Tulevaisuutemme on käsissänne Elina, Eveliina, Jani ja Jouni

Eilen uutisoitiin, että eduskunnan puhemiesneuvosto oli valinnut Suomen edustajiksi Euroopan tulevaisuuskonferenssiin Eveliina Heinäluoman (sd.), Jani Mäkelän (ps.), Elina Valtosen (kok.) ja Jouni Ovaskan (kesk.).

Jokaisen EU-maan parlamentilla on tulevaisuuskonferenssin täysistunnossa neljä edustajaa. Ensimmäinen täysistunto on tarkoitus järjestää ennen juhannusta.

Täysistuntoihin osallistuvat myös muun muassa Euroopan parlamentin valtuuskunta, jäsenvaltioiden hallitusten valtuuskunnat sekä kansalaisten edustajiksi nimetyt osanottajat.

Tulevaisuuskonferenssin rakenne ja työtavat on järjestetty jälleen siten, että sen on tarkoitus siunata unionin eteneminen ylikansalliseksi liittovaltioksi.

On kuitenkin mahdollista, että tämän konferenssin työ johtaisi siihen, mihin jo aikaisemmissa olisi tullut päätyä: unionin sisäiseen eriytymiseen ja kehitykseen kohti samankeskisten kehien Eurooppaa, ”kohti sipulimallia”.

Pyrkimykset kohti yhtenäistä ja tiivistä unionia ovat johtaneet hajaannukseen ja heikkouteen.

x  x  x

Euroopan parlamentin jäsenenä osallistuin aktiivisesti keskusteluun unionin ja koko Euroopan tulevaisuudesta.

Vuonna 2000 julkaisin toimittamani kirjan ”Samankeskisten kehien Eurooppa”. Kokosin siihen painavimpia kotimaisia ja ulkomaisia puheenvuoroja Euroopan tulevaisuudesta.

Paavo Lipponen syytti minua julkisuudessa siitä, että olin ilman lupaa ottanut kirjaani hänen 29.5.2000 Savon Sanomissa ja Turun Sanomissa julkaisemansa kolumnin ”Tiiviimpi unioni on Suomen etu”. Tietenkään lupaa ei ollut tarpeen pyytää, kun juttu oli julkaistu kahdessa sanomalehdessä ja kun lähteetkin oli mainittu. Ongelma taisi olla se, että kirjan muu sisältö saattoi Lipposen ajatukset huonoon valoon.

Yksi viimeisimmistä omista julkisista puheenvuoroistani Euroopan parlamentin jäsenenä oli verkkolehti Akavalaisessa 6.10.2016 julkaistu kirjoitukseni ”Samankeskisten kehien Eurooppa” .

Kerroin siinä, että vuonna 2004 Euroopan parlamentin liberaaliryhmä, silloiselta nimeltään ELDR, oli hyväksynyt ohjelman nimeltään ”Laajempi Eurooppa, naapuruus ja maailmanyhteisö”. Olin toiminut sen laatineen työryhmän puheenjohtajana.

Ohjelma oli laadittu tilanteessa, jossa ensimmäinen itälaajentuminen oli toteutumassa ja seuraavat jo näköpiirissä. Valery Giscard d’Estaingin johtama konventti oli saanut juuri valmiiksi luonnoksen EU:n perustuslaiksi.

Liberaaliryhmä halusi osallistua keskusteluun siitä, kuinka unionin syveneminen ja laajentuminen voitaisiin sovittaa yhteen.

Ohjelman ydinajatus oli, että Eurooppaa tulee kehittää ”samankeskisten kehien” järjestelmänä. Euroopan unionin tuli eriytyä sisäisesti siten, että siinä olisi liittovaltioydin ja vähemmän yhdentynyt ulkokehä.

Ohjelman toinen pääarkkitehti oli Britannian liberaalidemokraatteja edustanut Andrew Duff. Vaikka yhdyimme perusajatukseen unionin jakautumisesta ytimeen ja ulkokehään, meillä molemmilla oli sen suhteen ongelma. Andrew katsoi, että hänen oman maansa olisi pitänyt kuulua ytimeen. Minä puolestani harmittelin sitä, että Suomi oli viety ainoana Pohjoismaana euroalueeseen, josta liittovaltioydin kehittyisi.

Siitä olimme yhtä mieltä, että EU:n ulkopuolelle tulisi luoda yhteistyön kehiä, joita voitaisiin saada aikaan Euroopan neuvostoa ja ETY-järjestöä kehittämällä.

Ohjelma tähtäsi siihen, että laajentunut ja edelleen laajeneva unioni toimisi paremmin, jos se eriytyisi sisäisesti. Toisaalta ajattelimme, että ulkokehät voisivat hidastaa laajentumista, kun niihin kuuluvat maat saisivat osakseen yhdentymisen etuja jo ennen jäsenyyttä. Toisaalta niillä olisi tätä kautta mahdollisuus valmistautua paremmin tulevaan jäsenyyteensä.

Äskettäin ALDE-ryhmä oli järjestänyt seminaarin, jossa Euroopan silloista tilannetta ja EU:n tulevaa kehitystä oli tarkasteltu vuoden 2004 ohjelman valossa. Sen perusajatukset oli todettu edelleen ajankohtaisiksi. Seminaarissa oli todettu, että ne voisivat edesauttaa silloisten ajankohtaisten ongelmien mm. muuttoliikkeen ja Brexitin, ratkaisemista.

Valitettavasti ryhmämme viisaita kannanottoja ei kuunneltu eikä otettu varteen.

ALDE-ryhmän seuraajaksi perustettu Renew-ryhmä taitaa edustaa parlamentin federalistista äärilaitaa.

x  x  x

Tulevaisuuskonferenssin tulisi tarkastella EU:n ja koko Euroopan tulevaisuutta ennakkoluulottomasti. Menneisyyden virheistä olisi opittava.

Perustavanlaatuinen virhe on ollut se, että voimakkaasti laajentunutta unionia on pyritty kehittämään yhä yhtenäisemmäksi ja yhä tiiviimmäksi. Kun jäsenmaiden erilaisuutta ei ole otettu huomioon, niiden välille ja niiden sisälle on syntynyt kasvavia ristiriitoja. Pyrkimys yhtenäisyyteen on johtanut hajaannukseen.

Pahin virhe oli siirtyminen yhtenäisvaluutta euroon. Tämä tapahtui perussopimusta rikkoen. Euroon siirtyminen edellytti, että enemmistö jäsenmaista olisi täyttänyt ennalta asetetut taloudelliset ehdot. Kun näin ei ollut, tehtiin poliittinen päätös, jolla mukaan otettiin kaikki halukkaat.

Mukaan tuli liian erilaisia kansantalouksia. Tämä on johtanut onnettomuuksiin ja voimakkaisiin paineisiin siirtyä yhteiseen finanssipolitiikkaan ja ylikansalliseen liittovaltioon. Tässä otettiin ratkaiseva askel, kun koronaa tekosyynä käyttäen ajettiin läpi EU:n elpymisväline. Jatkoa seuraa.

Tulevaisuuskonferenssissa tulisi hakea ratkaisua, jossa yhtenäisyyttä haettaisiin hyväksymällä ja ottamalla huomioon jäsenmaiden erilaisuus.

Euroopan unionin yhteinen perusta on sisämarkkinoissa ja niihin liittyvässä lainsäädännössä. Muuhun yhteistyöhön osallistumisessa pitäisi olla joustavuutta.

Suomen kokemus osoittaa, millaisiin onnettomuuksiin on jouduttu, kun unionille on ryhdytty kehittämään yhä syvemmälle etenevää yhteistyötä ja lainsäädäntöä.

Suomen perusvirhe oli, että maamme liittyi jäseneksi unioniin. Euroopan talousalueen (ETA) jäsenenä Suomi oli jo sisämarkkinoilla. Jäsenyys unionissa vei meidät sekä yhteiseen alue-, maatalous- ja ympäristöpolitiikkaan että ulko-, turvallisuus- ja kauppapolitiikkaan.

Toinen perustavanlaatuinen virhe oli, että Suomi ainoana Pohjoismaana liittyi euroalueeseen.

Tulevaisuuskonferenssissa tulisi pyrkiä siihen, että osallistuminen unionin yhteiseen politiikkaan olisi vapaaehtoista. Tämä voisi tarkoittaa sitä, että jäsenmaa voisi palata esimerkiksi itsenäiseen alue-, maatalous- ja ympäristöpolitiikkaan.

Sisämarkkinoihin osallistuminen olisi välttämätöntä kaikille. Tästähän Britannia pyrki ja pääsi eroon.

Euroalueestakin pitäisi voida erota. Tätä vakavasti harkittiin Kreikan talouskriisin pahimmassa vaiheessa. Tähän olisi pitänyt suostua.

Pohjola hajosi EU- ja euroratkaisujen yhteydessä. Norja ja Islanti eivät voineet hyväksyä unionin alue-, maatalous- ja kalastuspolitiikkaa.

Vain Suomi liittyi euroalueeseen.

Jos Euroopan unioni kehittyisi samankeskisten kehien suuntaan, saattaisi Pohjolan yhteisö joskus tulevaisuudessa toteutua. Tähän kannattaa pyrkiä.

Tulevaisuuskonferenssin työ vaikuttaa ratkaisevasti Suomen tulevaisuuteen. Siihen valittujen kansanedustajien harteilla on painava vastuu maamme tulevaisuudesta. Vielä painavampi vastuu on maamme hallituksella – valtioneuvostolla ja tasavallan presidentillä.

Nyt vihdoinkin on saatava aikaan avointa ja rehellistä keskustelua Euroopan ja Suomen tulevaisuudesta.

x  x  x

Kirjoituksessa mainittu teos ”Samankeskisten kehien Eurooppa” sai suuren suosion, ja se tuli loppuun myydyksi. Olen tänään julkaissut sen käsikirjoituksen kotisivuni kirja-arkistossa. Pyrin saamaan myöhemmin sinne teoksen näköisversion.

Suosittelen luettavaksi tai kuunneltavaksi myös teokseni ”Itsenäisen Suomen puolesta”. Sekin löytyy kirja-arkistosta.

Myös Polaris-TV:ssa julkaistu haastatteluni ”Suomen ei tule osallistua EU:n elpymispakettiin” sisältää tärkeää tietoa kirjoitukseni aihepiiristä.

Halutessanne voitte tulla Polaris-TV:n tilaajiksi. Se ei maksa teille mitään. Videoiden alapuolella oikealla on punainen TILAA-painike, jota painamalla kanavan tilaajaksi pääsee.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu