Yrittäjästä taas poliitikoksi?

Viimeisten parin vuoden ajan olen jälleen ollut päätoiminen yrittäjä, joka harrastaa politiikkaa.

Nämä roolit ovat vaihtuneet niiden viimeisten 23 vuoden aikana, jolloin olemme Vuokon kanssa yrittäjinä toimineet.

Sivutoimiseksi yrittäjäksi ryhdyin vuonna 1998, jolloin työskentelin Euroopan parlamentissa.

Silloin hankimme omistukseemme Kemin kaupungin entisen vanhainkodin vuokrataksemme sen tiloja Pohjantähti-opistolle.

Kun opisto ei saanut aluksi ylläpitolupaa, sen tilalle tuli toiminta lastensuojelun parissa. Perustimme nuorisokodin, jonka toiminta laajeni myöhemmin lasten ja nuorten mielenterveystyöhön.

Vähitellen Pohjanrantaan on kehitetty hotelli- ja ravintolatoimintaa, marjanviljelyä ja tilaviinitoimintaa. Tanssitoiminta käynnistettiin jo ensimmäisenä kesänä.

Vuonna 2011 menetin eduskuntapaikkani. Tästä alkoi päätoimisen yrittäjyyden jakso. Sitä kesti vuoteen 2014 saakka, jolloin tulin jälleen valituksi Euroopan parlamenttiin.

Tänä päätoimisen yrittäjyyden kautena laajensimme lastensuojelutyötämme etelään. Hankimme Keski-Uudeltamaalta lastenkodin ja perhekodin, ja ryhdyimme niitä kehittämään.

Vuodesta 2019 lähtien olen ollut jälleen päätoiminen yrittäjä, joka harrastaa politiikkaa.

Nyt yritystemme kehitystyö on suuntautunut pohjoiseen. Vuosi sitten Jäämerentien varteen nousi Pohjanportti. Se on portti sekä Peräpohjolaan että Pohjanrantaan.

Parhaillaan vireillä on biokaasun tankkausaseman perustaminen sen yhteyteen. Tätä hanketta edesauttaa se, että Pohjanportin läheisyyteen on syntymässä biokaasun tuotantoa.

Pohjanportista kerron tänään julkaistussa Polaris-TV:n videossa ”Ei Länsi-Pohja, vaan Peräpohjola!”.

x  x  x

Kesäkuun kuntavaaleissa otin taas askeleen politiikan suuntaan. Olin ehdolla ja tulin valituksi Kemin kaupunginvaltuustoon.

Olen päättänyt, että jatkan tällä tiellä ja olen ehdolla tammikuun aluevaaleissa.

Jos terveyttä ja voimia riittää, aion olla ehdolla myös vuoden 2023 eduskuntavaaleissa.

Esimerkin tähän antaa Johannes Virolainen, joka pudottuaan eduskunnasta vuoden 1983 vaaleissa teki neljä vuotta myöhemmin komean paluun. Hän oli silloin 73-vuotias. Virolaisen eduskuntaura päättyi 77-vuotiaana.

Viimeisimmissä blogikirjoituksissani olen ilmaissut syvän huoleni Keskustan tilanteesta.

Kirjoituksissani ”Vain myönnetyissä tappioissa saattaa olla voiton siemen” ja ”Miten Keskustan kannatus saadaan nousuun?” toin esiin Keskustan surkean kannatuksen erityisesti Etelä-Suomen väkirikkaimmissa vaalipiireissä.

Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa tilanteemme oli niissä suhteellisesti jopa huonompi kuin vuoden 1970 eduskuntavaaleissa.

Kun Keskusta palasi vuoden 1991 eduskuntavaaleissa suurten puolueiden joukkoon, saimme 11 näissä neljässä vaalipiirissä tarjolla olleista 80 eduskuntapaikasta. Vuoden 2007 vaaleissa näistä vaalipiireistä valittujen 90 kansanedustajan joukosta vielä 11 tuli Keskustan eduskuntaryhmään.

Vuonna 2019 eduskuntavaaleissa Keskustan paikkaluku putosi kuuteen, vaikka jaossa oli neljä paikkaa aikaisempaa enemmän. Helsingissä jäimme ilman edustajaa. Uudellamaalla palattiin vuoden 1970 lukuun, ja saimme vain kaksi kansanedustajaa.

Tukala on Keskustan asema nyt myös Lapissa. Täällä saimme parhaimmillaan viisi paikkaa kahdeksasta ja neljä seitsemästä.

Viime vaaleissa kolmannen paikan saaminen oli kiinni muutamista äänistä. Nykyisillä kannatusluvuilla Keskusta saisi Lapista vain kaksi kansanedustajaa. Parempaan on tietysti pyrittävä.

Jos olen valittujen joukossa, yrittämisestä tulee minulle jälleen harrastus ja sivutoimi.

Viimeaikaisilla kirjoituksillani olen pyrkinyt herättelemään Keskustan johtoa ja järjestöväkeä keskustelemaan siitä, miksi puolueen kannatus on romahtanut ja kuinka voisimme saada sen jälleen nousuun.

Hiljaista on ollut. Yhden selityksen tähän antoi Keskustan eduskuntaryhmän entinen pääsihteeri Seija Turtiainen haastattelussaan, joka julkaistiin 20.4.2019 Helsingin Sanomissa.

Tämä keskustelemattomuuden kulttuuri näyttää sen jälkeen säilyneen.

Keskustalle tämä on kuoleman hiljaisuutta kuoleman laaksossa, josta aikaisemmassa blogissani kirjoitin.

Oman käsitykseni olen esittänyt viime vuonna ilmestyneessä teoksessani ”Yhteinen vuosisatamme” ja sen jälkeen julkaisemissani blogikirjoituksissa. Ne ovat luettavissa kotisivuni arkistoista. Teos on myös kuunneltavissa äänikirjana.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu