Suomen tappiot ”maailmojen sodassa” kasvavat

Heinäkuun 2. päivänä julkaisemassani kirjoituksessa varoitin, että ”uudessa maailmojen sodassa” olisi vain häviäjiä – Suomi olisi yksi suurimmista.

Kirjoitin, että Ukrainassa käynnissä oleva sota saattaa levitä ja johtaa lopulta jopa maailmansotaan.

Vaikka maailmansota kyettäisiin välttämään, on käynnistymässä ”uusi kylmä sota”, ”maailmojen sota”, jota käytäisiin kaikkia muita keinoja käyttäen ja mitään niistä kaihtamatta.

Ennustin, että nyt käynnistyneessä ”maailmojen sodassa”, olisi vain häviäjiä. Yksi suurimmista olisi Suomi.

Jo tähän mennessä Suomen tappiot ovat olleet mittavat ja ne näyttävät kasvavan nopeasti. Sotaan liittyvät pakotteet ja vastapakotteet iskevät erityisen kipeästi Suomeen.

Suurimmat taloudelliset tappiot Suomi näyttää kokevan energia-alalla. Pakotteiden vuoksi Fortum joutui alihintaan luopumaan Venäjällä toimineista sähköä ja lämpöä tuottaneista laitoksistaan. Hanhikiven ydinvoimala jää rakentamatta.

Suomessa ehdittiin jo iloita siitä, että pääsimme vähällä öljyyn ja kaasuun liittyneistä pakotteista. Viime päivien uutiset kuitenkin osoittavat, että Suomi onkin joutunut energiasodan etulinjaan.

Meitä uhkaavat uskomattoman suuret tappiot Fortumin Saksaan suuntaamista investoinneista. Ne käyvät havainnollisesti ilmi Helsingin Sanomien tänään julkaisemasta artikkelista ”Fortumin ja Uniperin miljardien kohtalon pitäisi kiinnostaa Suomenkin poliittista johtoa”.

Valtionyhtiöiden omistajaohjauksesta vastaava ministeri Tytti Tuppurainen on sysännyt julkisuudessa vastuuta Fortumin aikaisemmalle toimivalle johdolle, joka päätti hankkia Uniperin yhtiön omistukseen. Viime kädessä vastuussa ovat tällä ja viime vaalikaudella vallassa olleet hallitukset ja niissä omistajaohjauksesta vastanneet ministerit.

Keskustelussa on mukana paljon jälkiviisautta. Päätöksiä tehtäessä ei tiedetty eikä edes aavistettu, että syttyy ”maailmojen sota”, jossa energialla on puolin ja toisin keskeinen rooli.

Nyt pitäisi syyttelyn sijaan keskittyä siihen, kuinka suomalaisten veronmaksajien maksettaviksi tulevia Uniper-tappioita voitaisiin vähentää.

Samaan aikaan pitäisi keskustella siitä, kuinka mieletön sota saataisiin nopeasti päättymään ja siihen liittyneet pakotteet ja vastapakotteet puretuiksi.

”Maailmojen sodan” tappiot ovat uhkaavalla tavalla kasvamassa. Samalla kasvaa myös maailmansodan vaara.

x x x

Suomen tappioita on kasvattanut se, että ulkopolitiikassamme on tällä vaalikaudella siirrytty kansallisten etujen ajamiseen perustuvalta linjalta ihmisoikeusperustaiselle linjalle.

Olen turhaan pyrkinyt saamaan aikaan keskustelua tästä perustavanlaatuisesta muutoksesta.

Helmikuun 21. päivänä 2020 julkaisemassani kirjoituksessa kysyin, ”Onko Suomen linja muuttunut?”. Vuotta myöhemmin 22.1.2021 julkaisin blogin, jossa vaadin, että kansalliset edut on otettava Suomen ulko-, turvallisuus- ja EU-politiikan ytimeksi.

Kuluneena keväänä palasin tähän aihepiiriin 22.3. julkaisemassani kirjoituksessa, jossa kysyin, ”Vievätkö vihreät meidät sotaan?”.

Harmittelin sitä, Suomen ulkopoliittisesta linjasta ei ollut käyty julkista keskustelua.

Keskustelu olisi saattanut johtaa siihen, että toivomallani tavalla Suomen kansalliset edut olisi asetettu ”ulko-, turvallisuus-, ja EU-politiikan ytimeksi”. Muita tavoitteita olisi toteutettu siten, että toiminta olisi palvellut aina myös omia kansallisia etujamme.

”Venäjän hyökkäys Ukrainaan on asettanut Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan kovaan testiin. Yliotteen näyttää saaneen vihreiden johtama ihmisoikeusperustainen linja.

Hyökkäys ja siihen liittyneet ihmisoikeusloukkaukset ovat aikaansaaneet suuttumuksen, joka on vienyt Suomen niiden maiden kärkeen, jotka ovat ajaneet kovaa linjaa Venäjää vastaan.

Tähän on liittynyt muun muassa se, että Suomi on rikkonut ikiaikaisen periaatteensa ja hyväksynyt aseiden viennin Ukrainaan. Muutoinkin pakotepolitiikassa on jätetty huomiotta Suomen kansalliset edut.”

Suomi on todellakin tukenut kaikkein kovimpia pakotteita Venäjää vastaan. Lisäksi niitä on tulkittu mahdollisimman tiukasti.

Yksi esimerkki tästä on, että Suomi kieltäytyi maksamasta Venäjältä tuotavaa maakaasua ruplissa, mihin moni muu EU-maakin oli suostunut. Tästä suomalaiset kaasun käyttäjät ovat joutuneet ja joutuvat kärsimään. Nesteytettyä maakaasua varten hankittava LNG-alus on kallis ratkaisu.

Pahin esimerkki on Suomen suostuminen Venäjälle asetettuun lentokieltoon.

Suomen olisi tullut painaviin kansallisiin syihin vedoten pidättäytyä tätä pakotetta koskevassa päätöksenteossa ja jättäytyä sen ulkopuolelle. Lennot Siperian yli Aasiaan olisivat jatkuneet.

Suorien Aasian lentojen katkeaminen on aiheuttanut ja aiheuttaa Finnairille ja Finavialle valtavat menetykset. Myös lentoyhteytemme Eurooppaan olivat ratkaisevalla tavalla Aasian lentojen syöttöliikenteen varassa. Nyt sekin on menetetty.

Monet muut jäsenmaat ovat EU:ssa puolustaneet tiukasti ja menestyksellisesti omia kansallisia etujaan.

Nato-maa Turkin lentoyhteydet Venäjälle ja Venäjän yli ovat pakotteista huolimatta jatkuneet ennallaan.

x x x

Tämän kirjoitukseni alussa mainitussa blogissa kirjoitin, että yksi suurimmista häviäjistä ”maailmojen sodassa” olisi Suomi, ”osittain sen vuoksi, että maamme harhautui sen osana luopumaan turvatusta ja edullisesta asemastaan sotilaallisesti liittoutumattomana, puolueettomana maana”.

Suomen Nato-jäsenyys kytkeytyi todellakin olennaisella tavalla Yhdysvaltain suunnitelmaan käynnistää ”uusi kylmä sota”. Suomen ja Ruotsin mahdollinen Nato-jäsenyys oli yksi niistä pelotteista, joilla Yhdysvallat uhkasi Venäjää, jos se hyökkää Ukrainaan.

Nato-jäsenyydet pantiin vireille puhelinkeskusteluissa, jotka presidentit Joe Biden ja Sauli Niinistö kävivät joulu-tammikuussa. Niistä käynnistyi kabinettien tiivis yhteydenpito, jolla Niinistön kertoman mukaan oli ratkaiseva vaikutus jäsenyyden hakemiseen.

Sitä emme vielä tiedä, millaisia tappioita Nato-jäsenyyden hakeminen ja itse jäsenyys ajan oloon meille aiheuttaisivat.

Sekin on vielä mahdollista, että ”maailmojen sodan” tuoksinassa jäsenyys jää toteutumatta. ”Kelvoton yritys” olisi meille pahin vaihtoehto, kuten Niinistökin on todennut.

Jos jäsenyys toteutuu, saatamme karvaasti kokea sen, mitä luopuminen turvatusta ja edullisesta asemasta sotilaallisesti liittoutumattomana, puolueettomana maana saattaa käytännössä merkitä.

On merkkejä siitä, että lähialueemme vakaus ja turvallisuus ovat jo järkkymässä.

Liettua pyrkii EU:n komission kantaa uhmaten vaikeuttamaan Venäjän yhteydenpitoa Kaliningradiin. Virossa näköjään aiotaan ryhtyä heikentämään venäjänkielisen vähemmistön oikeuksia.

Ja kriisitilanteessa Suomelle lankeaisi erityinen tehtävä puolustaa Viroa ja muita Baltian maita.