Tuhotaanko Keskusta Matti Vanhasen ”doktriinilla”?
Oulun puoluekokouksen lähestyessä on muistettu mainita, ettei Keskustan ”istuvaa” puheenjohtajaa ole vuoden 1980 puoluekokouksen jälkeen haastettu.
Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn kuitenkin muistutti Helsingin Sanomien mielipidepalstalla haastaneensa minut vuoden 1990 puoluekokouksen edellä. Hän otti itselleen ”kunniaa” siitä, että luovuin puheenjohtajuudesta ja siitä, että Suomi saatettiin tämän vuoksi viedä Keskustan johdolla Suomen Euroopan unioniin.
Omia ”ansioitaan” Rehn paisuttelee. Hän oli tuohon aikaan ja kauan sen jälkeenkin vähäinen tekijä. Häntä kutsuttiin ”pikku-Olliksi” erotukseksi pitkäaikaisesta kansanedustajasta ja entisestä ministeristä Olavi, ”Olli” Martikaisesta.
Totta on toki se, että eroamiseni ja Esko Ahon valinta Keskustan puheenjohtajaksi ratkaisi sen, että Suomi liittyi Euroopan unioniin. Menetimme mahdollisuutemme säilyttää itsenäisyytemme pysyttäytymällä yhdessä Ruotsin, Norjan ja Islannin kanssa osana Euroopan talousaluetta ja muodostamalla niiden kanssa Pohjolan yhteisön.
Tästä syystä olen eroamistani katkerasti katunut. Näistä asioista saa perusteellista tietoa teoksestani ”Itsenäisen Suomen puolesta”, joka on luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.
x x x
Vuoden 1990 jälkeen Keskustassa on suoritettu toinen toistaan erikoisempia puheenjohtajan valintoja.
Vuonna 1990 puheenjohtajaksi valitun Esko Ahon suhteen kävi samoin kuin Juha Sipilän: molemmat ryhtyivät hallituksessa toteuttamaan aivan toisenlaista poliittista linjaa kuin olivat ennen valintaansa luvanneet.
Esko Aho vei puolueen jäsenten ja kannattajien tahdon vastaisesti Suomen Euroopan unionin jäseneksi. Tämän vuoksi Keskusta koki pahan tappion vuoden 1995 eduskuntavaaleissa ja joutui oppositioon.
Esko Ahon ajama työreformi pilasi vuoden 1999 eduskuntavaalien tuloksen, ja Keskustan paitsioasema jatkui.
Kolmas peräkkäinen Esko Ahon kokema valtiollisten vaalien tappio toteutui vuoden 2000 presidentinvaaleissa.
Niiden jälkeen Aho menetti motivaationsa. Kesän puoluekokouksessa hän valitutti itsensä puheenjohtajaksi, ja lähti sen jälkeen opintomatkalle Yhdysvaltoihin.
”Liberaalijoukkueen” ehdokas sijaisjohtajaksi oli Maria-Kaisa Aula. Anneli Jäätteenmäki kuitenkin voitti hänet tiukassa äänestyksessä.
x x x
Vuoden 2002 Hämeenlinnan puoluekokouksessa ”joukkueen” ehdokas Keskustan johtoon oli Olli Rehn. Hän kuitenkin hävisi äänestyksessä Anneli Jäätteenmäelle. Minä tulin kolmanneksi ja Matti Vanhanen neljänneksi.
Hämeenlinnan kokouksen edellä Matti Vanhanen julkaisi kirjasen ”Vaikeita valintoja”. Siinä hän asetti kyseenalaiseksi Keskustan pyrkimisen Suomen suurimmaksi puolueeksi.
Matin mukaan Keskusta voi päästä hallitukseen myös kolmannelta tai neljänneltä sijalta, jos sillä on hyvät suhteet muihin puolueisiin ja erityisesti sosialidemokraatteihin, joista oli hänen mukaansa tullut Suomen puoluekentän keskusvoima.
Vanhanen esitti julkisuudessa jopa sitä, että Keskustan olisi tullut jo ennen seuraavia eduskuntavaaleja ilmoittaa hyväksyvänsä Paavo Lipposen pääministeriksi, vaikka SDP ei olisikaan suurin puolue.
Anneli Jäätteenmäki oli toista mieltä. Hän haastoi demarit erityisesti alue- ja ulkopolitiikassa. Vaalitaistelun loppusuoralla syntyi raju vastakkainasettelu Suomen suhtautumisesta Irakin sotaan.
Keskusta nousi suurimmaksi puolueeksi. Erityisen hyvä oli menestys Helsingissä ja Uudellamaalla. Näistä vaalipiireistä Keskusta sai yhteensä ennätysmäiset seitsemän kansanedustajaa. Nyt heitä on kaksi.
Vaalien jälkeen muodostettiin Anneli Jäätteenmäen johtama punamultahallitus.
SDP:n vaatimuksesta Jäätteenmäki joutui kuitenkin pian eroamaan pääministerin paikalta. Hän olisi säilyttänyt paikkansa, jos oma puolue olisi häntä yksituumaisesti tukenut.
x x x
Anneli Jäätteenmäen jälkeen pääministeriksi nousi puolustusministeri Matti Vanhanen.
Anneli halusi jatkaa Keskustan puheenjohtajana, mutta ”joukkue” torjui tämän ajatuksen. Vanhanen valittiin ylimääräisessä puoluekokouksessa myös puolueen puheenjohtajaksi.
Tämä tuo mieleen kuluneen kesän tapahtumat. Se ei joillekuille riittänyt, että Katri Kulmuni erosi hallituksesta. Hänet pitää syrjäyttää myös puheenjohtajan paikalta.
Myös Matti Vanhasen seuraaja puheenjohtajaksi ja pääministeriksi valittiin poikkeusjärjestelyin.
Vuoden 2009 lopulla Vanhanen yllättäen ilmoitti, että hän eroaa Keskustan puheenjohtajan tehtävästä seuraavan kesän puoluekokouksessa. Seuraajakseen Matti oli valmentanut Paula Lehtomäkeä tai Mari Kiviniemeä.
Kun Lehtomäki kieltäytyi, ”joukkue” keskitti voimansa Kiviniemen taakse.
Lahdessa se valtasi kaikki avainpaikat. Mari Kiviniemen rinnalle puolueen johtoon valittiin varapuheenjohtaja Annika Saarikko ja puoluesihteeri Timo Laaninen. Jarmo Korhonen ja Antti Rantakangas saivat väistyä.
Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Keskusta koki siihenastisen historiansa suurimman vaalitappion.
Tappion jälkeen ”joukkue” jatkoi samalla linjalla.
Puolueen puheenjohtajan toivomuksesta ryhmän johtoon valittiin Kimmo Tiilikainen, vaikka enemmistö oli Mauri Pekkarisen kannalla. Mauri aiottiin syrjäyttää myös talousvaliokunnan puheenjohtajan tehtävästä valitsemalla siihen Paula Lehtomäki. Tästä sentään luovuttiin.
Presidenttiehdokkaaksi ”joukkue” ajoi Olli Rehniä, joka oli Brysselistä antamillaan ”neuvoilla” syventänyt puolueen vaalitappiota. Olli ei kuitenkaan rohjennut lähteä jäsenvaaliin.
Elokuun mielipidemittauksissa puolueen kannatus oli vajonnut 12 prosentin tuntumaan.
Vuoden 2012 presidentinvaaleissa puolue kuitenkin vastoin sen johdon tahtoa pelastettiin.
x x x
Vuoden 2015 vaaleissa Matti Vanhanen palasi eduskuntaan. Ministeriksi Sipilän hallitukseen hän ei lähtenyt, mutta taisi vaikuttaa ratkaisevalla tavalla siihen, että Anne Berner tuli valtioneuvoston jäseneksi.
Kimmo Tiilikaisen siirryttyä hallitukseen Matti Vanhanen valittiin eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Tästä tehtävästä hän erosi ryhtyessään hoitamaan kampanjaansa vuoden 2018 presidentinvaaleissa.
Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Keskusta koki kaikkien aikojen suurimman vaalitappion. Kannatus putosi 13.8 prosenttiin. Puolueiden suuruusjärjestyksessä Keskusta putosi neljänneksi.
Romahduksen jälkeen Keskustan olisi tietysti pitänyt jäädä sivuun hallituksesta, selvittää tappion syyt ja palauttaa äänestäjien luottamus puolueeseen.
Keskustassa vuodesta 2010 valtaa käyttänyt ”joukkue” päätti kuitenkin toteuttaa ”Vanhasen doktriinia” ja vei puolueen SDP:n vetämään hallitukseen.
Houkutus tähän oli suuri, kun Keskustalle tappiosta huolimatta tarjottiin peräti viisi ministerin paikkaa ja eduskunnan puhemiehen tehtävä. Mukana tuli valtava määrä hyväpalkkaisia avustajan tehtäviä.
Oli hirvittävä virhe, että Keskusta lähti tappionsa jälkeen kantamaan vastuuta hallitukseen, jonka punavihreää linjaa omat kannattajat vierastavat ja joka ei näytä kykenevän vastuulliseen talouspolitiikkaan.
Hallitukseen osallistuminen ei ollut välttämätöntä. Enemmistöhallitus olisi saatu aikaan ilman Keskustaa. Mahdollisuutta keskustan ja oikeiston enemmistöhallituksen muodostamiseen ei edes selvitetty.
Keskustan kannatus on pudonnut eduskuntavaalien 13.8. prosentista kymmenen tuntumaan. Viimeisimmässä mielipidemittauksessa Keskusta oli viidennellä sijalla.
Tästä syytetään viime syyskuussa puheenjohtajaksi valittua Katri Kulmunia, vaikka ilmiselvä syy alamäkeen on punavihreän hallituksen politiikassa, johon osallistumista Kulmuni oli vastustanut.
x x x
Kirjoitin toukokuun 21. päivänä blogin, jossa esitin, että Suomeen on saatava kaikkien puolueiden hätätilahallitus. Seuraavan päivän kirjoituksessani huomautin, että Hätätilan uhatessa ei ole varaa politikointiin.
Palasin asiaan sen jälkeen kun Katri Kulmuni oli eronnut hallituksesta ja valmistauduttiin valitsemaan hänen seuraajaansa valtioneuvoston jäseneksi. Kesäkuun 7. päivänä julkaisemassani blogissa Kaikkien puolueiden hätätilahallitukseen ehdotin, että valintakokousta siirrettäisiin, jotta seuraavana lauantaina kokoontuva puoluevaltuusto voisi käsitellä laajemminkin puolueen osallistumista hallitukseen.
Yhteistyölle voitaisiin ehkä asettaa uusia ehtoja nyt kun olosuhteet olivat täysin muuttuneet ja puolueen kannatus romahtanut. Harkittavana olisi voinut olla jopa hallituksesta vetäytyminen.
Kysyin: ”Eikö näissä oloissa olisi viisasta harkita sitä, että Keskusta päättäisi vetäytyä nykyisestä hallituksesta ja avaisi tätä kautta tien kaikkien puolueiden hätätilahallitukseen? Tämä olisi poikkeuksellista, mutta hätätilan uhatessa perusteltua.”
”Joukkuetta” ja sen tuella ”henkilökohtaisia hillotolppia” saaneita tämä näköala kauhistutti.
Valtiovarainministeriksi kiirehdittiin valitsemaan Matti Vanhanen.
Tämä oli luonnoton ratkaisu. Matti siirtyi valtiollisen järjestelmämme arvostetulta kakkospaikalta työlääseen riviministerin tehtävään. Nyt Vanhanen on jo ehtinyt terveyteensä vedoten ilmoittaa, ettei hoida ministerin tehtävää koko vaalikauden ajan.
”Joukkue” tarvitsi hallitukseen takuumiehen, joka ajaa läpi Keskustalle vaikeat punavihreän hallituksen ratkaisut. Niiden joukossa on EU:n elvytysvälineen hyväksyminen, joka on perussopimuksen vastainen ja jonka hyväksyminen rikkoisi Suomen perustuslakia.
Nykyinen hallitus aiotaan pitää pystyssä hinnalla millä hyvänsä.
x x x
Matti Vanhasen valinta valtiovarainministeriksi ei kuitenkaan riittänyt.
Helsingin Sanomien 6.8. julkaisemassa haastattelussa Annika Saarikko paljasti sen, että syynä hänen puheenjohtajaehdokkuuteensa ei ollut ainakaan ensi sijassa huoli puolueen kannatuksesta ja usko omiin kykyihinsä sen kohentamiseen.
Syynä ehdokkuuteen oli huhuihin perustuva pelko, että Katri Kulmuni johdattaisi Keskustan oppositioon!
”Joukkue” tukijoineen pitää tiukasti kiinni omista ”henkilökohtaisista hillotolpistaan”.
Tahto Annika Saarikon saamiseksi Keskustan johtoon ja nykyhallituksen takuunaiseksi on niin vahva, että Oulun puoluekokous pyritään korona-kriisistä huolimatta järjestämään jopa pelaamalla Uhkapeliä terveyden kustannuksella, kuten 9.8. julkaisemassani blogissa kirjoitin.
Kaikkien puolueiden hallitukseen Keskusta saisi eduskunnan nykyisten voimasuhteiden perusteella kolme toisarvoista ministerinpaikkaa ja menettäisi paikkansa eduskunnan puhemiehistössä.
Tämän rinnalla pitäisi kuitenkin pohtia, mikä on vaihtoehto.
Keskustan kannatus on nyt kymmenen prosentin tasolla. Ellei kannatusta kyetä tuntuvasti kasvattamaan, puolue kilpailee seuraavissa eduskuntavaaleissa Vihreiden kanssa viidenneksi suurimman puolueiden asemasta tai jopa Vasemmistoliiton kanssa kuudennesta sijasta.
”Vanhasen doktriinin” mukaan näiltäkin sijoilta hallitukseen voi päästä, kun hyväksyy muiden saneleman ohjelman ja tyytyy pariin toisarvoiseen ministerin paikkaan.
Tähänkö Keskustaa ollaan viemässä?
x x x
Näitäkin asioita käsiteltiin eilen esitetyssä Alfa-TV:n Dosentti-ohjelman haastattelussa. Katsottavissa heti permanto.fi. Tulee myös uusintana perjantaina klo 11. Kannattaa katsoa.
Hoivakodin harrastuspiirin alustus aiheesta ”Millaista oli maailmassa, jossa nimi ’Olli’ toi mieleen Olavi Martikaisen ennen Olli Rehniä”.
Ilmoita asiaton viesti
Historia on Paavolla hallussa, mutta tulevaisuudesta Paavolla on eri käsitys kuin puolueellaan ja valtaosalla suomalaisista, perussuomalaisia lukuunottamatta.
Miten muuten se uusi yhteinen tulevaisuus yhdessä Pohjoismaiden kanssa olisi onnistunut kun vahvat pohjoismaat, Ruotsi ja Tanska, olivat menossa EU:hun? Oliko mitään tukea uudelle pohjolan unionille muista pohjoismaista, oliko edes Suomesta.
Miten vahva tekijä tällainen pohjolan unioni olisi ollut maailmassa? Ei inakaan Espanjaa suurempi ja Espanjahan päätti liittyä EU:hun. Sitä pohjoismaista yhteistyötä oli harjoiteltu pohjolassa jo vuodesta 1952, eikä se siitä oikein ole edennyt. Onhan pohjoismailla nyt sentään oikeus liittoutua keskenään EU:ssa ja ajaa samoja asioita siellä.
Ilmoita asiaton viesti
Tanska oli EU:ssa, mutta olisi varmaankin liittynyt Euroopan talousalueen (ETA) puitteisiin muodostuvaan Pohjolan yhteisöön. EU-vastaisuus on ollut siellä kaiken aikaa vahvaa.
Ruotsissa kansan enemmistö vastusti maansa liittymistä unioniin, mutta sitä harhautettiin väittämällä, että Suomi joka tapauksessa liittyy. Jarrutuskeskustelun ansiosta Suomen lopullista päätöstä ei kuitenkaan ollut vielä tehty.
Pohjolan yhteisöstä olisi tullut ”Euroopan Kanada”. Kanada on G7-ryhmän jäsen.
EU:n ja euroalueen tulevaisuus on epävarma. Tie Pohjolan yhteisöön saattaa tulevaisuudessa vielä avautua.
Kannattaa lukea kirjani ”Itsenäisen Suomen puolesta”. Se löytyy kotisivuni kirja-arkistosta.
Ilmoita asiaton viesti
”Ruotsissa kansan enemmistö vastusti maansa liittymistä unioniin, mutta sitä harhautettiin väittämällä, että Suomi joka tapauksessa liittyy. Jarrutuskeskustelun ansiosta Suomen lopullista päätöstä ei kuitenkaan ollut vielä tehty.”
Entäs jos Suomi eroaisi EU:sta? Eroaisivatko myös Ruotsi ja Tanska ja ryhtyisivät puuhaamaan yhteistä liittoa Suomen ja Norjan kanssa? Liittyisivätkö Baltian maat kenties mukaan, kuten myös Hollanti?
Tämä on niiden ihmisten osalata merikittävä kysymys jotka haikailevat eroa EU:sta ja itsenäisyyttä. Minä en itsenäisyydestä niin piittaa, en ainakaan sellaisesta joka irroittaa Suomen lännen vaikutuspiiristä ja liittää Suomen itäiseen vaikutuspiiriin, sinne Ukrainan ja Valkovenäjän ryhmään.
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä, siitä kannattaisi ryhtyä avaamaan keskustelua Ruotsin ja Tanskan kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Olen samaa mieltä. Kannattaa keskustella ensin Ruotsin ja Tanskan kanssa ennen kuin alkaa puuhaamaan Suomen EU-eroa.
Ilmoita asiaton viesti
Juha Sipilän pääministerikauden alussa, kun hän oli tehnyt valintansa ketä hän on nostamassa lähipiiriinsä, alkoi tulla ajatus että hän on tuhoamassa Keskustan. Siltä todella näyttää tässä vaiheessa ja tätä Keskustan tuhoamista Paavo kai suree. Itse asiassa eräs tuttuni sanoi Sipilän pääministerikauden alussa, että Sipilä on valittu tuhoamaan Keskusta.
Olipa niin tai näin niin menneisyyttä emme voi muuttaa mutta tulevaisuuteen voimme vaikuttaa. Sitä ajatellen jonkun pitäisi olla aloitteellisen muitten Pohjoismaitten suuntaan ja alkaa puhua siitä kuinka Pohjoismaitten tulisi valmistautua rakentamaan tiivis yhteistyö jo ennen euron romahdusta. Sitä kohden näet mennään tekemällä todellinen moraalikato niin nykyisellä kuin sitä seuraavilla paketeilla. On aivan haihattelua luulla, että 750 mrd eur tulee riittämään Italian ja Espanjan pelastamiseksi. Ranskallakaan ei mene kovin kaksisesti. Tarve on suuruusluokka 3000 mrd eur ja liittovaltio vielä päälle. Liittovaltio tulee mutta samalla romahdutetaan euro. Muut Pohjoismaat eivät ole eurossa joka merkitsee sitä, että Suomi tulee olemaan Pohjoismaista kaikkein vaikeimmassa asemassa. Kaiken lisäksi silloin vallitsee sellainen myllerrys, että itänaapuri voi aktivoitua sotilaallisesti. Naurut on silloin naurettu ja tullaan totisen paikan eteen. Jotain tarttes tehdä jo nyt varautumalla tulevaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Jotain tarttes tehdä jo nyt varautumalla tulevaan.”
Käsittääkseni pohjoismaista yhteistoimintaa on kehitetty viimeaikoina ainakin sotilaallisella tasolla. Suomen ja Ruotsin osalta yhteistyö toimii sellaisenaan, mutta jos muut pohjoismaat, Tanska ja Norja, halutaan mukaan, pitää Natonkin olla mukana ja niinhän se on ollutkin.
Minulla on vain jotenkin se aavistus että blogisti ei oikein pidä tästä nato-yhteistyöstä.
Taloudellinen yhteistyö pohjoismaiden kesken hoituu EU:n kautta, joten se puoli yhteistyötä sujuu sitä kautta luonnostaan.
……………………..
Kommentoija povaa EU:lle ja euroalueelle pikaista surkeaa loppua. Kaikkiin mahdollisiin tulevaisuuksiin pitää tietenkin varautua, niin siihenkin että ilmastonmuutoksen povailijat saattavat olla oikeassa.
Minun ajatukseni on että vaikka nämä uhkakuvat olisivat miten epätodennäköisiä tahansa, on viisasta olla varovainen ja miettiä että mitäs sitten jos niin käy. Sitä varten olisi hyvä olla toimintasuunnitelmat varalla ja pitäisi myös materiaalisesti, poliittisesti ja erilaisin sopimuksin varmistaa että toimintasuunnitelmat voidan myös toteuttaa ….. jos on tarpeen.
Ei pitäisi kuitenkaan tehdä mitään hätiköityjä toimia pelkkien spekulaatioiden perusteella. Vaikka varasuunnitelmia olisi, ei niitä pidä ottaa käyttöön ennenkuin tositilanteessa.
Ilmoita asiaton viesti
Pohjoismainen yhteistyö on tahmean tuntuista. Ruotsin kanssa saattaisi jotenkin mennä, mutta muut maat eivät vaikuta kovin innostuneilta ajatuksesta. Ja sama se on jostain syystä suomalaisillakin. Mieluummin kyhnätään Saksan kyljessä ja ollaan valmiit mihin tahansa.
Nykyasetelmassa me olemme surkea häviäjä. Yli kymmenen vuotta on mennyt ilman kasvua ja seuraavat kymmenen vuotta menee samoin. Muilla pohjoismailla asiat ovat selvästi paremmin. Onko Suomi edes kiinnostava kumppaniksi. Olisimme Kalmarin Unionin Itämaa, kuten aikaisemminkin.
Jokin nykyistä vetävämpi suunta pitäisi löytyä. Ehkä se vaihtoehto olisi tiiviimpi Pohjola, mutta se vaatisi tekijöitä ja yhteisen edun näkemistä kaikilta osapuolilta. Visegrad-maat yhdessä Baltian kanssa voisi olla toinen vaihtoehto, mutta sillä ei ole sellaista historiaa, joka suomalaisia edes senkään vertaa sytyttäisi. Nykyinen tila, jossa ollaan niissä pöydissä, missä päätöksiä tehdään ilman, että meillä on mitää sanansijaa, tuntuu aika onnettomalta.
Ilmoita asiaton viesti
”Mieluummin kyhnätään Saksan kyljessä ja ollaan valmiit mihin tahansa.”
Mieluimmin Saksan kyljessä, kun siellä on sellainen hallitus jolla on samat arvot, kuin sellaisen maan kyljessä(Venäjä) jonka arvot ovat vähän mitä sattuu. Lisäksi Saksa on tärkeä kauppakumppani, tärkeämpi kuin Pohjoismaat ja se on asia joka on vielä tärkeämpi kuin ne arvot.
”Nykyinen tila, jossa ollaan niissä pöydissä, missä päätöksiä tehdään ilman, että meillä on mitää sanansijaa, tuntuu aika onnettomalta.”
Itsenäisyyttä korostetaan minusta kaikissa kannanotoissa jotenkin kummallisella ja ”uskonnollisella” tavalla. Se tuntuu tuossa edellisessäkin lausunnossa. Kuvitellaan että Suomella voisi olla enemmän sanansijaa omiin tai muiden asioihin kuin mitä ylipäätänsä on missään olosuhteissa mahdollista.
Mutta jos haluaisin lohduttaa näitä onnettomia kansallismielisiä, jotka surevat sitä ettei Suomella ole enempää kansallista valtaa, sanoisin että on Suomella sentään enemmän valtaa kuin Katalonialla ja Skotlannilla, jotka haluaisivat irtautua emämaistaan ja edustaa itse itseään EU:n pöydisä ja muissa pöydissä, vaikka se ei niille tuokkaan sanansijaa sen enempää kuin tuo.
Toisin sanoen kansallismielisillä on kaikkialla paisutellut ylisuuret kuvitelmat oman ”kansansa” mahdollisuuksista määrätä maailman asioista tai omista asioistaan, tilanteessa jossa ne ovat jokatapauksessa napanuoralla yhdistetty muuhun maailmaan ja riippuvuussuhteessa muuhun maailmaan nähden.
Ilmoita asiaton viesti
Tiedän kyllä, että niitäkin on, joille on tärkää ’että ollaan niissä pöydissä…’ . Sitä ei laisinkaan horjuta se, että velkaannutaan pikavauhtia, talous ei kasva ainakaan pariin vuosikymmeneen ja rahaa lähetetään pokkana meitä rikkaammille maille muka siksi, että ostaisivat meiltä jotain joskus tulevaisuudessa. Tämähän meitä kaikkein vähiten auttaa.
Ilmoita asiaton viesti
”Tiedän kyllä, että niitäkin on, joille on tärkää ’että ollaan niissä pöydissä…”
Niissä pöydissä oleminen on ilmanmuuta etu, mutta vielä suurempi etu on ilmanmuuta se että sellaiset pöydät ovat ylipäätänsä olemassa ja niissä päätetään asioista ja että myös isot maat noudattavat niitä päätöksiä. Jos niin ei olisi, Suomi ja muut kansainvälisestä kaupasta riippuvaiset pienet maat, kuten pohjoismaat ja Baltian maat, olisivat täysin tuulen vietävissä ja niiden päätösten armoilla joita tehdään isoissa maissa, niiden isojen maiden etujen mukaisesti, ilman että meiltä muilta edes kysyttäisiin mitään.
Korona ja maailmantalouden sakkaaminen ei ole EU- yhteistyön vika, mutta on erinomainen asia että yhteistaloudessa pyritään ratkaisemaan yhteisiä ongelmia yhdessä, eikä tehdä erillisiä ratkaisuja.
Ei tietenkään ole kivaa että Suomi on rikas maa joka kärsii talouden sakkaamisesta eniten ja hyötyy elvytyspolitiikasta eniten ja joutuu sen takia kantamaan elvytyspolitiikasta suurempaa vastuuta kuin jotkut muut, ei tosin yhtä suurta vastuuta kuin mitä Ruotsi, Saksa tai Tanska.
Vaikka Suomi maksaa elvytyksestä suhteessa enemmän kuin jotkut muut, on erittäin todennäköistä että Suomi myös hyötyy siitä enemmän kuin muut, ei kuitenkaan yhtä paljon kuin jotkut muut maat, kuten Ruotsi, Saksa ja Tanska.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Erkki Laitiselle ja Arto Vihavaiselle kommenteista!!
Suomi ja Saksa nyt yhdessä kolmannen kerran. Tulee mieleen Erkki Tuomiojan sanomana vuodelta 2014, kuinka onnetonta Suomen liittoutuminen Saksan kanssa oli kaksi kertaa aiemmin. Saksan sotaponnistelujen epäonnistuessa Saksa piti hylätä molemmilla kerroilla. Jälkimmäisellä kerralla jopa kääntää aseet saksalaisia vastaan. Tuli todellisia ruumiita molemmin puolin. Olikohan Maalaisliitto viemässä meitä Saksan syliin edellisillä kerroilla. Ainakin nyt Keskusta on ollut viemässä Suomea tiiviimpään yhteyteen Saksan kanssa.
Koska Keskusta ainakin aiemmin halusi sitä, että koko Suomea puolustetaan niin jotain siitä sillä olen maanpuolustuksen tilaa seurannut yli 30 vuotta. Venäläiset toivat julki 1972 kuinka he halusivat hoitaa kriisin aikana Pohjois-Suomen puolustuksen (Oulu – Kajaani – Kuhmo pohjoispuolinen alue). Syynä se, että heillä oli ja on edelleen tarve työntää puolustustaan kriisin aikana länteen päin erityisesti Pohjois-Suomessa johtuen Kuolassa olevista strategisista sukellusveneistä. Nato tietää tämän ja kylmän sodan aikana Norjan ensimmäinen todellinen puolustuslinja kulki Suomen käsivarren lounaispuolella. Sodan syttyessä niin norjalaiset kuin heidän perässään ja mahdollisesti myös edellä venäläiset joukot olisivat siirtyneet ja siirtyisivät erittäin todennäköisesti jatkossakin länteen Suomen Lapin kautta. Luultavasti joukot käyttäisivät myös Pohjois-Ruotsin teitä. Alla linkki kylmän sodan aikaiseen aikaan. Siinä on myös tietoa Norjan ’pääpuolustuslinjasta’ pohjoisessa. https://www.rul.fi/gw-storage/v3/container/450/node/5264/original/KHRU_Tiivistelma_Petteri_Joukon_esitelmasta.pdf
Suomen Puolustusvoimain pääesikunnalle on hyvä nostaa hattua. Siellä oli ja on nyt varauduttu erilaisiin tilanteisiin mitä voi tulla. Ruotsin osalta tositilanne nähtiin talvisodassa kun Ruotsi ei lähettänyt armeijansa joukkoja Suomeen. Vapaaehtoisia kylläkin ja aseistusta heille. Nykyisin Ruotsilla on maavoimia niin vähän, alle 40 000 sotilasta, että heitä ei nähtäisi Suomessa paria komppaniaa enemmän, jos sitäkään. Se olisi mielenkiintoista, kuinka Ruotsin Jas-hävittäjät pärjäisivät Venäjän ilmatorjunnan ja ilmavoimien kanssa. Tuskin Pohjois-Suomen päällä nähtäisiin montaa ruotsalaista hävittäjää. Tosin jos Pohjois-Suomi olisi suurelta osin venäläisten hallussa niin ei kannattaisi Horneteillakaan lennellä siellä. Pääesikunta on joka tapauksessa varautunut siihenkin, että Pohjois-Suomi on venäläisten hallussa. Näin muutamia vuosia sitten netissä kuinka oli ollut sotaharjoitus, jossa lähtöasetelmana oli se, kun venäläiset olivat joko miehittäneet tai saaneet poliittisilla neuvotteluilla Pohjois-Suomen haltuunsa. Nyt moista ei löydy ja ymmärrän, että se on otettu sieltä pois.
Sotilaalliset kriisit kehittyvät nopeasti ja siksikin on aivan selvää, että eri maiden puolustusvoimien johdolla on ennakkoon olemassa mitä erilaisempia lähtöasetelmia toimien aloittamiseksi. Talouden ja erityisesti euron tulevan romahduksen osalta, joka hyvin mahdollisesti tapahtuu 2030 tienoilla, meillä ja monella muullakaan EU-maalla ei liene valmiita suunnitelmia. Tuo arvio, 2030 tienoilla, ei ole minun keksimä vaan käytän hyväksi arvioimani amerikkalaisen John Mauldinin tekstejä. Jos jotakuta kiinnostaa niin niitä löytyy useita faceni postauksesta jonka linkki alla.
https://www.facebook.com/raimo.hynynen.5/posts/2451581255066372
Todettakoon se, että suurstrategian puolelta arvostan mm. George Friedmannia.
