Kaksi maailmaa

Uusi aika, uudet tavat vai miten sitä sanotaan, hyvät ja huonot.  Tässä lähipäivinä on  jälleen kerran pohdittu näitä kahta olemassa olevaa maailmaa, jotka ovat niin kovin erilaisia ja kuitenkin niitä pyörittävät  samat henkilöt ja samat asiat, eli some ja oikea maailma. Mistä johtuu se, että nykyään keskusteluissa usein on käytöstavat kadonneet ja kunnioitus toisia ihmisiä ja erilaisia mielipiteitä kohtaan ihan hukassa? Puhutaan kärkkäästi, mennään asiattomuuksiin ja henkilökohtaisuuksiin, ei kuunnella ja ymmärretään tahallaan väärin.  Väittäisin, että aika usein somessa sanotaan sellaista, mitä ei koskaan sanottaisi naamakkain toisille.

Mistämä muutos johtuu?  Suomalaiset ovat perinteisesti umpimielistä kansaa, jokainen istuu omassa nurkassaan ja varoo ettei kukaan vaan yritä samaan nurkkaan.  Vanha sanonta ” suomalainen mies ei puhu, eikä pussaa” on historiaa. Tästä nykypäivän uudesta ilmiöstä ”setämiehestä”  puhetta kyllä pulppuaa aivan rajattomasti. Ja osaa sitä ”tätinaisetkin”.

Asioiden yletön kärjistäminen on ikävä ilmiö, jota esiintyy niin joka keväisissä koiran kakkakeskusteluissa, maskiasioissa tai  ilotulitusasiassa. Asioista nousee elämään suurempia ja ne saavat korneja piirteitä. Koirankakka on liki ydinjätettä tai  onhan sekin huvittavaa, että kaksi kuukautta oranssissa liiveissä pyssyn kanssa bambeja jahtaava mies selittää sormi pystyssä kuinka kertaluonteisesta ilotulituksesta luonon eläimet kärsivät. Nyt ei kannata vetää hernettä nenään tai hiekkaa rakosiin, tämä oli tarkoituksellista provosoinnin kuvausta 🙂

Minusta tämä on melko uusi tyyli, mutta se on vahvistuu hurjaa vauhtia. Itse havahduin asian vuonna 2015 kun maahanmuutto ryöpsähti isommalle. Koska en halunnut ampua kaikkia rajalle, niin sain kuulla olevani punavihersuvakkihuora plus kaikki sen erilaiset muunnokset.  Tosin ihan kunnioituksella kannan noita titteleitä. Myös saamelaisilta esi-isiltä peritty keskivertoa tummempi hipiä aiheutti tuolloin  huutelua, jollaista en ennen ole kohdannut.

Korona tyrehdytti maahanmuuton  ja sitä asiaa jaksaa paasata enää muutama paikalleen jämähtynyt persu, jota vielä harvempi jaksaa kuunnella. Asiaton huutelu on silti jäänyt. Se on siirtynyt uusiin aiheisiin. Naisviha on nostunut päätään tavalla, joka ei istu suomalaiseen kulttuuriin millään lailla. Sanna Marin ja muut taitavat johtajanaiset ahdistavat todella. Korona rokotuksia ja rajoituksia suomitaan puolesta ja vastaan. Valhetta ja totuutta sekoitetaan surutta. Tänä päivänä jokainen 15 minuuttia netin korkeakoulussa opiskellut voi mieltää itsensä asiantuntijaksi alalla kun alalla. Tutustuminen esimerkiksi iltapäivälehtien kommenttipalstoihin voi olla todella ällistyttävä kokemus.

Some hyvä renki, mutta huono isäntä. Se  on hyödyllinen ja antaa paljon, mutta voi näyttää todella rumalta. Itse teen paljon työtä netissä ja somessa ja olen sitä kautta pakotettu olemaan siinä maailmassa. Sen vastapainoksi silloin tällöin pitää ottaa vapaapäivä. Sulkea somemaailma ulos ja palata  tähän oikean maailmaan. Siihen maailmaan, jossa on ihmiset sanovat päivää ja näkemiin. Kiittävät kun saavat jotain ja pyytävät anteeksi jos vahingossa jotain loukaavat. Siinä maailmassa nuijallekin naapurille hymyillään. Siellä voidaan istahtaa samaan kahvipöytään eri puolueen edustajan kanssa ja keskustella asioita ja niitä ihan pohditaan ottamatta kantaa toisen ulkoiseen olemukseen.

Vain parikymmentä vuotta sitten netti ja some alkoi hiipiä tähän vanhaan maailmaan tuoden aivan uusia mahdollisuuksia. Some ja me sen käyttäjät elämme nyt  kapinallista nuoruusvaihetta  omia rajoja etsien. Vaan mistä löytyy se Somen äiti, isi, naapurin täti, joka pysäyttää ja sanoo, nyt riittää, oleppas ihmisiksi ja opastaa pikkuhiljaa vastuulliseen aikuisuuteen.

Omaakaan käytöstä en voi aina kehua.  On inhimillistä, että joskus verenpaineet kihahtaa tappiin ja näppäimistöltä lähtee mitä sattuu. Kantapään kautta olen oppinut, että hermopisteeseen osuvan aiheen kohdalla kannattaa hetki puhaltaa ennen entterinpainoa. Niin tai näin, toivon että vanha maailma perinteisin käytöstavoin vastavuoroisesti pikku hiljaa hiipisi someen.

+1
Päivi Anias
Joroinen

Olen aktiivinen tomera toimija, alun perin pohjanmaalta, nykyisin savolaistunut pienyrittäjä ja freelancer. Pari aikuista lasta on jo maailmalle saatettu ja nykyisin asustamme kirkonkylän tiilitaloamme kaksin mieheni kanssa. Pieni piha viihdyttää kesällä ja vapaa-ajan ongelmia ei ole. Olen Joroisten Yrittäjien pj ja kunnanvaltuutettu plus pari muuta pienempää pestiä.
Olen ollut etuoikeutettu seuraamaan maailman menoa monelta kantilta ja huomannut, että kirjoittamalla asiat avautuvat usein itsellekin paremmin, siksi siis täällä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu