Yrittäjästä taas poliitikoksi?
Viimeisten parin vuoden ajan olen jälleen ollut päätoiminen yrittäjä, joka harrastaa politiikkaa.
Nämä roolit ovat vaihtuneet niiden viimeisten 23 vuoden aikana, jolloin olemme Vuokon kanssa yrittäjinä toimineet.
Sivutoimiseksi yrittäjäksi ryhdyin vuonna 1998, jolloin työskentelin Euroopan parlamentissa.
Silloin hankimme omistukseemme Kemin kaupungin entisen vanhainkodin vuokrataksemme sen tiloja Pohjantähti-opistolle.
Kun opisto ei saanut aluksi ylläpitolupaa, sen tilalle tuli toiminta lastensuojelun parissa. Perustimme nuorisokodin, jonka toiminta laajeni myöhemmin lasten ja nuorten mielenterveystyöhön.
Vähitellen Pohjanrantaan on kehitetty hotelli- ja ravintolatoimintaa, marjanviljelyä ja tilaviinitoimintaa. Tanssitoiminta käynnistettiin jo ensimmäisenä kesänä.
Vuonna 2011 menetin eduskuntapaikkani. Tästä alkoi päätoimisen yrittäjyyden jakso. Sitä kesti vuoteen 2014 saakka, jolloin tulin jälleen valituksi Euroopan parlamenttiin.
Tänä päätoimisen yrittäjyyden kautena laajensimme lastensuojelutyötämme etelään. Hankimme Keski-Uudeltamaalta lastenkodin ja perhekodin, ja ryhdyimme niitä kehittämään.
Vuodesta 2019 lähtien olen ollut jälleen päätoiminen yrittäjä, joka harrastaa politiikkaa.
Nyt yritystemme kehitystyö on suuntautunut pohjoiseen. Vuosi sitten Jäämerentien varteen nousi Pohjanportti. Se on portti sekä Peräpohjolaan että Pohjanrantaan.
Parhaillaan vireillä on biokaasun tankkausaseman perustaminen sen yhteyteen. Tätä hanketta edesauttaa se, että Pohjanportin läheisyyteen on syntymässä biokaasun tuotantoa.
Pohjanportista kerron tänään julkaistussa Polaris-TV:n videossa ”Ei Länsi-Pohja, vaan Peräpohjola!”.
x x x
Kesäkuun kuntavaaleissa otin taas askeleen politiikan suuntaan. Olin ehdolla ja tulin valituksi Kemin kaupunginvaltuustoon.
Olen päättänyt, että jatkan tällä tiellä ja olen ehdolla tammikuun aluevaaleissa.
Jos terveyttä ja voimia riittää, aion olla ehdolla myös vuoden 2023 eduskuntavaaleissa.
Esimerkin tähän antaa Johannes Virolainen, joka pudottuaan eduskunnasta vuoden 1983 vaaleissa teki neljä vuotta myöhemmin komean paluun. Hän oli silloin 73-vuotias. Virolaisen eduskuntaura päättyi 77-vuotiaana.
Viimeisimmissä blogikirjoituksissani olen ilmaissut syvän huoleni Keskustan tilanteesta.
Kirjoituksissani ”Vain myönnetyissä tappioissa saattaa olla voiton siemen” ja ”Miten Keskustan kannatus saadaan nousuun?” toin esiin Keskustan surkean kannatuksen erityisesti Etelä-Suomen väkirikkaimmissa vaalipiireissä.
Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa tilanteemme oli niissä suhteellisesti jopa huonompi kuin vuoden 1970 eduskuntavaaleissa.
Kun Keskusta palasi vuoden 1991 eduskuntavaaleissa suurten puolueiden joukkoon, saimme 11 näissä neljässä vaalipiirissä tarjolla olleista 80 eduskuntapaikasta. Vuoden 2007 vaaleissa näistä vaalipiireistä valittujen 90 kansanedustajan joukosta vielä 11 tuli Keskustan eduskuntaryhmään.
Vuonna 2019 eduskuntavaaleissa Keskustan paikkaluku putosi kuuteen, vaikka jaossa oli neljä paikkaa aikaisempaa enemmän. Helsingissä jäimme ilman edustajaa. Uudellamaalla palattiin vuoden 1970 lukuun, ja saimme vain kaksi kansanedustajaa.
Tukala on Keskustan asema nyt myös Lapissa. Täällä saimme parhaimmillaan viisi paikkaa kahdeksasta ja neljä seitsemästä.
Viime vaaleissa kolmannen paikan saaminen oli kiinni muutamista äänistä. Nykyisillä kannatusluvuilla Keskusta saisi Lapista vain kaksi kansanedustajaa. Parempaan on tietysti pyrittävä.
Jos olen valittujen joukossa, yrittämisestä tulee minulle jälleen harrastus ja sivutoimi.
Viimeaikaisilla kirjoituksillani olen pyrkinyt herättelemään Keskustan johtoa ja järjestöväkeä keskustelemaan siitä, miksi puolueen kannatus on romahtanut ja kuinka voisimme saada sen jälleen nousuun.
Hiljaista on ollut. Yhden selityksen tähän antoi Keskustan eduskuntaryhmän entinen pääsihteeri Seija Turtiainen haastattelussaan, joka julkaistiin 20.4.2019 Helsingin Sanomissa.
Tämä keskustelemattomuuden kulttuuri näyttää sen jälkeen säilyneen.
Keskustalle tämä on kuoleman hiljaisuutta kuoleman laaksossa, josta aikaisemmassa blogissani kirjoitin.
Oman käsitykseni olen esittänyt viime vuonna ilmestyneessä teoksessani ”Yhteinen vuosisatamme” ja sen jälkeen julkaisemissani blogikirjoituksissa. Ne ovat luettavissa kotisivuni arkistoista. Teos on myös kuunneltavissa äänikirjana.
”Viimeisten parin vuoden ajan olen jälleen ollut päätoiminen yrittäjä, joka harrastaa politiikkaa.”
Määrittele harrastaminen. Olit Helsingin kaupunginvaltuustossa, etkä tehnyt yhtään aloitetta. Käytännössä olit täysin hyödytön helsinkiläisille, kiitos siitä. Harrastukseen liittynee kokouspalkkion nostaminen.
Ilmoita asiaton viesti
Valtuutettu joka ei tee yhtään aloitetta, ei toki ole hyödytön. Valtuustossa äänestetään asioista ja niissä äänestyksissä valtuutetun hyöty punnitaan..
Ilmoita asiaton viesti
Väyrynen ja Halla-aho on molemmat olleet politiikan ääriharrastelijoita mitä valtuustouraan tulee, harvassa äänestyksessäkään olleet paikalla. Ennätyspoissaolot jälkimmäisellä, sitten meinasi vielä pormestariksi. 😀
Ilmoita asiaton viesti
Ja taisipa saada melkoisen äänivyöryn, muistelen. Vai muistanko väärin?
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä. Vaalikarja on kummallista.
Ilmoita asiaton viesti
Todella omituinen näkökanta.
Valtuutettu joka ei tee muuta kuin äänestää on täysin turha. Palkkio kelpaa, tekeminen ei.
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän keskustelut ja ajatusten vaihto ryhmässä ole vähintään yhtä tehokasta vaikuttamista kuin aloitteiden tekeminen. Jos ne aloitteet vielä ovat omia ideoita, joihin ei saa muita mukaan, niin mitä hyötyä sellaisesta on.
Ilmoita asiaton viesti
Mieluiten näkisin Paavon analyysin tämän aamun puoluekannatuksista ja etenkin Kepun osalta.
Ilmoita asiaton viesti
Mm. monet poliittisten ja suur-yritysten johtajat ovat sitä mieltä, että kussakin tehtävässä takki tyhjenee 5-6-vuodessa ja politiikassakin viimeistään parissa-kolmessa vaalikaudessa?
Monet yritysjohtajat eläköityvät n. 60-vuotiaina.
Poliitikot valittelevat poliittisen tehtävänsä kovuutta ja raskautta.
– On kuitenkin ”elmoja”, jotka pystyvät tekemään politiikasta koko työikäisen elämänuran ja ”elmoina” ilmeisesti täysipainoisesti ja tuloksellisesti?
…Sitten on vielä ”Super-elmoja”, jotka siinä sivussa jaksavat vielä eläkeiässäkin pyörittää ja kehittää tuloksekkaasti omaa yritysrypästä-ja konsernia, sekä olla vielä isänmaan asialla politiikassakin…(?!?”)
Ilmoita asiaton viesti
Suuren valtiomiehen taakkana on olla alati valmiina vastaamaan isänmaan kutsuun.
”Uneasy lies the head that wears a crown,” niin kuin Shakespeare kirjoitti.
Ilmoita asiaton viesti
Aina kun joku alkaa haluta johonkin asemaan
häneen ilmaantuu jotain mätää.
– Thomas Jefferson
Vaikeimpia asioita poliitikolle on valita oikea
syrjäänvetäytymisen hetki.
– Talleyrand
(…Myös monille huippu-urheilijoille…?)
Ilmoita asiaton viesti
Vähän aikaa sitten oli puhetta entisen Rooman suurlähettilään siirtyneen ra(u)hanturvafirma CMI:n palvelukseen neuvomaan kuumakallet pankinjohtajan puheille.
Nyt ulkoministeri Haavisto pohtii ”yhteistoimintamiesten” järjestämistä Afganistanista turvaan Suomeen.
”Meillä oli siitä hirveän vaikea kokemus”, sanoo huippuosaajille suunnatulta 90 Day Finn ohjelmasta eronnut Meksikon juutalainen Deborah Berebichez jätettyään Suomen pikaisesti. ”Joskus elämässä on puolustettava sitä, mikä on oikein”. Ihan kuin olisi ottanut sanat suustani.
Murrosikäisenä menetin Sonkajärvellä tullevaisuuden paikallisen rahan keploteltua kotitilani kunnan haltuun.
Sekään ei ole oikein että jotkut menevät iltakouluun työn ohella. Niinpä annetaan koululaisille lahjaksi oma tietokone ”yllättäen ja pyytämättä”. Pääministeriä vaihdellaan pilliin viheltämällä. Sanna Marin ällisteli, että hupsista, näinkö tässä kävi! Uniikki suomalainen yhteiskuntajärjestys saattaa perustua lahjontaan, sain kotiläksyksi kerran Roomasta palattuani YK-n toimesta piittaamatta neuvosta puraista mieluummin syanidikapselia.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjani Rooma opettaa (2015) toimi sekä syynä Kansalaispuolueen perustamiselle että siihen osallistumattomuudelleni. Samaan aikaan Erkki Tuomioja nimettiin lippujen hulmutessa Historioitsijaksi ilman rajoja.
Minulle on ollut uutta ulkoministereiden suoranainen rääkkääminen aina Ilkka Kanervasta lähtien, eikä suinkaan idän vaan Tukhoman portilla. Martti Ahtisaari kehui saaneensa Rauhannobelissa suurinta mitä ihmiselle voidaan järjestää.
Ilmoita asiaton viesti
Tekirin kurssittamana Katri Kulmuni rohkaisi mielensä ilmoittaa esimiehelleen Antti Rinteelle tämän ajan koittaneen joten ”mätiä oksia karsitaan jotta terveet voivat kukoistaa” Raamatullisillä säkeillä. Ilmeisesti minunkin oli ajateltu menevän Katrin tavoin venäjän harrastajana samassa rytäkässä, mutta pidinpä pääni piilossa.
Tämän olen oppinut näissä US:n P-Korea keskusteluissa: ”Jumalan teko on vakoilua. Ruotsi on jumala Suomessa. Kieli itsessään on uskonto, joka pelkää, että ihmiset hylkäävät kielen toisen uskonnon vuoksi. Ruotsinkieli on täysivaltainen uskonto, joka palvoo Turkua ja hänen poikaansa Mikaelia Jumalan poikana.
Jakakaamme uutisina suomalaisten kanssa, että Suomen jumala ja vapahtaja ei ole Turku, vaan kunkin suomalaisen oma biologinen isä.”
Siis sotasankari Kim Il-Sung oli vakaumuksellinen kristitty ja joidenkin karsimisessa ampumalla ilmatorjuntatykeillä tohjoksi oli kysymys oman pesän puhdistamisesta ”Turun porteilla”.
Ilmoita asiaton viesti