Uudessa ”maailmojen sodassa” olisi vain häviäjiä, Suomi olisi yksi suurimmista

Maailmansodissa mukana olleista maista jotkut ovat selviytyneet voittajina ja määränneet niiden jälkeen vallinneen kansainvälisen järjestyksen.

On tarjolla vaara, että Ukrainassa käynnissä oleva sota leviää ja johtaa lopulta jopa maailmansotaan. On muistettava, että Venäjä on ydinasevalta.

Vaikka maailmansota kyettäisiin välttämään, on käynnistymässä ”maailmojen sota”, jota käytäisiin kaikkia muita keinoja käyttäen ja mitään niistä kaihtamatta.

Mahtoiko tasavallan presidentti Sauli Niinistö tarkoittaa tätä, kun hän Madridissa pitämässään lehdistötilaisuudessa kertoi, että Ukrainan sodan aiheuttamien huolten rinnalla siellä oli keskusteltu paljon ”maailman uudelleenjakautumisesta”?

Molempien maailmansotien jälkeen oli selvää, mitkä valtiot olivat voittajia.

Toisen maailmansodan jälkeen käydyssä kylmässä sodassakin oli voittajat ja häviäjät.

Nyt käynnistyneessä maailman uudelleenjaossa, ”maailmojen sodassa”, olisi vain häviäjiä.

Yksi suurimmista häviäjistä olisi Suomi, osittain sen vuoksi, että maamme harhautui sen osana luopumaan turvatusta ja edullisesta asemastaan sotilaallisesti liittoutumattomana, puolueettomana maana.

Olisikohan Sauli Niinistökin tullut Madridissa tämän huomaamaan?

Kaikki ei ole kuitenkaan vielä menetetty. Kansainvälinen kehitys voi saada vielä kestävämmän suunnan.

Suomenkin osalta tilanne voi muuttua. Ehdin jo Madridin jälkeen onnitella Sauli Niinistöä siitä, että pahin vältettiin, kun Nato-hakemuksesta ei tullut ”kelvotonta yritystä”.

Onnittelut olivat näköjään ennenaikaiset.

x x x

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen solmittiin sen voittajien ehdoilla Versaillesin rauhansopimus. Rauhan takeeksi perustettiin Kansainliitto.

Rauha ei ollut kestävä. Eurooppaan syttyi ”jatkosota”, joka levisi todelliseksi maailmansodaksi. Aasiassa sen päättivät Yhdysvaltain Japanissa käyttämät ydinaseet.

Toisen maailmansodan jälkeen voittajavaltiot sanelivat rauhan ehdot. Rauhan takeeksi perustettiin Yhdistyneet Kansakunnat, jonka turvallisuusneuvoston pysyvä jäsenyys takasi niiden turvallisuuden ja mahtiaseman.

Voittajien yhteistyö ei kuitenkaan ollut kestävällä pohjalla. Ajauduttiin kylmään sotaan, jossa niiden keskinäisen rauhan takeena oli myös ydinasepelote.

Rauhansopimuksen korvasi osittain Euroopan yhteistyö- ja turvallisuuskonferenssi (ETYK) ja sen seurantaan perustettu ETY-järjestö.

ETY-prosessi vakautti Euroopan olot, ja lopulta se johti kylmän sodan päättymiseen.

Länsimaat julistautuivat Yhdysvaltain johdolla kylmän sodan voittajiksi, ja sitä ne olivatkin. Varsovan liitto purkautui ja Neuvostoliitto hajosi.

Voittajat eivät tyytyneet saavutuksiinsa.

Yhdysvaltain johdolla Nato alkoi laajentua. Mukaan tuli myös entisiä neuvostotasavaltoja.

Vapaakauppa-alueena ja tulliliittona perustetulle Euroopan yhteisölle (EY) annettiin poliittisia ja myös turvallisuuspoliittisia tehtäviä. Sekin alkoi laajentua.

Neuvostoliiton hajotessa sen alueelle syntyi sotilaallisia konflikteja, mutta Venäjän tuella niiden leviäminen voitiin estää. Niistä tuli ”jäätyneitä konflikteja”.

Pahin niistä syntyi, kun Ukrainassa toteutettiin vuoden 2014 alussa länsimaiden tukema vallankaappaus. Uudet Kiovan vallanpitäjät kielsivät venäjän kielen käytön ja ilmoittivat Ukrainan liittyvän Natoon.

Vallankaappaus johti sisällissotaan ja Krimin valtaukseen.

Donbassin alueella käydyssä sisällissodassa maan venäjänkielinen vähemmistö on kokenut raskaita tappioita. Venäjän tuella se on kuitenkin kyennyt puolustautumaan.

Ranskan ja Saksan johdolla helmikuussa 2015 solmittua Minsk II -sopimusta ei ole saatu toteutetuksi.

Päivälleen kahdeksan vuotta helmikuussa 2014 toteutetun vallankaappauksen jälkeen Venäjä käynnisti hyökkäyksensä Ukrainaan. Tavoitteena oli turvata maan venäjänkielisen vähemmistön asema ja pysäyttää Ukrainan liittyminen Natoon.

Aluksi Venäjä pyrki vuoden 2014 tapaan vaihtamaan vallankaappauksen avulla Ukrainan poliittisen johdon. Kun tämä ei onnistunut, Venäjä on pyrkinyt valloittamaan asevoimin ne alueet, joilla venäjää äidinkielenään puhuvat ovat olleet enemmistönä.

x x x

Ukrainan sota on murheellinen osoitus siitä, että ETY-prosessin käynnistämää siirtymistä ”uuteen Eurooppaan” ei ole kyetty hallitsemaan. Pariisin peruskirjasta ei ollut apua.

Sen sijaan, että Varsovan liiton ja Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena syntyneitä kriisejä olisi pyritty yhdessä rauhanomaisesti ratkomaan, niistä on tullut suurvaltapolitiikan välikappaleita.

Naton Madridin huippukokous osoitti, että suurvaltapolitiikassa on alkamassa uusi vaihe. Sitä ei käsitelty julkisissa puheenvuoroissa, mutta julkilausuma, tehdyt päätökset ja käytäväkeskustelut sen osoittavat.

Yhdysvallat on päättänyt käynnistää ”uuden kylmän sodan”. Maailma pyritään jakamaan kahtia. Toisella puolella olisivat Kiinan ja Venäjän johtamat autoritaariset valtiot ja toisella Yhdysvaltain johtamat demokraattiset maat.

Madridissa olivat paikalla myös Japanin, Etelä-Korean, Australian ja Uuden Seelannin johtajat. Tähän Kiina reagoi voimakkaasti.

Uudella kylmällä sodalla Yhdysvallat pyrkii vahvistamaan asemiaan kilpailussa Kiinan kanssa. Tässä se tuskin onnistuu. Tässä uudessa ”maailmojen sodassa” sekin olisi häviäjien joukossa.

Kehitys kohti uutta kylmää sotaa käynnistyi jo Naton Bukarestin huippukokouksessa keväällä 2008, jolloin Ukrainalle ja Georgialle avattiin ovi kohti jäsenyyttä. Tärkeä käännekohta oli Kiovassa vuonna 2014 toteutettu vallankaappaus.

Yhdysvallat oli perillä siitä, että Venäjä suunnitteli viime vuodesta alkaen hyökkäystä Ukrainaan, ellei se pystyisi toteuttamaan tavoitteitaan rauhanomaisin keinoin.

Yhdysvallat ei osoittanut mitään ymmärtämystä Venäjän turvallisuushuolille. Sota pyrittiin välttämään uhkauksilla niistä seurauksista, joita hyökkäys saisi aikaan. Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys oli yksi pelotteista.

Madridissa Ukrainan sotaa käytettiin perusteena sille, että Venäjä määriteltiin ”merkittävimmäksi ja välittömimmäksi uhkaksi liittoutuman turvallisuudelle”. Nato-maiden turvallisuutta Venäjä ei kuitenkaan ole uhannut.

Ukrainan sotaa käytettiin perusteena myös Nato-joukkojen voimakkaalle lisäämiselle itäisen Euroopan maissa.

Ukrainalle taas luvattiin niin voimakasta aseellista ja muuta apua, että se voittaa sodan. Venäjän hyökkäys pyritään pysäyttämään asevoimin. Sitten Ukraina käynnistäisi hyökkäyksen, jolla Venäjän joukot ajettaisiin pois sen alueilta.

Näköpiirissä on pitkä tuhoisa sota, jonka seuraukset ja johon liittyvät pakotteet aiheuttavat sekä länsimaissa että muualla maailmassa yhteiskunnallisia ja poliittisia mullistuksia.

Euroopassakin koetaan vilua ja nälkää. Ukrainan pakolaisten aiheuttamat ongelmat ovat jo kärjistyneet.

Yhdysvaltainkin poliittinen tilanne on epävakaa. On ilmeistä, että demokraatit häviävät sekä syksyn kongressivaalit että vuoden 2024 presidentinvaalit. Näillä vaalituloksilla saattaa olla ratkaiseva vaikutus maan ulkopolitiikkaan.

Tätä kysymystä käsittelin jo 20.3. kirjoittamassani blogissa ”Joe Bidenin politiikasta Donald Trumpin strategiaan?”.

x x x

Ukrainan kriisin taustoista on tarjolla tietoa mm. amerikkalaisen huippuasiantuntijan, professori John Mearsheimerin luennosta, jonka sain äskettäin käsiini.

Mearsheimer pitää sodan syynä Naton laajentumispolitiikkaa, jota hän tarkastelee vuoden 2008 Naton Bukarestin huippukokouksesta alkaen.

Omalta osaltani olen käsitellyt Ukrainan sodan taustaa ja seurauksia lukuisissa kirjoituksissani, joita olen vuodesta 2014 alkaen julkaissut.

Suosittelen erityisesti seuraavia blogejani:

Syttyykö jäätyneistä konflikteista kuuma sota? ja Uusi ja vanha-Eurooppa.

EU:n toimintaa käsittelin blogissani Suomikin on osavastuussa Ukrainen kriisistä.

Madridin kokousta kommentoin blogissani Millaiseen Natoon Suomi onkaan liittymässä?.

Tämän lisäksi olen julkaissut helmikuusta alkaen useita kirjoituksia sekä Ukrainan kriisistä että Suomen Nato-jäsenyydestä. Ne ovat luettavissa kotisivuni blogiarkistosta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu