Urho, Manu, Kale ja minä

Arvostamani emeritusprofessori Heikki Paloheimo on osallistunut eilisestä blogistani (uusisuomi/puheenvuoro) käytyyn keskusteluun. Hän tarttui esittämääni väitteeseen, että ”Vuonna 2000 Hannu Lehtilälle antamassaan TV-haastattelussa Koivisto itse kertoi, että hän nousi 6.4.1981 taisteluun nimenomaan Sorsaa vastaan.” Paloheimon mielestä Koivisto ei tuollaista kannanottoa haastattelussaan esitä.

Väitteeni pitää paikkansa. Blogissani ”Todistajani on Mauno Koivisto itse” (paavovayrynen/blogiarkisto) esitän haastattelun ytimen sanatarkasti kirjallisessa muodossa.

Mauno Koiviston kerrotaan kysyneen 5.4.1981 vaimoltaan, ”oletko sotilaan vaimo”. Tähän viitaten Hannu Lehtilä kysyi, mitä Koivisto oli ajatellut, kun hän lähti ”silloin sitten tavallaan hyökkäämään”.

Koivisto vastasi: ”Niin kyllähän minun piti siitä lähteä, että se johtaisi eroon Suomen Pankista. Tai minä olin jo varustautunut siihen, että seuraava vaihe olisi ollut, että minä olisin jättänyt eroanomuksen…”

Lehtilä: ”…pääministerin tehtävästä…”

Koivisto: ”… en siitä. En pääministerin tehtävästä, mutta olisin ilmoittanut, että minä jätän eroanomuksen Suomen Pankin pääjohtajan tehtävästä. Eli että sinne minä en mene takasin. Eli että vaihtoehdot ovat sitten toiset.”

Lehtilä: ”Jos vielä kerrataan nämä vaihtoehdot. Mitkä ne olisivat olleet?”

Koivisto: ”Ilmeisesti ei olisi ollut paljon muuta vaihtoehtoa, kuin ryhtyä sitten varsinaiseksi poliitikoksi, mitä minä olin siihen saakka yrittänyt välttää, joutumasta sellaiseksi.  Ottaa poliittista kantaa poliittisessa tilanteessa ja lähteä siitä, että jonkin ajan kuluttua tulevat vaalit.”

Tämän Koiviston suunnitelman on vahvistanut myös Matti Ahde, joka kertoi vuonna 2013 ilmestyneessä muistelmateoksessaan ”Sähkömies”, että Koivisto oli puoluetoimikunnan kokouksessa uhannut haastaa Sorsan seuraavan kesän puoluekokouksen puheenjohtajan vaalissa. Ahde oli silloin SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja.

Paloheimo kehottaa katsomaan Lehtilän haastattelun Ylen Areenasta. Yhdyn tähän, mutta kehotan katsomaan myös videon osoitteesta www.mtvuutiset.fi/video/prog799473 Se on kuvattu 10.8.2017 järjestetystä tilaisuudesta, jossa esitettiin näytelmäni ”Manu ja minä 2.0”. Sen alkupuolella on myös Koiviston 6.4.1981 antaman haastattelun leikkaamaton versio. Filmi-insertit ovat valitettavasti vain kuunneltavissa, sillä tekijänoikeussyistä MTV ei niitä kuvannut.

Videolla esiintyy myös professori Heikki Paloheimo. Hän esitti silloin saman väitteen kuin nyt kirjoittamassaan vastineessa. Hänen kysymyksensä ja siihen antamani vastaus ovat nähtävissä ja kuultavissa välillä 1´31” – 1´37”. Vastauksessani valotan laajemminkin vuoden 1981 tapahtumia.

Mielenkiintoisinta Paloheimon nyt esittämässä vastineessa on se, mitä siitä puuttuu. Kevään 1981 tapahtumat sivuutin eilisessä blogissani hyvin lyhyesti. Enemmän tilaa annoin vuoden 1987 hallitusratkaisulle ja vuoden 1988 presidentinvaaleille. Tähän osioon Paloheimo ei kommentissaan lainkaan puutu. Onko hiljaisuus myöntymisen merkki?

Kaikkia näitä asioita tarkastelen myös uudessa kirjassani ”Yhteinen vuosisatamme”. Sen pääpaino on kuitenkin Maalaisliiton, Keskustapuolueen ja Suomen Keskustan historiassa ja tulevaisuudessa.

Historian valossa pyrin selvittämään syitä Keskustan viimeisimpään ja sen historian suurimpaan vaalitappioon.

Kerron käsitykseni siitä, millaisella aatteellisella otteella, poliittisella linjalla ja strategialla Keskusta voisi jälleen nousta Suomen suurimmaksi puolueeksi.

”Yhteinen vuosisatamme” julkistetaan maanantaina 3. helmikuuta. Sen jälkeen sitä on saatavissa hyvin varustetuista kirjakaupoista ja kirjaosastoilta. Kirjan kansi on nähtävissä osoitteesta (https://www.facebook.com/kokokansanpaavo/).

 

 

paavovayrynen

Valtiotieteen tohtori <a href="http://www.paavovayrynen.fi" title="www.paavovayrynen.fi">www.paavovayrynen.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu