Valtion menot tiukkaan kuriin, elpymisvälineestä kansanäänestys

Blogeiluuni on tullut parin viikon mittainen tauko.

Olemme olleet Vuokon kanssa Keminmaalla järjestelemässä yritystoimintaamme liittyviä asioita. Osallistuin myös Pohjantähti-opiston kannatusyhdistyksen hallituksen kokoukseen. Siinä teimme Pohjantähti-keskuksen toiminnan kehittämisestä niitä päätöksiä, joista kerroin ennakkoon blogissani ”Pohjantähti nousee turvaamaan Suomen itsenäisyyttä”.

Blogien kirjoittamisen sijaan olen lukenut aikaisemmin julkaisemiani.

On ollut murheellista jälleen todeta, ettei oikeaksi osoittautuneita kannanottojani ole otettu varteen. Olen ollut nyt samoissa ajatuksissa, joista kerroin huhtikuun 21. päivänä julkaisemassani blogissa ”On raskasta olla karanteenissa”.

Silloin kirjoitin, että korona-karanteeni oli käynyt raskaaksi sen vuoksi, että olin kantanut hyvin suurta huolta Suomen tulevaisuudesta, mutta en ollut kyennyt poliittiseen päätöksentekoon mitenkään vaikuttamaan.

x  x  x

Huhtikuun 21. päivän blogissani kirjoitin:

”Juuri nyt harmittelen eniten sitä, että Suomen taloutta hoidetaan suorastaan järjettömällä tavalla.

Varoitin jo 13.3. kirjoittamassani blogissa ”Koronan taloudellisia vaikutuksia vähätellään” siitä virheestä, että korona-viruksen laukaisemat taloudelliset ongelmat tulkittaisiin taantumaksi, jonka yli voitaisiin rakentaa siltaa. Kirjoitin, että edessämme on syvä kansainvälinen lama.

Täydensin näkemystäni seuraavana päivänä julkaisemassani blogissa ”Väärää politiikkaa meillä ei ole varaa jatkaa”. Varoitin erityisesti valtion varojen holtittomasta käytöstä ja siitä, että ottaisimme kantaaksemme kasvavaa taakkaa muiden euroalueen maiden veloista.”

Nyt runsas kuukausi myöhemmin oli alettu myöntää, että silloin esittämäni tilannekuva oli ollut oikea, mutta politiikassa tätä ei ollut otettu huomioon.

Raskaasti velkaantuneen valtion varoja tulisi käyttää säästäväisesti, kuten olin myös 19.4. julkaisemassani blogissa ”Miksi Sauli Niinistö ei puutu talouteen” jälleen painottanut.

”Kirjoitin, että voimavarat on suunnattava viruksen taltuttamisen ohella lasten ja nuorten suojelemiseen.

Yritystoiminnan tukemisen osalta on keskityttävä vientiteollisuuden ja tuonnin kanssa kilpailevan teollisuuden kilpailukyvyn ja toimintaedellytysten turvaamiseen. Huomautin, että viennin varassa tulevaisuutemme nytkin lepää.

Nyt valtion varoja suorastaan holvataan toisarvoisiin tarkoituksiin. Ministerit ja kansanedustajat eivät näytä muistavan, että velka on lykätty vero. Holtiton velkaantuminen johtaa myös korkojen nousuun. Lastemme ja heidän lastensa kannettavaksi ollaan kasaamassa kohtuutonta taakkaa.

Jo ensi syksynä ovat kuitenkin edessä menoleikkaukset ja veronkorotukset. Silloin nyt tehtyjä ja tehtäviä päätöksiä joudutaan katumaan.”

Tässä ennustuksessani erehdyin pahasti. Toukokuun alussa julkaistiin Vesa Vihriälän johdolla työskennelleen työryhmän raportti, jolla avattiin portit entistäkin mittavampaan ja pitkäaikaisempaan velkaantumiseen.

x  x  x

Vietin äitienpäivää Vihriälän nimeä kantavaa raporttia lueskelemalla. Se herätti mielessäni vakavia kysymyksiä vastuullisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Kommenttini kirjoitin 11.5. julkaisemaani blogiin ”Rikkaille annetaan, köyhiltä ja nuorilta otetaan”.

Kirjoitin, että kysymys vastuullisuudesta liittyy siihen, kuinka paljon Suomen valtiolla on varaa velkaantua ja mitä riskejä siinä suhteessa otetaan.

