”Väyryssyndrooma” ja muita sairauksia

Pitkäaikainen ja laajasti arvostettu Keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä käyttää julkisuudessa harvakseen puheenvuoroja. Ne ovat aina punnittuja ja painavia.

Äskettäin Kärnä esitti arvion, että europarlamentaarikko Mauri Pekkarista vaivasi mielenterveyden häiriö, ”väyryssyndrooma”, kun hän oli arvostellut Euroopan unionin neuvostossa hyväksyttyä EU:n elvytysrahastoa.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun liittovaltio-Euroopan kannattajat ovat pyrkineet leimaamaan mielenvikaisiksi ne, jotka ovat tätä kehitystä vastustaneet ja Suomen itsenäisyyttä puolustaneet.

Mieleeni ovat erityisesti palautuneet tapahtumat eduskunnassa syksyllä 1994, jolloin siellä käsiteltiin sopimusta Suomen liittymiseksi Euroopan unioniin. Silloin psykiatrina esiintyi muiden muassa vihreiden kansanedustaja Satu Hassi.

Nyt Satu Hassi johtaa suurta valiokuntaa ja tukee Mikko Kärnän rinnalla voimakkaasti elvytysrahastoa.

x  x  x

Vuonna 1994 pelattiin Domino-peliä, jolla muita Pohjoismaita vedätettiin Suomen johdolla Euroopan unioniin.

Suomessa EU-jäsenyydellä oli suurempi kannatus kuin Ruotsissa ja Norjassa ennen muuta sen vuoksi, että sitä perusteltiin turvallisuudella. Jäsenyyden ajajat lietsoivat suoranaista pelkoa Venäjää kohtaan.

Alkusyksystä vastustajilla kuitenkin oli enemmistö. Tämän vuoksi valtamedia tehosti kampanjointiaan jäsenyyden puolesta.

Meillä EU-jäsenyyden vastustajilla oli parempi vaihtoehto. Olisimme pysyttäytyneet Euroopan talousalueessa ja muodostaneet sen puitteisiin yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa ”Pohjolan yhteisön”. Tämä vaihtoehto ei kuitenkaan saanut juuri lainkaan tilaa tiedostusvälineissä.

Kun Suomen kansan enemmistö oli kansanäänestyksessä saatu jäsenyyden kannalle, hallitus yritti saada liittymissopimuksen kovalla kiireellä hyväksytyksi eduskunnassa ennen Ruotsin kansanäänestystä.

Tämän estämiseksi käynnistin yhdessä noin kymmenen muun kansanedustajan kanssa jarrutuskeskustelun, jolla pyrimme lykkäämään lopullisen päätöksen yli Ruotsin kansanäänestyksen.

x  x  x

Jäsenyyden ajajat kiirehtivät sopimuksen hyväksymistä. Eduskunta pakotettiin omaa työjärjestystään rikkoen istumaan yötä päivää useiden vuorokausien ajan.

Istuntoja järjestettiin myös Pyhäinpäivänä. Tauko pidettiin sentään jumalanpalveluksen aikana.

Jarrutuskeskustelusta on herkullinen, seikkaperäinen kertomus vuonna 1999 julkaisemassani kirjassa ”Itsenäisen Suomen puolesta”. Se on luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.

Domino-pelistä todistaa Ruotsin pääministerin Ingvar Carlssonin kommentti Suomen kansanäänestyksen jälkeen: ”nyt voidaan vihdoinkin lopettaa puheet Pohjolan unionista”. Samaan hengenvetoon hän sanoi, ettei Ruotsi voi olla EU:n ulkopuolella, kun Suomi siihen liittyy. (Mt. ss. 352 – 353)

Ruotsalaisilta pimitettiin se tieto, että Suomen eduskunnassa ratkaisua oli lykätty ja että Ruotsin kantaa odotettiin. Tällä tavoin Ruotsissa kansanäänestyksessä saatiin tilapäinen enemmistö jäsenyyden kannalle.

Tämän totesi pääministeri Göran Persson tavatessaan Euroopan parlamentin liberaaliryhmän johtoa Tukholmassa vuonna 2000. Vastatessaan ryhmämme puheenjohtajan Pat Coxin intomieliseen puheeseen hän murahti: ”Eihän Ruotsin kuuluisi olla unionissa. Vain kerran ruotsalaisten enemmistö on sen hyväksynyt, se oli siinä kansanäänestyksessä. Aina sitä ennen ja aina sen jälkeen enemmistö on ollut vastaan.”

x  x  x

Ilta-Sanomat julkaisi 8. marraskuuta 1994 vihreiden kansanedustajan, entisen stalinistin, kolumnin ”Politiikkaa vai sairaskertomus?”.

Hassi kirjoitti:

”Eduskunnan sisällä lähes kaikki, joiden kanssa olen puhunut, ovat olleet yhtä mieltä siitä, että Väyrysen käyttäytyminen on sairasta. Miksi tätä ei sanota ääneen kuin joissakin pakinoissa?”

”Kun puhemies neljän vuorokauden rumban jälkeen myöntyy jäsenyyden lopullisen käsittelyn siirtämiseen Ruotsin kananäänestyksen jälkeen, Väyrynen sanoo eduskunnan enemmistölle: Hävetkää!

Ei tämä ole täysjärkistä käytöstä.”

Ilta-Sanomat täytti Hassin toiveita ja antoi runsaasti palstatilaa väitteille, että en olisi ollut henkisesti terve. (Mt. ss. 313 – 316)

Jarrutuskeskusteluun osallistui myös sisäministeri Mauri Pekkarinen. Hän herätti ärtymystä jäsenyysratkaisua kiirehtineiden keskuudessa, sillä että hän osoitti ymmärtämystä meitä kohtaan, jotka halusimme saada aikaan normaalin ja perusteellisen käsittelyn. (Mt. ss. 329 -330)

x  x  x

Syksyn 1994 eduskuntakeskustelussa ennustin, että jäsenyys Euroopan unionissa johtaisi siihen, että menettäisimme oman rahamme ja taloudellisen itsenäisyytemme. Jäsenyys rahaliitossa puolestaan veisi meidät osaksi ylikansallista EU-liittovaltiota, ja menettäisimme myös valtiollisen itsenäisyytemme.

Näin on nyt käymässä, kuten 22.7. julkaisemassani blogissa Vaaran vuosista ”vapaussotaan” kirjoitin.

Siksi vaadin kirjoituksessani kansanäänestystä elvytysrahastosta. Jos siihen mennään, oli ryhdyttävä ajamaan Suomen eroamista sekä euroalueesta että Euroopan unionista:

”Eduskunnan perustuslakivaliokunta on todennut, että Suomen osallistuminen elvytysrahastoon on vastoin maamme perustuslakia. On ilmeistä, että perustuslakivaliokunta edellyttää, että rahastoon osallistuminen vaatii eduskunnassa 2/3 enemmistön.

Tämä ei kuitenkaan riitä, lisäksi tarvitaan ehdottomasti myös kansanäänestys.

Jos elvytysrahastoon mennään, jää jäljelle vain yksi mahdollisuus: on aloitettava vapaussota Suomen itsenäisyyden palauttamiseksi.”