EU:n eliitti ajaa liittovaltiota ja sen saavuttamiseksi se on käyttänyt eteen tulleita EU:n kriisejä. EU:n tavoite ei olekaan talouden järkevä kehittäminen EU-alueella vaan liittovaltion ajaminen kriisejä hyväksikäyttäen. Yhteinen valuutta on ollut paras keino kriisien aikaansaamiseksi. Historia näet kertoo, että yhteinen valuutta ilman tiivistä liittovaltiota ei ole onnistunut missään. Tämä tiedettiin myös Saksassa ennen euroa. Siellä oli paljon puhuttu siitä, että Italiaa ei tule ottaa mukaan euroon. Kreikka oli pikkutekijä mutta Italia tulee olemaan euron romahduttava tekijä. Italian hallitus on alkanut suunnitella veronkevennyksiä ja eläkeiän alentamista. Jotta hulluus ei päättyisi Italiaan niin Espanja hallitus on päättänyt perustulosta vähävaraisimmille kotitalouksille. Sari Essayah on todennut näistä ”He vievät nyt sitä eteenpäin, kun tietävät, että pohjoisen veronmaksajien rahat tulevat pian”. Antakoon tämä kuvan siitä mitä Pohjoismaitten yhteistyö talouden alueella on EU:n kautta. Norja ei ole EU:ssa eikä tule olemaankaan.
Lopuksi vielä Keskustan hajottamiseen. Joku syy Keskustan hajottamisella täytyy olla. Väistämättä mieleen tulee se, että kun Keskustalla on alle 10 % kannatus niin silloin on aivan sama jos Keskustan linja tulisikin muuttumaan ja siitä tulisi kriittinen EU:ta kohtaan. Tämä olisi sekä Suomen ja ulkolaisen EU-eliitin, että Kokoomuksen, demareiden ja perussuomalaisten etu.
Ilmoita asiaton viesti
”Suomi ja Saksa nyt yhdessä kolmannen kerran. Tulee mieleen Erkki Tuomiojan sanomana vuodelta 2014, kuinka onnetonta Suomen liittoutuminen Saksan kanssa oli kaksi kertaa aiemmin.”
Saksalaisten nationalistisiin sotaponnisteluihin osallistuminen on todella ollut onnetonta, mutta onko Suomella niissäkään tapauksissa ollut muuta mahdollisuutta? Ruotsi on pieni ja vähäväkinen maa ja Venäjän följyssä emme halua olla. Voimme olla toki suomalaisia, mutta yksin emme pärjää tässä maailmassa, ei ainakaan kunnolla, ei ainakaan paremmin kuin Pohjois-Korea.
Saksa ei tällä kertaa yritä pullistella sotilaallisesti, vaan Euroopassa on tällä kertaa kaksi sotilaallisesti suurempaa mahtia kuin Saksa ja Saksa on haluton nostamaan sotilasmenojaan. ’
Minun mielestäni on vastuutonta politiikkaa Trumpin taholta painostaa Saksaa sotilaalliseen varustautimiseen, koska sotilaallisen varustautumisen myötä saksalaisten kansallistunto ja kansallismielisyys saattaa taas kerran nousta ja valtaan voi Saksassakin nousta kansallismielisyyden pimeät voimat. Saksalaisten yllyttäminen sotilaalliseen varustautumiseen on siis sama kuin herättelisi niitä pimeyden voimia jotka johtivat sotiin viime vuosisadalla.
Mutta toistaiseksi Saksa on vain taloudellinen mahti, eikä sotilaallinen ja toivottavasti tilanne säilyisi sellaisena Trumpin politiikasta huolimatta.
Suomella ei ole juuri varaa valita kenen kanssa liittoutua, on vain Saksa tai Venäjä. Pohjoismaista ei ole juurikaan apua tosipaikan tullen.
Taloudellisessa mielessä on hyödyksi olla liitossa Saksan kanssa, sotilaallisesti ei ole vaihtoehtoja. Pitää tunnustaa tosiasiat.
”Saksan sotaponnistelujen epäonnistuessa Saksa piti hylätä molemmilla kerroilla.”
Ei siis mitään hätää, niin voidaan tehdä seuraavallakin kerralla. 🙂
Saksa tuskin menneitä muistelee, mutta jos muistelee, niin siinä tapauksessa se ei luota Suomeen ja miehittää Suomen ensimmäiseksi. eikä Suomella tai kenelläkään muulla maalla ole siihen asiaan mitään sanomista, ei ainakaan jos Saksa vahvistaa itsensä sotilaallisesti sitä ennen.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommentista koskien Saksaa!!!
Hymyilytti joskin asiaahan tuo on. Yksi asia pelottaa. Mistä löytyy niitä isänmaallisia henkilöitä kolmannella kerralla kun pitää hylätä Saksa jos sille alkaa käydä huonosti joko taloudellisesti tai sotilaallisesti. Velkakin tulee olemaan EU:lle suuruusluokkaa 200 mrd eur. Tosin onhan mahdollista, että unohdetaan velat. Pääasiassa valtiot ovat ovat jättäneet maksamatta velkansa kun tosipaikka on tullut.
Tottahan tuo on, että ei ole muita uskottavia liittolaisia kuin Venäjä ja Saksa. Kun Venäjästä alettiin irtautua 1917, valittiin Saksa. Saksa hävisi sodan ja oltiin kai sattumalta itsenäisiä 1930-luvun loppupuolelle. Ennen talvisotaa Ruotsin kanssa yritettiin yhteistyötä mutta Ruotsin johto pelkäsi venäläisten reaktioa. Talvisodan jälkeen valittiin Saksa kun ei ollut muita vaihtoehtoja. Kyse ei ollut mistään ajautumisesta yhteistyöhön Saksan kanssa. Onneksi tämä on viime vuosina lopullisesti todistettu. Pekka Visurin kirja ”Saksan kenraali Suomen päämajassa 1941 — Suomalais-saksalainen yhteistyö Waldemar Erfurthin päiväkirjan valossa” kertoo selvää kieltä, että Suomi valitsi Saksan.
Käytiin Lapin sota saksalaisia vastaan ja pakkotilanteessa piti valita venäläiset. YYA aikana oltiin venäläisten liittolaisia. He näet odottivat Suomen auttavan heitä kun he olisivat erityisesti Pohjois-Suomessa hyökänneet kohden Atlanttia. Kekkonen hoiteli suhteita kiitettävällä tavalla venäläisiin paitsi lopussa heikkouttaan ei enää voinut. Näin Kekkosen helmikuussa -78 ja hän oli vanha mies! Koivistolle EU-jäsenyyden hakeminen oli osa turvallisuuspolitiikkaa. Tunnusti sen itsekin ja olihan hän sodan käynyt mies.
Nyt siis sekä sotilaallisesti että taloudellisesti viime kädessä turvataan Saksaan. Sotilasmahtina se nousee varsin nopeasti, muutamassa vuodessa, jos tilanne alkaa voimallisesti kiristyä. USA siirtää painopistettä kohden Kiinaa joka todellisuudessa on sen uhka. Ei Venäjä tai mikään muu. Saksan kyydissä mennään ja toivotaan, että hyvin käy. Saksa hyötyy kun euron kurssi on sille edullinen ja kaikki muut maat kärsivät. Saksan johtamassa Euroopassa ei tule käymään hyvin. Nyt peliin vaikuttavat suuret kulttuurierot euromaissa ja moraalin romahtaminen etelän maissa. Mistä löytyvät ne henkilöt jotka tulevat sanomaan Saksalle kolmannen kerran, että Suomi hylkää sen vaikeassa tilanteessa. Ketkä ovat Rytin ja Mannerheimin veroisia henkilöitä. Mikäli myös Ruotsi hylkää Saksan niin Pohjoismaitten yhteistyöllä on pohjaa. Todennäköisesti Tanska olisi siinä kolmantena ja lottovoittoon verrattavalla onnella myös Norja. No sekin vaihtoehto on otettava huomioon, että liittoudutaan Venäjän kanssa kuten YYA-aikana. Sehän oli Suomelle varsin hyvää aikaa joskin johti syvään lamaan -90 luvun alussa itäkaupan romahtaessa. Tämä romahdus vuorostaan oli vaikuttamassa siihen, että Saksa alkoi näyttää hyvältä kumppanilta Suomelle. No se romahdus oli Suomen omien poliitikkojen hölmöilyä. Kävin helmikuussa 1988 Itä-Berliinissä. Jo muutaman tunnin käynnin perusteella sanoin usealle henkilölle etten tule käymään itäblokin maissa ennen kuin kommunismi romahtaa. Monta kertaa ulkopuolinen tai jopa lapsi näkee paremmin ettei keisarilla ole vaatteita.
Ilmoita asiaton viesti
Keskustan hajottamisen ainut tavoite on vauhdittaa liittovaltion rakentamista Eurooppaan Saksan johdolla. On päivän selvää, että pohjalaiset isännät edelleen ovat olemassa ja tällöin tässä maassa pannaan kanttuvei monia laitoksia. Olen aivan varma, että suomalainen eliitti menee vielä polvilleen. Tämä kyykyttäminen alkaa olla ihan tapissaan.
Ilmoita asiaton viesti
Eipä tätä tämän selvemmin voi kirjoittaa. Paavo Väyrynen on tällä hetkellä muutaman muun ohella ainut joka vähänkään ymmärtää Keskusta rp:n tilannetta. Esko Aho oli se käärme joka luikerteli puolueen hajottamaan. Nyt näitä käärmeitä on koko pesä täynnä.
Mitä muuten Annika Saarikolla on annettavaa puolueelle. Petettyjä lupauksia säkillinen, suljettuja aluesairaaloita useita, alasajettu sote ja erityisesti vanhustenhuolto, paskalain korjaamiseenkaan hän ei ala eikä mihinkään muuhunkaan. Eihän hänestä vain yksinkertaisesti ole minkään eikä kenenkään johtajaksi.
Mieluummin puoluekokouksessa hänelle voisi myöntää äitiyslomaan jatkoajan. Se olisi tämän kansakunnan ja puolueen etu.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän Saksa taloudellisesti romahda, ellei se lähde sotimaan. EU voi romahtaa jos ne siellä etelässä ei lakkaa tyrimästä ja Saksalta lopahtaa motiivi pitää niitä pystyssä ja mukana följyssä.
Saksa selviää siitäkin hajoamisesta, se on selvä ja Saksan kelkassa kannattaa pysyä, se on ihan välttämätöntäkin.
Toki omia etuja aina kannattaa pitää esillä, kuten nuiva nelikko piti niitä esillä elvytyspaketin suhteen ja tienasi siinä pennin tai kaksi. Nekin kyllä sen tajusivat että Saksaa kannatta kumminkin seurata.
Suomi katsoi olevan oman etunsa mukaista ettei liikaa sitoudu nuukan nelikon kapinaan. Voi olla että siinä Suomi oli oikeassa.
Ilmoita asiaton viesti
Euron ja euroalueen romahtaessa kyse ei ole niinkään yksittäisestä maasta vaan koko euroalueesta. Se lienee erittäin todennäköistä, että etelä jatkaa holtitonta menoa ja jossain vaiheessa Saksa ja pohjoinen alue ei enää voi pelastaa etelää millään paketeilla. Ei myöskään EKP koska koko euron uskottavuus menee jos sitä aletaan tehdä tyhjästä tolkuttomia määriä. Euro ei ole reservivaluutta kuten dollari jonka määrää voidaan lisätä moninkertaisesti verrattuna euroon.
Jo nyt voi alkaa esittää skenaarioita ainakin kahdesta vaihtoehdosta jotka ovat:
1. Suomi hyppää ajoissa lähivuosien aikana eroon EU:sta, eurosta ja nyt Saksan hyväksymästä strategiasta luoda liittovaltio ja pysyvä tulonsiirtomekananismi etelän euromaille.
2. Suomi on Saksan kyljessä hyvin pitkälle ja sitten pakon edessä sanoo ’Nein danke!’, kuten kaksi kertaa aiemmin sotien yhteydessä.
Ymmärtääkseni on jo menty sen vaiheen yli jossa olisi ollut mahdollista luoda Etelä-Euroopan ja Pohjois-Euroopan eurot. Tässä mallissa Suomi olisi Saksan kyljessä hyvin tiiviisti ja ja voisi menestyä. Tosin Suomen hintakilpailukyky heikkenisi sillä Saksan takia pohjoisen euron kurssi nousisi. Suomen olisi pakko aloittaa todellinen kilpailukyvyn parantaminen alentamalla mm eläkeläisten ja työntekijöiden tuloja ja tekemällä rajuja muutoksia työmarkkinoilla. Otettava oppia Saksan työmarkkinoilta.
Nyt mennään kohden euron uskottavuuden ja euron romahtamista joka siten koskee koko euroaluetta. Mikäli tästä seuraa myös pitkälle velkaantuneen Japanin ja varsin reippaasti velkaantuvan USA:n talouden romahdus niin euromaat ovat totisen paikan edessä, eikä Saksakaan voi sitä välttää. Niin ja on hyvä muistaa kuinka Saksan talous romahti 1930-luvun lamassa. Historia siten todistaa, että Saksa voi romahtaa taloudellisesti. No Saksa nousi varsin nopeasti joskin siellä nousi myös A. Hitler niminen Johtaja.
