”Vihervasemmisto”, ”punavihreä”, ”joukkue” – ja ”kummisedät”
Blogieni lukijat ovat usein kyselleet, mitä tarkoitan tietyillä niissä usein esiintyvillä sanoilla.
Nämä kysymykset ovat tärkeitä. Käsitteet muokkaavat ajattelutapaa. Niillä voidaan vaikuttaa. Tätä yritän minäkin osaltani tehdä.
Hyvä esimerkki sanojen voimasta on ollut sanan ”edistyksellisyys” käyttö. Vasemmisto sen aikanaan omi itselleen. 1970-luvulla me keskustalaiset ryhdyimme vastaiskuun muun muassa perustamalla ”Edistyksellisen tiedeliiton”.
Viime vuosina Perussuomalaiset ovat alkaneet omia isänmaallisuuteen liittyviä käsitteitä. Tämä on ollut helppoa muun muassa sen vuoksi, että puolueista suomalaisin, Suomen Keskusta, ei ole pitänyt esillä omia aatteellisia ja poliittisia juuriaan.
Tässä on vastaiskun paikka. Sanalla ”kansallismielisyys” on aika paha kielteinen leima. Sen sijaan voimme ja meidän tulee puhua isänmaallisuudesta – olemme patriootteja. Puolustamme Suomen itsenäisyyttä ja puolueettomuutta.
Tämän kirjoituksen otsikkoon olen koonnut muutamia usein käyttämiäni käsitteitä. Joukossa on yksi uusikin.
x x x
Sanalla ”vihervasemmisto” kuvaan yleensä nykyisen hallituksen kokoonpanoa ja poliittista linjaa. Se on mielestäni vahvasti perusteltu.
Vihreät eivät edusta nykyään sitä linjaa, joka oli vallalla, kun Vihreä liitto perustettiin. Se ei edistä luonnontaloudellisesti kestävää kehitystä, jonka ytimessä on uusiutuvien luonnonvarojen suojeleminen ja niiden kestävä käyttö.
Tilalle on tullut cityvihreys, joka on etääntynyt elävästä luonnosta. Vallalla näyttää olevan ajatus, ettei luontoa ole tarpeen ”pilata”, kun kaupasta saa ruokaa ja töpselistä sähköä. Vihreät ovat nykyään keskittämispolitiikan kovimpia kannattajia.
Monella Vihreiden poliitikolla on vahva vasemmistolainen tausta. Esimerkiksi Satu Hassi oli aikanaan kiivas ”taistolainen”, SKP:n vähemmistön kannattaja. Hänestä tuli käännynnäinen, joka muun muassa ajoi Suomen liittymistä Euroopan unioniin ja ajaa nyt Suomen liittymistä EU:n elpymisvälineeseen.
Vihreät ovat poliittisesti SDP:n vasemmalla puolella ja lähellä Vasemmistoliittoa.
Vasemmistoliitto puolestaan on kaukana siitä linjasta, joka puolueella oli, kun se SKDL:n perillisenä syntyi.
Mennyttä on kansan aineellisista elinehdoista huolehtiminen teollisuutta ja maataloutta kehittämällä. Tilalle on tullut Vihreiden kanssa kilpaileva cityvihreys.
Mennyttä on Paasikiven-Kekkosen linjan ulkopoliittisten perinteiden vaaliminen. Vain Markus Mustajärvi näyttää puolustavan Suomen puolueettomuutta.
Hallituksen vihervasemmistolaista luonnetta vahvistaa se, että tällä linjalla on vahvaa kannatusta myös SDP:ssa, eikä se ole harvinaista nyky-Keskustassakaan.
Olen kutsunut Antti Rinteen/Sanna Marinin hallitusta myös ”punavihreäksi”.
Keskustan piirissä hallitukseen osallistumista perusteltiin sillä, että oltiin palaamassa ”punamultaan”. Tämä ei ollut totta sen vuoksi, että Vasemmistoliitolla ja Vihreillä on siinä niin vahva asema. Siitä käyttämäni nimitys ”punavihreä”.
Nyt on sanottu, ettei hallitus ole punavihreä niin kauan, kun Keskusta on siinä mukana. Eikö Keskusta olekaan enää vihreä? Eikö Keskusta tuokaan hallitukseen omaa vihreyttään, mullan tuoksua ja luonnontaloudellista kestävyyttä?
x x x
Sosiaalisen median keskusteluissa minulta on usein kysytty, mikä on se ”joukkue”, josta olen kirjoittanut, ja keitä siihen kuuluu.
Sana ”joukkue” tuli yleiseen kielenkäyttöön Juha Sipilän puheenjohtajuus- ja pääministerikaudella. Kun esimerkiksi Olli Rehnille valittiin seuraajaa elinkeinoministerin tehtävään, sanottiin, että johtajan pitää voida valita joukkueensa. Mauri Pekkarinen ei tähän alistunut. Hän hävisi tiukassa äänestyksessä johtajan ehdokkaalle Mika Lintilälle.
Alun perin tietysti ”joukkue” valitutti Rovaniemen puoluekokouksessa Juha Sipilän puolueen johtoon. Aluksi Sipilä toimi joukkueeseen nähden riippumattomasti, mutta alkoi vähitellen taipua sen vietäväksi. Tästä kerron teoksessani ”Eihän tässä näin pitänyt käydä”, joka on luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.
Joukkuetta koskeviin some-kysymyksiin vastasin 9.6. julkaisemassani blogissa ”Onko Keskustan tuhoutuminen Suomen etu?”:
”Voinpa toki kertoa, ketkä ovat olleet ”joukkueen” avainpelaajat. Nimet ovat tulleet jo aikaisemmin esille useissa julkaisemissani kirjoissa.
Joukkueen ydin on koostunut niistä nuorista, jotka ryhtyivät Olli Rehnin johdolla 1980-luvun lopulla työhön Keskustan muuttamiseksi liberaalipuolueeksi. Mukana oli muiden muassa Anu Vehviläinen.
Vahvoja joukkueen jäseniä ovat kaiken aikaa olleet Esko Aho ja Matti Vanhanen. Heidän puheenjohtajakausillaan Keskustassa käytiin tiukkaa suuntataistelua, mutta tilaa oli vielä myös meille perinteisen keskustapolitiikan, alkiolaisen ihmisyysaatteen, kannattajille.
Lahden puoluekokouksessa kesällä 2010 liberaalit valtasivat puolueen omaan määräysvaltaansa. Johtoon valittiin Mari Kiviniemi, Timo Laaninen ja Annika Saarikko. Jarmo Korhonen ja Antti Rantakangas saivat väistyä.
Juha Sipilän puheenjohtajakaudella ”joukkue” otti kaiken vallan itselleen. Meille muille ei tilaa ollut.
Juha Sipilän tärkeimmät neuvonantajat olivat Esko Aho, Olli Rehn, Matti Vanhanen, Antti Kaikkonen ja Kimmo Tiilikainen. Kun Sipilä väistyi puheenjohtajan paikalta, hän siirtyi neuvonantajien joukkoon ja säilytti keskeisen aseman joukkueessa.”
x x x
Eilinen Annika Saarikon TV-haastattelu antaa aiheen selventää kielenkäyttöä.
Kun toimittaja kysyi, tukiko Juha Sipilä hänen puheenjohtajuuttaan, Saarikko antoi lavean vastauksen.
Annika kertoi keskustelleensa kaikkien edeltäjiensä kanssa, paitsi minun, kun olin julkisuudessa ilmoittautunut toisen ehdokkaan kannattajaksi. Keskusteluja oli käyty Sipilän lisäksi myös Esko Ahon ja Matti Vanhasen kanssa. Kaikki olivat rohkaisseet häntä asettumaan ehdolle. Anneli Jäätteenmäkeä Saarikko ei maininnut.
Epäilemättä keskusteluja oli käyty myös Olli Rehnin kanssa.
”Joukkueen” toimintatavat huomioon ottaen Rehniä, Ahoa, Vanhasta ja Sipilää voidaan kutsua ”kummisediksi”.
Ainakin kolmen kummisedän toiminnan yhtenä vaikuttimena ovat olleet itse kunkin presidenttihaaveet.
Aho ja Vanhanen ovat yrittäneet.
Rehnilläkin on ollut omat haaveensa, mutta hän ei ole rohjennut vielä ehdokkaaksi pyrkiä. Vuoden 2018 osalta hän on julkisuudessa moittinut Matti Vanhasta, ettei neuvoteltu siitä, kuinka voidaan yhdessä estää Väyrynen.
Keskustalle ”joukkueen” toiminta on aiheuttanut vakavaa vahinkoa. Sen osoittavat vuosien 2011 ja 2019 eduskuntavaalien murskatappiot ja kannatuksen viimeaikainen painuminen 10 prosentin tuntumaan.
Noinhan se on, vaikka Väyrynen sen kertookin. Hallituskokoonpanoista kansanrintama istuu nykyiseen parhaiten, hallitusohjelman ja historian mukaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on totta.
Kansanrintamahallitukset olivat kuitenkin tätä parempia.
Meillä oli SKDL:n kanssa hyvä yhteistyö mm. alue- ja maatalouspolitiikassa ja ”köyhän asian” ajamisessa, samoin ulkopolitiikassa.
Ilmoita asiaton viesti
Ympäristö on nyt toinen; politiikka on rikki, viha- ja solvauspoliikkaa kannattaa joka viides. Yhteistyö on kirosana. Media on suuri myrkynkylvijä.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, ainakin valemedia kuten MV-julkaisu ja Suolen uutiset. Viha- ja solvauspoliikkaa kannattaa joka viides. Ei liene sattumaa että lähes yhtä monta kuin kannattaa persuja. Eli jokunen kuuumapää on muihinkin puolueisiin eksynyt, kaikkia vasaranheiluttajia ei ole persut onnistuneet imuroimaan.
Ilmoita asiaton viesti
Nykyistä hallitusta ei voi verrata entisiin kansanrintamahallituksiin, koska nykyhallitus ei ole Suomen kansan asialla. EU:n tarpeet ja globaalit kysymykset (mm. siirtolaiset, ilmastomuutos) menevät kansallisten kysymysten edelle.
Olihan entisillä kansanrintama hallituksillakin omat säädöt Neuvostoliiton kanssa, mutta niissä taidettiin lopulta päästä voiton puolelle.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos taas kerran Paavo selkeästä kirjoituksesta. Olen todennut että Keskusta ei nouse ennen kuin se käy avoimesti ja rehellisesti läpi Juha Sipilän hallituksen aikaiset tekemiset. Myöntää tehdyt virheet ja pyytää anteeksi. Näin ei ole tapahtunut. Samat poliitikot jatkavat edelleen ja Keskusta tulleekin hajoamaan kahteen leiriin. Perinteisiin, isänmaallisiin Keskustan kannattajiin sekä tähän ”Kummisetien” porukkaan..!!! Tiedät varmaan miten siinä kilvassa tulee käymään. Voimia ja tsemppiä! Periksi ei anneta…. vai miten se meni..?
Ilmoita asiaton viesti
”Vihervasemmisto”, ”punavihreä”, ”kulttuurimarxisti” ja mitä näitä nyt on, ei tarkoita muuta kuin ihmisiä jotka eivät kannata persuja. Ennen vanhaan niitä sanottiin tolkun ihmisiksi, mutta nyt näköjään suuret muinaisetkin ovat joutuneet orwellilaisen uuskielen pauloihin.
Ilmoita asiaton viesti
Niin se poliittinen maailma on tosiaan muuttunut. Ei Keskusta, demarit, tai vasemmistokaan aja ’tavan tallaajan’ asiaa. Vihreillekin tärkeintä on nykyään lavealla pensselillä maalaaminen ja utopistinen maailman pelastaminen. Oikea luonnonsuojelu on taka-alalla.
Yhteinen piirre noille kaikille em. puolueille on valtaisan suojatyöpaikakoneiston kyhääminen ja hallinnon älytön turvottaminen.
Kumma juttu, silti em. puolueiden kannatus on yli 10 %. Pelkillä sukulaisten äänillä noin korkeaa kannatusta ei voi selittää.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikuttaa todella pätevältä tuo ”joukkue”. Kyllä siinä porukassa riittää tietoa ja taitoa.
Tulee vähän mieleen tästä että mikä olisi demareiden vastaava ”joukkue”, tai kokoomuksen ”joukkue”.
Persuilla ei mitään joukkuetta ainakaan ole, koska kaikki vanhat persut on jo eliminoitu puoluejohdon tahdosta, ovat puoluejohdon katkeria vihollisia, eikä heidän mielipiteitään kuunnella, koska ne eivät vastaa nykyisen puoluejohdon radikaalia ja radikalisoitunutta oikeistopopulistista ja maahanmuuttokriittistä politiikkaa.
————
Sekin kiinnostaisi mikä olisi blogistin ihannejoukkue. Kuuluisiko siihen muita kuin Väyrynen`?
Ilmoita asiaton viesti
Pätevä näyttää ”joukkue” olevan. Ei vain oikein nappaa äänestäjiin, puolue on upotettu, eikä liene maankaan asiat sen kummemmin edenneet noiden ohjaksissa. Toistakymmentä vuotta liki nollakasvua. Olemme tippuneet muiden pohjoismaiden kyydistä. Eikä tulevaisuuskaan oikein valoa kajasta.
Ilmoita asiaton viesti
Tulevaisuus ei kajasta valoa lähinnä siksi että AY- liikkeet pitävät linjansa, jonka mukaan saavutetuista eduista ei tingitä ja uusia etuja pitää hamstrata aina tilaisuuden tullen.
Uusi tilaisuus uusien etujen hamstraamiseen tuli ennen koronakriisiä ja se tilaisuus toteutettiin täysimääräisenä. Saksassa sen sijaan päätökset tehtiin vasta korna-aikana ja sopimusten tekoa lykättiin, siellä siis edetään vanhoilla sopimuksilla. Tämä heikentää suomalaisen työn kilpailukykyä saksalaiseen työhön nähden, mikä on huono juttu varsinkin saksalaisten alihankinnoille Suomesta, mutta myös sille mihin maihin suomalaiset ja ulkomaalaiset monikansalliset yritykset tuotantoaan sijoittavat.
