolainoistaan eroon 10 vuodessa. Nykyään kun rahat loppuvat pitää mennä hattu kourassa anomaan EKP:lta lisää velkaa..??? Onks järkee?
Ilmoita asiaton viesti
Rahan arvoa alentamalla ei synny mitään hyvinvointia. Rahaa painamalla ei voi syntyä mitään hyvinvointia. Hyvinvointia syntyy vain tekemällä työtä.
Suomi on aina ollut ulkomaankaupasta riippuvainen, ensin vietiin kuivattua haukea ja turkiksia ja saatiin vastineeksi välttämätöntä suolaa. Sitten alettiin tekemään tervaa Englannin valtavan laivaston pitämiseksi pinnalla, Englannin imperiumin laajentamiseen ja sen hyödyntämiseen tarvittiin laivoja, jotka oli tehty puusta ja pysyivät kunnossa tervan avulla. Tervan vastineeksi saatiin muutakin kuin suolaa, kaukomaiden kauppatavaroita. kuten mausteita, teetä ja kahvia.
Sotien jälkeen kauppa oli vielä hyvin kansallista ne tavarat joita käytettiin tehtiin Suomessa, puutavaraa ja paperia vietiin ja ostettiin autoja, koneita ja enenevässä määrin etelän hedelmiä sun muita ulkomaan ihmeitä. Silloin rahan arvon alentaminen ei vaikuttanut kuin tuontituotteiden hinoihin kotimaassa valmistettuihin tuotteisiin rahan arvon alennus vaikutti viiveellä, mutta se auttoi vientiteollisuutta selviytymään kansainvälisessä kilpailussa, Mutta devalvaatiot toki vaikuttivat myös duunarin ostovoimaan ja kun se laski, siihen haettiin aina hyvitystä seuraavissa palkkaneuvotteluissa. Palkkoja nostettiin ja devalvaatioetu vientikaupassa menetettiin nopeasti.
Tänä päivänä kaupanteko on erilaista. Ennen tehtiin tavaraa kotimaan markkinoille ja vienti oli jotain erikoista. Tänä päivänä yritykset tähtäävät suoraan maailmanmarkkinoille, sillä jos siellä ei pärjätä, ei pärjätä Suomenkaan markkinoilla, koska suomalainen kuluttaja valitsee laadun ja hinnan perusteella. Ei kannata ostaa kotimaista jos ulkomainen on laadukkaampi ja halvempi.
Markkinat ovat globaalit. Lähes kaikki mitä kaupassa myydään on ulkomaista ja lähes kaikki mitä Suomessa tehdään, viefään ulkomaille, koska Suomen markkinat ovat niin pienet, että pelkästään niiden varaan ei voida heittäytyä. Devalvaatiot ja rahan arvon heikkeneminen vaikuttavat suoraan ostovoimaan, eikä viiveellä kuten enen.
Kansantalouksia ei enää ole, ne ovat historiaa, on vain globaali talous ja niillä pärjää jos pystyy tarjoamaan hyvää laatua sopivaan hintaan. Rahan arvon muutoksilla temppuilu joutaa myös historiaan, koska kun joku kauppakumppani devalvoi, se vaikuttaa aina negatiivisesti. Kun kaikki devalvoivat, kukaan ei hyödy, mutta rahan arvon vaihtelut luovat epävarmuutta ja tarjoavat koijareille tilaisuuden menestyä. Koijareiden menestyksestä taas on haittaa kaikille niille jotka eivät ole koijareita.
Suomen laman Koiviston aikana aiheutti Neuvostoliiton kaupan romahtaminen, josta kaupasta Suomi eli Kekkosen aikaan. Devalvaatio oli väärä keino hoitaa asia, vaan se olisi pitänyt tehdä rakennemuutosten avulla, joita yritettiin yhtä hartaasti silloin kun Sipilänkin aikana, mutta turhaan. Ammattiliitot olivat järkähtämättömiä omien etujen ajajia kuten nytkin. Ammattiliittoihin kuuluu duunarit. opettajat, sairaanhoitajat, lentäjät, lääkärit ja muut akateemiset. Kaikki puolustavat omaa palkkaansa joka on liian korkea. Siksi piti devalvoida, jolla saatiin palkkakustanuksia alemmas. Hölmöläisen hommaa, koska palkkoja suoraan alentamalla voitaisiin välttää devalvaatio ja pelastaa työpaikat.
Silloin Koiviston aikaan vanha herra Kalevi Sorsakin kaivettiin eläkkeeltä neuvottelemaan ammattiliittojen kanssa, turhaan. Devalvaatio oli katastrofi Suomelle ja se oli ammattiliittojen syy ettei siltä voitiu välttyä.
Ilmoita asiaton viesti
Vuonna 1990 Suomessa oli n. 100.000 työtöntä. Silloin ennustettiin että v. 1995 olisi n. 350.000 työtöntä kun Suomi olisi saatu EU kuntoon. Liittymisen jälkeen alkaisi nousukausi. (?) Työttömiä v. 1995 oli kuitenkin n. 500.000. N-liiton hajoaminen toi ennusteisiin ne 150.000 työtöntä lisää. Miksi Ruotsin bruttokansantuote on noussut 10 vuodessa n. 10% samaan aikaan kun Suomessa samaan aikaan ei yhtään??? Johtuisiko siitä että Ruotsilla on oma valuutta?
Ilmoita asiaton viesti
”Johtuisiko siitä että Ruotsilla on oma valuutta?”
Ruotsi vahingoittaa devalvoimalla valuuttaansa kilpailijamaitaan saman verran kuin mitä se itse hyötyy. Ruotsi on Euroopan talousyhteisössä loinen, joka syö muiden lihaa ja juo muiden verta, erityisesti suomalaisten verta Ruotsi imee. Sellaiset loiset pitäisi nitistää.
Ruotsin kansantuote on noussut paitsi devalvoimalla, eli imemällä verta Suomen taloudesta, myös siksi, ja erityisesti siksi, että Ruotsissa perinteisesti ammattiliittojen suhde yrityselämään on ollut rakentavampi. Ruotsissa palkankorotukset perustuvat tuottavuuden nousuun, eikä sielä käydä jatukuvaa luokkasotaa, kuten Suomessa, missä luokkasota riehuu edelleen kuumana, vaikka työväenluokka nujerrettiin ja melkein tapettiin sukupuuttoon Suomessa jo sata vuotta sitten.
Ammattiliitot muuten edustavat myös akateemisia aloja, joiden jäsenet äänestävät kokoomusta ja joiden työnantajana toimii yhteiskunta, niin että luokkarajat ovat tässä ammattiliittojen taistossa työnantajia vastaan nyt vähän sekaisin.
Ilmoita asiaton viesti
N-liiton sodanaikainen ulkoministeri V. Molotov sanoi Kremlissä itänaapurin hakattua aikansa päätään siihen Karjalaan mäntyyn että ainut millä Suomi voidaan valloittaa on taloudelliset tekijät. Sitähän se yrittikin valtavine sotakorvausvaatimuksineen mutta ei onnistunut. Nyt tätä samaa taloudellista valloittamista harjoittavat tämä ihana EU ja globalistit. Itsenäiset kansallisvaltiot valloitetaan nykyisin velkaannuttamalla. Katso Euromaita? Kaikki ovat korviaan myöten veloissa, myös Suomi. Kannattais avata ne silmät ennen kuin ottaa ohraleipä..!!!
Ilmoita asiaton viesti
”Katso Euromaita? Kaikki ovat korviaan myöten veloissa, myös Suomi. Kannattais avata ne silmät ennen kuin ottaa ohraleipä..!!!”
En kannata velkaantumista ja olen aina puhunut sitä vastaan, mutta kun katsoo maailman valtioiden velkatilastoa Wikipediasta, joka valitettavasti on hyvin vanha tilasto, mutta suuntaa antava, niin siellä velkatilaston kärkipäässä on valtioita kuten Japani, USA, Kanada, Belgia, Englanti ja Saksa. Suomen nykyinen velkamäärä ei ole edes lähellä noiden pahimpien velkamaiden velan määrää silloin 10 vuotta sitten ja ainakin Trumpin kaudella USA:n velkamäärä on kasvanut tähtitieteellisiin mittoihin.
https://en.wikipedia.org/wiki/Government_debt
Keskuspankit ovat alkaneet ostamaan valtioiden velkakirjoja painetuilla seteleillä. Tullaanko niitä valtioiden velkoja koskaan perimään veronmaksajilta? Epäilen.
Asia on paljon monimutkaisempi kuin miltä se näyttää enkä ymmärrä kaikkea, mutta voi olla ettei velan oton lopettaminen tässä vaiheessa, tai velan takaisinmaksu, ole niin viisasta kuin miltä se saattaa näyttää kun ei tiedä kaikkia asioita mitä maailmassa on meneillään ja mitä suunnitellaan.
Venäjä aikanaan maksoi Neuvostoliiton velat Suomelle, mm. rakentamalla Suomessa kanavia. Se oli toinen aika, silloin oltiin rehellisiä ja haettiin luottamusta. Nyt voi käydä niin että kaikkialla maailmassa luottamus valtioiden velanmaksukykyyn katoaa samalla kertaa ja siitä voi seurata jotain mitä joku voi tietää, mutta minä en.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvinvointivaltioiden yhteisö. Scandinavian welfare state on maailmalla käsite. Ja ihailtu sellainen.
Ilmoita asiaton viesti
Moikka Paavo,
Oletko miettinyt miksi Sinua ei kuunnella tarpeeksi?
Ensinnäkin tapasi mainita AINA se milloin olet minkäkin jutun jo kertonut, antaa mielikuvan siitä kuinka ylpeä olet sanomisistasi ja se ei kaikkia kovin innosta!
Toinen ja vaikeampi juttu on saada kansa samanmieliseksi ja jopa pyrkimään samaan kuin Sinä.
Kuuntelin äsken MV-lehden päätoimittajan visiota siitä, miten Suomi voisi ehkä saada aikaan Fixitin ja pelastettua Suomen. Minusta ajatus oli fiksu ja rakentava ja sanoisin, että siihen kannattaisi myös Keskustan pyrkiä.
Kuuntelisitko koko videon ja miettisit miten voisit tai ainakin miten voisi Suomen saada itsestään irti sen, että saisimme eron sekä EURO:sta, että myös EU:sta. Kuuntele nöyränä koko video ja muodosta oma mielipiteesi, toivon kovasti, että löytäisit mahiksen siihen, että Keskusta olisi mukana saamassa Suomi itsenäiseksi!
https://www.youtube.com/watch?v=ulELxdk-D5g&feature=share
Ilmoita asiaton viesti
Suomen ei todennäköisesti tarvitse omaehtoisesti erota Euroopan unionista, kun se aikanaan sortuu omaan mahdottomuuteensa.
Yhteisvastuullinen sosialismi ei toiminut Neuvostoliitossa, eikä sen klooni toimi Euroopassakaan.
Ajankohta on avoin.
Tullut joskus mieleen, että mahtaa EU:n perässä hiihtävä Suomen poliittinen valtaeliitti suhtautua Paavoon kuin hylkiöön.
Aikansa kutakin. Historia tulee osoittamaan, että Paavon EU-kriittisyys on oikein.
Ilmoita asiaton viesti
EU eroon on monta vaihtoehtoa, kannatan itse muotoa, jossa Suomi laatii eron ehdot ja kaikki jäsenmaat EU:ssa Suomen erotessa siellä ovat allekirjoittavat eropaperin ehdoitta ja mukisematta. Nyt varmaan, jotkut epäilevät edellämainittua tapaa jättää EU utopiaksi, se on yhtä mahdollinen kuin mikä tahansa tapa jättää EU. Lähtiessämme kansallinen velkamme jäisi EU:n kontolle kaikki vienti ja tuonti maamme ja muun maailman välillä olisi edelleen kansainvälisiä ja / tai kahdenvälisiä. Saksa ja Ranska, jotka nyt koettavat olla hallitsijoina heillä ei todellisuudessa ole kansallisia rikkauksia, sillä ne on vuosituhansien aikana loppuun käytetty. Yksi esimerkki vaikka ei EU maa Sveitsi, siellä saa jokainen maataloustuottaja myydä luomuna 10 % tuotteistaan, muuta luomua kun saastuneilta maatiloilta ei ole saatavissa, kuin laboratooriosta, sama tilanne Hollannissa. EU:N voima on periferiassa, joissa on vielä luonnon varaoja, muuta ei EU:ssa ole lian ja jätteiden lisäksi. Suomi on EU:n suurin häviäjä tällä hetkellä, sen tiedostaminen ei vähennä kansalaisten ahdistusta nyky ahdingossa, vaikka meille hoetaankin ” Suomi on rikkaampi kuin koskaan”, todellisuudessa olemme köyhempiä kuin koskaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo ei ole sääntöjen mukainen tapa erota EU:sta. Eronpyyntö pitäisi säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä ja sen jälkeen antaa EU:n komissiolle, jonka jälkeen seuraa vähintään kahden vuoden siirtymäaika. Ison-Britannian siirtymäaika on kestänyt paljon pidempään.
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärtääkseni eroamisneuvottelut EU:sta voitaisiin käynnistää valtioneuvoston päätöksellä, joka varmaankin saatettaisiin tiedonantona eduskunnan käsiteltäväksi. Eroamissopimuksen hyväksymiseen tarvittaneen eduskunnan 2/3 enemmistö.
Euroalueesta voisimme erota valtioneuvoston tiedonannolla, jonka hyväksymiseen riittäisi eduskunnan yksinkertainen enemmistö. Menettely olisi sama, jolla euroalueeseen päätettiin liittyä. Neuvottelut eroamisen yksityiskohdista voitaisiin käydä jälkikäteen.
Ilmoita asiaton viesti
Pelkkä 2/3 enemmistö yhdellä kertaa ei riitä, johtuen Suomen perustuslain (731/1999) 1 § 2. momentista, eli tarvittaisiin täysi perustuslain säätämisjärjestys.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän se liittyminenkään tapahtunut perustuslain säätämisjärjestyksessä.
Ilmoita asiaton viesti
Ei tapahtunut.
Sopimuksen kiireelliseen hyväksymiseen olisi perustuslain mukaan tarvittu 5/6 enemmistö. Keksittiin kuitenkin menettely, jonka mukaan 2/3 riitti, kun kansan enemmistö hyväksyi sopimuksen ensin 16.10.1994 järjestetyssä neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä. Tämän menettelyn perustuslakivaliokunnan enemmistö hyväksyi.
Perustuslain mukaan toimittaessa sopimuksen lopullinen käsittely olisi järjestetty vasta maaliskuun 1995 eduskuntavaalien jälkeen, jolloin sen hyväksymiseen olisi tarvittu 2/3 enemmistö. Tällöin kansa olisi päässyt ottamaan siihen kantaa eduskuntavaaleissa.
Poikkeamalla perustuslain mukaisesta menettelystä voitettiin siis kovin vähän aikaa. Tällä oli kuitenkin ratkaiseva vaikutus lopputulokseen. Jos sopimus olisi käsitelty vasta eduskuntavaalien jälkeen, sitä ilmeisesti ei olisi hyväksytty.
Ilmoita asiaton viesti
Neuvoa-antavan kansanäänestyksen voi unohtaa, jos tarkastelee puhtaasti liittymisen laillisuutta. Sillä kun ei ole ollut prosessissa mitään sitovaa merkitystä. Eduskunta olisi voinut liittää Suomen Euroopan Unioniin vaikka kansanäänestyksessä sitä ei olisi kukaan kannattanut. Liityttäessä Euroopan Unioniin 1995 mentiin mukaan käytännössä pelkästään kansainvälisiin vapaakauppasopimuksiin, kuten aiemmin EFTA:an ja FINEFTA-erityisjärjestelyyn, mutta kun unioni muuttui liittovaltiomaisemmaksi esimerkiksi yhteisvaluutan myötä, rahalaki kumottiin ja uusi perustuslaki säädettiin ennen kuin yhteisvaluutta tuli käyttöön käteisvaluuttana.
Ilmoita asiaton viesti
Oma ehdotukseni on vain pääpiirteet, tottakai sääntöjen mukaan erotaan, mutta ehdot laatii Suomi ja muut ”nillittää” sekä hoitaa laskut. Tämä on yksi useista mahdllisuuksista erota ja mahdollinen. Ei kannata enää erosta ruveta maksamaan, koska maksamme jo mukana olosta. Muutenhan voimme jatkaa maksamista olimmepa EU:ssa tai emme olisi.
Ilmoita asiaton viesti
Katri Kulmunin viestintätoimistolta saama kurssitus tehdä vaikea päätös vertautuu perinteisessä läntisessä vallankäytössä korkeasti oppineiden liperikaulaisten tuelle vaikeiden hyökkäyspäätösten edessä oleville sotapäälliköille, tai myös suuria irtisanomisia tekemään joutuville yritysjohtajille. Paavo Väyrynen on itsekin saanut kokea niitä kintuissaan.
Oli selvästikin valmistauduttu saattamaan surusanoma Antti Rinteelle joka oli pannut itsensä peliin vaalivoiton edestä. Ei se ollut läpihuutojuttu nuorelle naisministerille.
Siksipä laskun maksoi yhteiskunta, eikä puolue. Takaa pilkottaa karvaisia miehekkäitä käsivarsia.
Ilmoita asiaton viesti
Yksinkertaisesti tilanne, että Suomi ajautuu ajopuuna osaseksi Saksan ja Ranskan johtamaa Euroopan liittovaltiota tai eroaa sekä EU:sta että eurosta.
On menty vaiheittain liittovaltion suuntaan. Jokaista käännettä ja varsinkin huonoa tilannetta Bryssel on käyttänyt hyväkseen viedäkseen EU-maita kohti liittovaltiota. Aiemmin erityisesti euro-maita mutta nyt koronan myötä myös niitä EU-maita jotka eivät ole eurossa.
Jos Suomi ja suomalaiset haluavat olla itsenäisiä ja päättää itse omista asioistaan niin Paavon nyt ensimmäistä kertaa silmiini tullut ajatus erota sekä EU:sta ja eurosta on ainut todellinen ratkaisu. Muut ovat bluffia. Tärkeää on nyt tuoda tämä esille mahdollisimman laajasti.
Pohjolan yhteisö tuntuu parhaalta vaihtoehdolta tulevaisuutta ajatellen. Tarkoittaa myös yhteistä valuuttaa.
Suomi vietiin valheella EU:hun kun kerrottiin, että valuutasta päätetään myöhemmin. Jos olisi kerrottu totuus, että samalla liitytään euroon niin kansa olisi äänestänyt toisin.
Ilmoita asiaton viesti
Jos Antti Rinne olisi juutalainen, mitä hänelle tänään kuuluisi? Tunnetun eläinystävän Aadolf Hitlerin kuoleman 75- vuotispäivänä Erkki Tuomioja julkaisi FB-kuvan kissastaan.
Ilmoita asiaton viesti