Viime kädessä kyse on yksinkertaisesti siitä voiko itsenäinen Suomi pärjätä suurissa muutoksissa paremmin kuin ollessaan Saksan kyljessä. Historia osoittaa, että suurissa myllerryksissä ollessamme jonkun kyljessä meille on käynyt huonosti. Näitä ovat:
1. 1915 – 17: Oltiin Venäjän kyljessä ja siirryttiin Saksan puolelle
2. 1941 – 44: Oltiin Saksan liittolaisia ja lopulta jouduttiin sotimaan heitä vastaan
3. 1990 – 93 : Oltiin venäläisten kyljessä ja Venäjän talouden romahtaessa Suomeen tuli ennätyslama. Tosin liian nopea valuutan vapauttaminen lisäsi laman suuruutta
4. Kesä 2020 – ehkä jopa 2030 asti: Ollaan Saksan kumppani ja tulevaisuus näyttää kuinka suuriin vaikeuksiin joudutaan euron romahtaessa.
Suuresta lamasta 1930-luvulla Suomi selvisi vähällä. Oltiin agraariyhteiskunta ja Suomi oli itsenäinen.
Talouden lisäksi on sotilaallinen puoli. Jos suuri kriisi puhkeaa (Lähi-itä tai USA – Kiina tai molemmat) ja Venäjä joutuu ottamaan Pohjois-Suomen Kuolan tukikohtien turvaamiseksi, niin kuvio voi mennä pitkälle uusiksi. Ehkä sitten taas pakosta ollaan Venäjän kumppani ja kyljessä.
Ilmoita asiaton viesti
”Suomi hyppää ajoissa lähivuosien aikana eroon EU:sta, eurosta ja nyt Saksan hyväksymästä strategiasta luoda liittovaltio ja pysyvä tulonsiirtomekananismi etelän euromaille.”
Hyppää, mutta minne hyppää? Hyppääminen voi olla rohkeutta tai pelkuruutta mutta siinä voi jokatapauksessa käydä huonosti.
”Suomi on Saksan kyljessä hyvin pitkälle ja sitten pakon edessä sanoo ’Nein danke!’, kuten kaksi kertaa aiemmin sotien yhteydessä.”
Ilman Saksan apua oltaisiin kenties oltu sosialistisessa leirissä sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan päätyttyä.
Kenties nytkin kannattaa pysyä Saksan kyydissä, mutta jos se sitten ei enää joskus kannata, niin mihin sitä oikein päädytäänkään. Tulevaisuus on epävarma. Omat voimat eivät riitä Putinin pysäyttämiseen rajalle, ei nyt, niinkuin ei ennenkään.
Ilmoita asiaton viesti
Palaamme turvallisuuspolitiikkaan eli siihen miksi Suomen valtiojohto Koivisto etunenässä päätti hakea EU-jäsenyyttä.
Venäläisten kanssa pärjättiin talvisodassa joskin monta kertaa aivan uskomattomalla onnelle lähtien siitä kun Stalin oli tapattanut parhaimman upseeristonsa 1937-38 puhdistuksissa.
USA vetää voimiaan pois Euroopasta Kiinan suuntaan. En muista, että Englanti tai Ranska olisivat tulleet tänne paitsi vihollisena kuten Oolannin sodassa 1854-55. Tosin sodassa oli kysymys niiden taistelusta Venäjää vastaan koska Turkki ja Venäjä olivat sodassa ja Englanti ja Ranska menivät Turkin puolelle. Siispä jäljelle jää todellisuudessa vain Saksa joka mahdollisesti voisi auttaa Suomea mikäli Venäjä alkaisi osoittaa kiinnostusta Pohjois-Suomen suuntaan.
Sitten voi kysyä mitä Saksa oli suunnitellut tekevänsä kylmän sodan aikana mikäli venäläiset olisivat alkaneet edetä Suomen kautta kohden Atlanttia. Saksan suunnitelmissa oli lähettää sissipataljoona, vajaa 1000 sotilasta Pohjois-Suomeen tuhoamaan rautatie- ja maantiesiltoja, jotta venäläisten etenemistä voitaisiin hidastaa. Varsin todennäköisesti saksalaisilla on saman tyyliset suunnitelmat tällä hetkellä olemassa. Tosin nyt länsi todennäköisesti käyttäisi sekä ilmasta, maalta ja laivoista ammuttavia ohjuksia Pohjois-Suomen infran tuhoamiseksi tavoitteena venäläisten länteen suuntautuvan hyökkäyksen hidastaminen.
Suomen pääesikunnassa oli kylmän sodan aikana todettu kuinka Suomen kannalta todennäköisesti paras vaihtoehto on, että Nato ja venäläiset saavat keskenään taistella Pohjois-Suomessa. Suomi olisi katsonut sivusta kuinka pitkälle sen infra eli mm. sillat, ratojen risteyspaikat ja lentokentät tuhotaan.
Arvioni on, että lännelle voittoisan sodan jälkeen tänne kylläkin tultaisiin osingoille ajaen Venäjän joukkoja pois Suomesta ja luultavasti vielä edeten jopa Arkangelin tasalle pohjoisessa. Ehkäpä joukot olisivat pääosin saksalaisia.
Olisiko hyvä ajatus se, että Suomi yrittäisi pitää pitää luottamukselliset välit Venäjän johdon kanssa joskaan ei suomettua kuten YYA-aikana. Venäjän näet pitää nykyisessä tilanteessa ottaa aiemmin haltuunsa Pohjois-Suomi kuin mitä oli kylmän sodan aikana. Venäjä ei luota Suomeen kuten Kekkosen aikana. Samalla kun se hyökkäisi länteen, niin länsi tuhoaisi Pohjois-Suomen infraa. On suorastaan naivia kuvitella, että lännestä ehdittäisiin tai edes yritettäisiin tuoda muita kuin infran tuoamiseen tarkoitettuja erikoisjoukkoja Pohjois-Suomeen sillä Venäjän hyökkäys tulee tapahtumaan yllättäen. Tämä on PV:n näkemys ja tuotu sen komentajan suulla. Sen ja muutakin Suomen puolustukseen liittyvää voi lukea facen postauksistani joitten linkit alla.
https://www.facebook.com/jouko.piho.9/posts/10155049099962996
https://www.facebook.com/raimo.hynynen.5/posts/2675404959350666
Ilmoita asiaton viesti