Muiden pohjoismaiden työmarkkinat ovat tunnetusti Suomen työmarkkinoita joustavammat, joten ei hyvältä näytä.
Tässä tilanteessa ei isänmaallinen puhe auta, pitäisi yrittää vedota AY- liikkeiden edustajien ja jäsenteen järkeen, jotta saataisiin järkeviä joustoja aikaiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt olet Arto asian ytimessä. Katsos kun ay vetää aina överiksi, niin oma kelluva valuutta hoitaisi asian automaattisesti. Kikyillä me ei koskaan tulla pärjäämään, niitä ei tehdä riittävän suurilla numeroilla. Devalvaatiot hoitivat aikanaan samaa asiaa. Näet itsekin, että euro ei meillä toimi. Tuo joukkue oli tätä tunaroimassa.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten olen blogeissani kertonut, viime vuosina Keskustan piirissä on toiminut lukuisia perinteisen keskusta-aatteen kannattajia, kuten Sirkka-Liisa Anttila, Seppo Kääriäinen, Mauri Pekkarinen ja Timo Kalli. Kaikkia meitä on syrjitty. ”Joukkuetta” emme ole kuitenkaan muodostaneet.
Ilmoita asiaton viesti
Ei tuo blogistinkaan ”joukkue” mitenkään huono joukkue ole, mutta näyttää siltä että ansioluettelo kyllä taitaa sillä toisella joukkueella on blogistin joukkueen ansioluetteloa kattavampi.
Ilmoita asiaton viesti
Minäkin toivon keskustan uutta nousua ja uskon sen tapahtuvan Saarikon puheenjohtajuudella ja hänen oman ”joukkueensa” tuella ja perussuomalaisen puolueen kustannuksella.
Ilmoita asiaton viesti
Paha mennä ennustamaan, mutta aatteleppa, Saarikon joukkue on Sipilä, Vanhanen, Aho, Rehn ja muut siihen sopivat. Nämä ovat ajaneet kepun kerta toisensa jälkeen kiville. Miten se nyt sitten onnistuisi. Toimitusjohtaja, joka vetää firman karikkoon, pistetään porukoineen mäkeen. Niin pitäisi puolueissakin tehdä, mutta ei vaan tehdä. Mokat vain periytyvät.
Ilmoita asiaton viesti
Ei voida verrata toimitusjohtajan valintaa puoluejohtajan valintaan, tai puolueen linjavalintaan.
Toimitusjohtajan valintaan vaikuttavat tiukasti pelkästään realiteetit, kun taas puolueen valintaan äänestyskopissa vaikuttaa melkein pelkästään populismi.
Kun toimitusjohtaja tekee valintoja yrityksen strategian suhteen, hänen ohjenuoranaan eivät ole muut kuin kivikovat realiteetit ja tavoitteena ainoastaan omistajien edun maksimoiminen.
Kun puoluejohtaja tekee valintoja puolueen linjasta, hänen tavoitteenaan ei ole omistajien, eli kansalaisten, edun maksimoiminen, vaan populistinen suosiontavoittelu.
Toki firman etu, eli Suomen etu ja kansalaisten edut voivat nekin olla puoluejohtajan tavoitteiden piirissä, mutta ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä pitää olla populistinen kansansuosion tavoittelu, sillä ilman kansansuosiota, eli ääniä, puolue ei pääse päättämään asioista kansalaisten edun mukaisesti, vaikka se niin haluaisikin tehdä.
——————
Näinollen politiikka on hyvin erilaista peliä ja monimutkaisempaa peliä kuin pelkkä yritysjohtaminen. Sipilä johti Suomea kuten yritystä, hän yritti maksimoida kansalaisten edun, mutta unohti populistisen suosion kalastelun ja sen takia hävisi vaalit.
——————-
Minä en sure niinkään sitä että kepu hävisi vaalit, vaan sitä että miten voidaan jatkaa realistisella linjalla Suomen etujen ajamista, nyt kun Sipilä on pois kuvioista. Saarikko näyttää varsin hyvältä vaihtoehdolta. Tosin Saarikkokin voi tässä pelissä hävitä seuraavat vaalit jos ei onnistu yhdistämään populismia siihen Suomen etujen ajamiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä blogistia tarkoitat? Ja mitä ’joukkuetta’? Näistä ei saa aina selvää. Ainakin Väyrysen ansioluettelo on varmasti kattavuudessaan vertaansa vailla. Niin minunkin. Mutta kun näillä (ansioluetteloilla) ei nykyisin pärjää! Vain muilla ”ansioilla”.
Ilmoita asiaton viesti
”Mitä blogistia tarkoitat? Ja mitä ’joukkuetta’?”
Tietysti tarkoitan tämän blogin kirjoittajaa ja hänen nimeämäänsä joukkuetta, joka siis ei hänen sanojensa mukaan ole joukkue, eikä toimi yhteistyössä keskenään, kuten se toinen ”joukkue”, joka blogisti myös on nimennyt ja joka hänen mukaansa toimii joukkueena hänen ja keskustan ”oikeaa linjaa” vastaan.
Minä en ota vastuuta nousta joukkuemäärittelyistä, vaan tietenkin blogisti, joka on ne määrittelyt tehnyt, mutta yritän miettiä että miten olisi jos niin olisi.
Väyrysen oma ansioluettelo on kovin mainio, mutta ei aivan yhtä mainio kuin niillä ”joukkuelaisilla” jotka hän sanoo toimivan itseään vastaan ja nykyisen keskustan puheenjohtajan puolella.
Toki ansioluettelolla ei ole kovin suurta merkitystä kun puolueille haetaan ja valitaan keulakuvaa nykypäivänä, mutta jos puhutaan ”joukkueesta”, eli sen valitun puoluoejohdon taustavoimista, niin olisi hyvä jos siellä olisi sitä kokemusta.
Ilmoita asiaton viesti
Vähän kuulostaa Breshnevin ajan kapulakieleltä. Ettäkö Paasikiven-Kekkosen linja puolueeton. Nykyään suomettumisesta Neuvostoliiton ja itäblokin edessä on ihan luvallista puhua.
Ilmoita asiaton viesti
Paasikivi ja Kekkonen puolustivat Suomen itsenäisyyttä ja sotilaallista liittoutumattomuutta eli puolueettomuutta.
Omalta osaltani olen puolustanut Suomen itsenäisyyttä ja puolueettomuutta sekä suhteessa Neuvostoiliittoon ja Venäjään että Euroopan unioniin. EU:n puitteisssa olen vastustanut sen kehittämistä sotilasliitoksi ja ylikansalliseksi liittovaltioksi.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt Väyrynen sekoittaa – ilmeisen tarkoituksellisesti – kaksi termiä. Liittoutumattomuus ei ole puoluettomuuden synonyymi.
Puoluettomuus tarkoitti maamme politiikkaa, jossa pyrkimyksenämme oli pysytellä suurvaltapolitiikan ulkopuolella. Sitä vaan toteutettiin niin, ettei maamme koskaan arvostellut Neuvostoliiton operaatioita. USAta kohtaan ei pidättäytymistä koettu niin tarpeelliseksi YK:n ulkopuolella.
Liittoutumattomuus oli sitten taas puolustuspoliittinen linjamme. YYA-sopimuksella sitouduimme siihen, että maamme puolustaa maamme läpi kautta hyökkäävän Neuvostoliiton vihollisen etenemisen. Sopimuksella olimme sitoneet kätemme niin, ettemme voineet sotilaallista tukea edes hakea Neuvostoliittoa vastaan keneltäkään.
Olimme liittoutumattomuuskäsittellä tehneet itsestämme puolustuskyvyttömän ja puolueettomuuskäsitteellä asemoimme itsemme Neuvostoliiton satelliitiksi länteen päin.
Yhdellä sanalla nuo kaksi termiä voidaan yhdistää yhdeksi: suomettuminen. Alistuimme itänaapurin käskyläiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Puolueettomuus on sotilaallisen liittoutumattomuuden synonyymi, kun puolueettomuudella tarkoitetaan puolueettomuusasemaa.
Euroopan unionissakin puhutaan puolueettomista jäsenmaista, kun tarkoitetaan niitä maita, jotka eivät kuulu sotilasliitto Natoon.
Kun Suomi liittyi EU:iin, määriteltiin, että jäsenyyden oloissakin säilyy Suomen puolueettomuuden ydin, sotilaallinen liittoutumattomuus ja uskottava, itsenäinen puolustus.
Kehotan lukemaan kirja-arkistostani väitöskirjani ”Suomen ulkopolitiikka – kansallinen doktriini ja tulevaisuuden ihmiskuntapolitiikka” ja dosentuuria varten kirjoittamani teoksen ”Suomen puolueettomuus uudessa Euroopassa”.
Ilmoita asiaton viesti
Puolueettomuudella oli paitsi puolustuspoliittinen, myös ulkopoliittinen ulottuvuus. Jos et havaitse ulkopoliittista ulottuvuutta, pidättäytymistä suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella, jätät keskeisen poliittisen ulottuvuuden käsittelemättä. Itse käytän mieluummin puolueettomuus-nimitystä ulkopoliittisesta yksisilmäisestä suhtautumisestamme ja liittoutumattomuus-termin varaan poliittiselle yksituumaisuudelle, jolla hylkäsimme mahdollisuuden ottaa sotilaallista apua länneltä ja sotilaallisen liittoutumismahdollisuuden aktiivista hylkäämistä oman itsenäisen asemamme tueksi.
En halua tutustua tarkemmin sinun näkemykseesi ulkopoliittisesta toiminnastamme. Kaipaan väitteittesi tueksi objektiivisempia näkemyksiä.
Ilmoita asiaton viesti
Objektiivista ja jopa tieteellistä tietoa löytyy kirjoistani.
Ilmoita asiaton viesti
Naurettavaa, että saksalaiset kehtasivat alkaa käyttämään termiä ”suomettuminen”. Toisin kuin Saksassa, Suomessa sentään koko kylmän sodan ajan oli oma armeija. Amerikkalaiset joukot ovat edelleen Saksassa, mitä myös presidentti Trump on ihmetellyt.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikka amerikkalaiset joukot turvasivatkin Saksaa, Saksa on tehnyt itsenäistä politiikkaa suhteessa länteen ja itään. Sen sijaan Suomi, jolla on oma armeija, on välttänyt armeijan käytön luovuttamalla päätösvaltaansa hyökkääjämaalle ja samalla hoimme ”itsenäisyyttä” ja ”puolueettomuutta”. Puolueettomuutta emme olisi tarvinneet mihinkään. Se oli meidän oma nimityksemme suomettumiselle.
Ilmoita asiaton viesti
Vihervasemmiston tilalle suosittelen uutta termiä suoraan Uuno Turhapurolta: sanonko minkäväriset!
Ilmoita asiaton viesti
Paavo. Keskustassa isot henkilövalinnat tekee kenttäväki. Niin silloinkin, kun Sinut valittiin Virolaisen jälkeen.
Viimeistään 1980-luvulla alkoi olla selviö, että Suomi valuu yhä enemmän kaupunkeihin, ja keskustan piti tähän tilanteeseen reagoida. Vanhan alkiolaisuuden rinnalle puolueessa syntyi uusi liberaalikeskustalaisuus – ja näiden suuntausten välille valtataistelu.
Alkiolaista rintamaa johti Paavo Väyrynen ja libaraalirintamaa Esko Aho – joka sitten Jyväskylän puoluekokouksessa 1994 vei voiton, kun keskusta kääntyi EU-myönteiseksi.
Keskustan oli pakko reagoida kaupungistumiseen, mutta siitä, tekikö se tuolloin oikeat vai väärät valinnat, voidaan olla monta mieltä.
Ilmoita asiaton viesti
Kokemus osoittaa, että Keskusta menestyy nykyäänkin parhaimmin alkiolaisella linjalla.
Tästä on yhtenä osoituksen vuoden 2003 eduskuntavaalien tulos, jolloin saimme Anneli Jäätteenmäen johdolla Helsingistä kaksi kansanedustajaa ja Uudeltamaalta viisi.
Toinen esimerkki on, että vuoden 2011 murskatappion jälkeen Keskusta nousi vuoden 2012 presidentinvaaleissa taas suurten joukkoon. Alkiolais-kekkoslainen linja oli kirkas.
Väärä valinta tehtiin erityisesti siinä, kun vuonna 2010 valta puolueessa siirtyi kokonaan liberaalijoukkueen käsiin.
Tulokset puhuvat puolestaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki em. pitää paikkansa. Puolueessa tehdyt arviot eivät toki olleet tahallisesti virheellisiä, vaan liberaalisiivessä kai oikeasti uskottiin – ja uskotaan – oman näkemyksen oikeellisuuteen.
Alkiolais-kekkoslaisen siiven edustajia on äänestetty jo monessa puoluekokouksessa pois vallasta, joten puolueen alamäki on puolueväen itsensä syy. Mutta eikö demokratiassa kansa – tai puolueessa jäsenistö – ole oikeassa myös silloin, kun se on väärässä?
Ilmoita asiaton viesti
”Mutta eikö demokratiassa kansa – tai puolueessa jäsenistö – ole oikeassa myös silloin, kun se on väärässä?”
Näin on silloin, kun kansanvalta toimii.
Keskustaan on kuitenkin syntynyt valtarakenne, joka ohjaa päätöksentekoa ylhäältäpäin. Tähän liittyvät henkilökohtaiset ”hillotolpat”, joista kirjoitin mm. 21.6. julkaisemassani blogissa.
https://www.paavovayrynen.fi/2020/06/21/henkilokohtaiset-hillotolpat-ja-kansakunnan-kusitolpat/
Ilmoita asiaton viesti
En voi mitään, mutta mielestäni viimeinen veteraanipoliitikko, ”kassakaappimies” Väyrynen on puhumaan ” kummisedistä” tai vaikkapa ”salaliittoteorioista…?!”
-Eihän Soinikaan ”ruikuta” vaikka on ajautunut ulos poliittisen vallan kammareista, populismikirjailijaksi, puhujaksi ja saarnamieheksi..?!
Tosin: Hjalliksen Nyt-liikkeeseen sanoi Hjallikselle odottaneensa kutsua…?
EDIT:
– Nykyisin yhä harvempi enää kiinnostuu ”linjoista” ja ”aatteista”, vaan mm. ”liikkeistä” ja mitä niistä mikin sattuu milloinkin tarjoamaan ja onnistuu mukaan innostamaan…? Mikä jotenkin oikeasti itseä koskettaa ja siten herättää kiinnostuksen.
Sipilälläkin oli ”Suomi kuntoon” liike-ja projekti.
– Sellainen, liike-ja bisnesmiesten, jonka taustalla hääri yrittäjäveljet, EK, Suomen Yrittäjät-järjestö ja tavallaan kokoomuskin.
Sellainen liike jäi lopulta kannatusgallupeissa 10%:n liikkeeksi ja nyt keskustalla on ongelma?
( ”Vihervasemmistoliikkeen” kannatuksesta puoletkin riittäisi, jos vain suomalaiset ja äänestäjät saisi VIELÄ ”ymmärtämään”, kannattamaan ja äänestämään?)
Ilmoita asiaton viesti
Sittenhän sitä ei enää voikaan sanoa yhden tähden liikkeeksi. Tähti se on sammunutkin tähti.
Ilmoita asiaton viesti
…Tai ainakin edessä loistava menneisyys, kuten Soinillakin.
Soini olisi lisännyt otsikkoon ”fillarikommunistit.”
Ilmoita asiaton viesti
Eikös Santeri Alkio ollut ”Euroopan Yhdysvaltojen ja yhteisen rahan ja yhhteisten sotavoimien kannattaja”?. Muistaako alkiolainen Väyrynen?
Ilmoita asiaton viesti
Noin suuri määrä kummisetiä saattaa olla hankalaa mikäli neuvonanto yltyy painostukseksi kuten Katri Kulmunille kävi. Ja varsinkin Juha Sipilän perintö on huono asia. Keskusta ei nouse ellei linja kirkastu.
Miksei joukkue käsittänyt, että entisen mahtipuolueen eli keskustan olisi julkisesti kannattanut perata mikä meni kauan sitten pieleen. Ainakin se, että Paavoa ei kuunneltu vaikka tiedettiin, että hän puhuu asiaa. Vielä pressidentinvaalien aikaan Paavo Väyrysen agenda kelpasi aika monille äänestäjille yli puoluerajojen. Kuulin kun monet puhuivat. Mutta niinkin se voi olla, että äänestetään hyvää tyyppiä, viisasta ihmistä.
Ilmoita asiaton viesti
Toisaalta joukkue on hankkinut myös useimmat keskustan vaalivoitoista.
Aho 1991 (pärjäsi myös erittäin hyvin vuoden 2000 presidentinvaaleissa, kukaan toinen keskustalainen ei ole päässyt lähellekään sitten Kekkosen).
Vanhanen 2007
Sipilä 2015
Oikeastaan laskisin Jäätteenmäenkin enemmän joukkueen kuin ’ei-joukkueen’ jäseneksi…
Jos oikein muistan, niin 2012 Kääriäinen oli nimenomaan Sipilän kannattaja.
Pekkarinen taas muistetaan parhaiten vihreiden kanssa junailluista ylisuurista tuulituista ja Fortumin ydinvoimahankkeen torppaamisesta elinkeinoministerinä. Joten ei ihme, että Sipilä oli Lintilän kannalla. Kuten myös eduskuntaryhmän enemmistö. Yleensä on tapana valita enemmän kannatusta saanut henkilö…
Ilmoita asiaton viesti
Kommentaattorilla on kovin valikoiva muisti.
Keskustan tärkeimmät voitot viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana saavutettiin vuoden 1988 presidentin- ja kuntavaaleissa. Silloin puolue nousi lähes kahden vuosikymmenen alhosta takaisin suurten puolueiden joukkoon. Eduskuntavaaleissa tämä nousu realisoitui vuonna 1991.
Anneli Jäätteenmäen johdolla Keskusta toteutti ”Vanhasen doktriinin” vastaista tahtopolitiikkaa erityisesti alue- ja ulkopolitiikassa. Tähän perustui loistava tulos vuoden 2003 vaaleissa.
”Joukkueeseen” Jäätteenmäki ei kuulunut, vaan oli päinvastoin sen vallankäytön uhri, kuten Katri Kulmuni tätä syksynä.
Vanhasen johdolla vuonna 2007 menestyimme edelleen hyvin sen ansiosta, että hänen kaudellaan puolueessa oli tilaa myös perinteisen keskustapolitiikan kannattajille.
Puoluesihteeri Jarmo Korhosella oli keskeinen rooli hyvän vaalituloksen saavuttamisessa. ”Palkinnoksi” tästä hänet yritettiin syrjäyttää vuoden 2008 puoluekokouksessa ja syrjäytettiin Lahdessa vuonna 2010.
Rovaniemellä vuonna 2012 Seppo Kääriäinen todellakin kannatti Juha Sipilää. Tätä hän katkerasti katui sen jälkeen, kun Sipilän linja vuoden 2015 vaalien jälkeen muuttui.
Nykyään ministereiksi yleensä valitaan puolueen puheenjohtajan ehdottamat henkilöt. Tästä huolimatta Pekkarinen kärsi hyvin niukan tappion eduskuntaryhmän ja puoluehallituksen yhteiskokouksessa.
Lisää tietoa löytyy mm. teoksestani ”Yhteinen vuosisatamme”, joka on luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.
Samoin tästä linkistä:
https://www.paavovayrynen.fi/2020/08/12/tuhotaanko-keskusta-matti-vanhasen-doktriinilla/
Ilmoita asiaton viesti
1988 P. Väyrynen sai noin 20% äänistä, 2000 E. Aho lähes 35%…
Ilmoita asiaton viesti
Mikäli vihreitä asemoidaan heidän puh.johtajana toimineiden kautta on vihreitä vaikeaa asemoida vasemmistopuolueeksi. Puheenjohtajana on toiminut kolmetoista eri henkilöa, Pekke Haavisto kahdesti. Satu Hassi, Anni Sinnenmäki, ehkä myös Touko Aalto ja Maria Ohisalo voidaan katsoa sympatiseeranneen vasemmistoa muut lähinnä entistä Liberaalista kansanpuoluetta.
Ilmoita asiaton viesti
Välillä vähän pelottaa Paavon puolesta. Onko se hurahtamassa samanlaiseen salaliittohörhöilyyn kuin hourulan väen profeetta Mikko Paunio?
https://spektaakkeliyhteiskunta.com/2020/03/13/hourulan-vaen-ilmastodenialismia/
Ilmoita asiaton viesti
Kommenttini tulee melko myöhään, mutta jäin miettimään tuota lausettasi isänmaallisuudesta: ”Sen sijaan voimme ja meidän tulee puhua isänmaallisuudesta – olemme patriootteja. Puolustamme Suomen itsenäisyyttä ja puolueettomuutta.”
Pidät Keskustaa Suomen isänmaallisimpana puolueena. Itse pidän kokoomusta, jonka perusarvot ovat pysyneet koko sen olemassaolon ajan linjalla koti-uskonto-isänmaa.
Kutsut isänmaallisuudeksi sen, että puolustaa itsenäisyyttä ja puolueettomuutta. Puolueettomuuteemme on perinteisesti kuulunut se, että olemme suljekeneet silmämme ja korvamme ja ennen kaikkea suumme, kun suurvaltanaapurimme poikkeaa kansainvälisistä sopimuksista ja laieista. Itsesensuurimme itseasiassa vei meidän itsenäisyytemme.
Minusta isänmaallista on myös Kokoomuksen tahtotila: säilytämme itsenäisyytemme kun luovumme liittoutumattomuudesta. Siinä samalla voimme luopua myös puolueettomuudesta ja ottaa jatkossa selvästi kantaa, kun rajoja, lakeja tai sopimuksia rikotaan. Hienotunteinen silittely ei ole itsenäisen valtion merkki.
Puolustuksen vahvistaminen Natolla on mielestäni varsin isänmaallinen teko.
Ilmoita asiaton viesti
Politiikan pystyvät broilerit
Matti Vanhanen oli muutaman vuoden Perheyrittäjien (Berner, Hartwall, Fazer, Paulig jne.) palveluksessa huutoetäisyydellä eduskunnasta Storyvillen talossa, varmistuen, että isoveljeä kannattaa kutsua politiikassa vähemmistöksi, koska tällä voi olla rahat peukalon alla. Erkki Tuomioja, historioitsija ilman rajoja ja Paavo Väyrynen, kansalainen puolueessa, tukevat ajatusta tilataksissa, odotellen Italian kävijää harjattavaksi. Jussi Halla-ahoa valmistellaan um:n hillotolpalle.
Ilmoita asiaton viesti