Korostin, että talouden näkymät ovat epävarmat ja työryhmän käyttämät talouden kehitysnäkymät saattavat olla liian optimistiset.

”Näissä epävarmoissa oloissa talouspolitiikassa tulisi harjoittaa suurta varovaisuutta. Kun valtion velka joka tapauksessa vaarallisella tavalla kasvaa, varainkäytössä tulisi noudattaa tiukkaa säästäväisyyttä. Tämän näyttävät sekä hallitus, oppositio että Vihriälän työryhmä unohtavan.

Korona-virusta on tietysti tehokkaasti taltutettava. Lisäksi on huolehdittava erityisesti lasten ja nuorten hyvinvoinnista.

On oikein ja tärkeää, että yrityksiä on autettu sopeutumaan laman oloihin helpottamalla työntekijöiden lomauttamista ja keventämällä tilapäisesti niihin kohdistuvaa maksurasitusta. On ollut tärkeää myös turvata yritysten lainansaanti.

Yritysten laajamittainen suora tukeminen laman alkuvaiheessa ei sen sijaan ole ollut eikä ole perusteltua.”

Vihriälän työryhmä esitti, että yrityssektorin tukemisvaiheen jälkeen tarvitaan tuntuva elvytyspanos kasvun käynnistämiseen. Kysyin, mitä tällä tarkoitetaan.

”Valtiontalouden alijäämä kasvaa rajusti joka tapauksessa. Tänä vuonna finanssipolitiikka on ennätysmäisen elvyttävää. Sama koskee ensi vuoden budjettia.

Sen sijaan että menoja tämän lisäksi elvytyksen nimissä lisättäisiin, tulisi niitä karsia ja suunnata uudelleen siten, että ne tukevat kasvua ja työllisyyttä. Esimerkiksi ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaan liittyvien investointien tulee olla taloudellisesti järkeviä.

Vihriälän työryhmä ehdottaa, että valtiontalouden sopeuttamisen aika olisi vasta elvytysvaiheen jälkeen. Mitä enemmän rahaa käytetään yritysten tukemiseen ja finanssipoliittiseen elvyttämiseen, sitä kovempia ovat tietysti sopeutustoimet. Työryhmä puhuukin ”kipupaketista”.

Velkaantuminen on pysäytettävä mahdollisimman nopeasti. Tähän on ryhdyttävä jo tänä ja ensi vuonna. Myös välttämättömät rakenneuudistukset on käynnistettävä välittömästi.”

x  x  x

Kirjoitin myös Vihriälän raportin oikeudenmukaisuudesta:

”Nyt tietysti sanotaan, että valtiontaloutta tulee tasapainottaa oikeudenmukaisesti. Niin pitää, mutta viime kädessä lasku pakostakin lankeaa pääosin pieni- ja keskituloisten maksettavaksi.

Valtion menoilla rahoitetaan sosiaaliturvaa ja julkisia palveluja, jotka ovat tärkeitä pienituloisille ihmisille. Verotusta ei voida ainakaan kovin paljon kiristää. Suurituloisilta ja varakkailta ei kovin suuria summia kerry. Painopistettä siirretään välillisiin veroihin, jotka rasittavat myös ja erityisesti pienituloisia.”

Kirjoitukseni lopussa esitin pelkoni siitä, että Vihriälän työryhmän ehdotukset toteutetaan.

”Ne ovat miellyttäviä sekä hallitukselle että oppositiolle. Ensin tuetaan yrityksiä, sitten jaetaan elvytyksen nimissä varoja moniin hyvin tarkoituksiin ja kipupakettiin palataan vasta vaalikauden lopulla tai seuraavalla.

On kysyttävä, onko meillä nyt oikeutta ja onko meillä enää edes mahdollisuutta elää velaksi?

Nyt valtion velka uhkaa joka tapauksessa kasvaa useilla kymmenillä miljardeilla euroilla. Tieten tahtoen sitä ei voida enää lisätä.

Olisihan se omituista, jos ”laman lasten” sukupolvi kasvattamalla kasvattaisi valtion velkataakkaa ja sysäisi taloudellisia vaikeuksia itsensä ja lastensa kannettaviksi.

On rohkeiden ikävien päätösten aika.”

Rohkeisiin ikäviin päätöksiin ei ryhdytty. Vihriälän työryhmän raportti päinvastoin mursi kaikki padot valtion varojen holtittomalle käytölle.

Tämä näkyy myös ensi vuoden budjetissa, jota olen kommentoinut aikaisemmissa blogeissani ”Mitä tästä kaikesta oikein tulee” ja ”Suomella on Matti kukkarossa”.

Vihriälän raportti näyttää olleen hallituksen tilaustyö, jolla oikeutettiin se politiikka, jota vihervasemmisto haluaa ja jota se kykenee toteuttamaan.

Aikaisemman kokemuksen perusteella arvelen raportin olevan lähinnä Sixten Korkmanin käsialaa. Sitä ihmettelen, että Vesa Vihriälä suostui tukemaan raporttia ja jopa esiintymään sen markkinamiehenä. Hänen talouspoliittista ajatteluaan se ei mielestäni edusta.

x  x  x

Toisessa asiassa Vesa Vihriälää ei ole kuultu eikä hänen näkemyksiään ole otettu varteen.

Vihriälä on arvostellut vahvoin taloudellisin ja Suomen perustuslakiin liittyvin perustein EU:n elpymispakettia. Hän on esittänyt, että Suomen tulisi jäädä rahaston ulkopuolelle, jolloin siitä tulisi vapaaehtoinen. Tähän tähtäävää Vesa Vihriälän ja Päivi Leino-Sandbergin yhteistä ehdotusta olen blogeissani tukenut (28.5. ”Suomen ei tule osallistua elvytysrahastoon” ja 4.7. ”EU:n elvytysrahaston pitää olla vapaaehtoinen”).

Vihriälän ehdotus tulee ottaa vakavasti. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulee edellyttää elpymisvälineen alistamista neuvoa-antavaan kansanäänestykseen. Jos kansa sen hylkää, jäämme sen ulkopuolelle. Tämä ei estäisi rahaston perustamista.

Suomalaisia on peloteltu sillä, että meitä tästä rangaistaisiin. Tätä väitettä en ymmärrä. Kuinka oikeusvaltioperiaatetta korostava unioni voisi rangaista jäsenmaata siitä, että se noudattaa omaa perustuslakiaan?

Velkaantumisen suhteen tilanteemme on äärimmäisen vakava. Ensi vuoden budjetissa ei ole otettu huomioon korona-viruksen uutta nousua eikä vientiteollisuuden vaikeuksien aiheuttamaa iskua talouteen ja työllisyyteen. Jo tälle vuodelle kaavaillaan mittavaa lisäbudjettia. Rahaa ollaan taas kylvämässä kansantalouden ja työllisyyden kannalta toisarvoisiin kohteisiin.

Tavoitteesta valtiontalouden tasapainottamiseksi tällä vaalikaudella on jo luovuttu. Nyt tavoitteena on velkasuhteen vakauttaminen vuosikymmenen lopulla. Sen jälkeenkin velka siis kasvaisi.

Tuntuvakin velkaantuminen saattaisi olla perusteltua, jos voisimme luottaa kansantaloutemme ripeään kasvuun. Kompastuskivenä on kuitenkin jälleen heikko kilpailukyky. Kaikki merkit viittaavat siihen, että sisäisten devalvaatioiden avulla sitä ei saada nytkään palautetuksi ja turvatuksi. Näköpiirissä on kituvan kasvun kausi ja valtiontalouden jatkuva kurjuus.

Pelastuksemme olisi paluu omaan kelluvaan valuuttaan, mutta siitä ei haluta edes keskustella.

Äitienpäivän blogissani kysyin, onko meillä nyt oikeutta ja onko meillä enää edes mahdollisuutta elää velaksi?

Vastaan: ei ole. Millä voisimme perustella sen, että valtion menot olisivat seuraavan vuosikymmenen ajan jatkuvasti tuloja suuremmat? Aluksi vuotuinen alijäämä olisi 15-20 prosenttia ja sen jälkeenkin vastuuttomalla tasolla.

”Laman lasten” sukupolvea edustavalta hallitukselta tulee kysyä, miksi se kasvattamalla kasvattaa valtion velkataakkaa ja sysää taloudellisia vaikeuksia itsensä ja lastensa kannettaviksi. Ja kysymykseen on vaadittava vastaus.

Yllä mainitut kirjoitukset ovat luettavissa kotisivuni blogi-arkistosta.

paavovayrynen

Valtiotieteen tohtori <a href="http://www.paavovayrynen.fi" title="www.paavovayrynen.fi">www.paavovayrynen.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu