Je suis Päivi

Kansanedustaja Päivi Räsänen joutui esitutkintaan vakaumuksellisten näkemystensä takia homoseksuaalisuuden tulkinnasta Raamatussa. Räsäsen näkemykset eivät ole mikään erillistapaus, vaan samankaltaista tulkintaa edustavat miljoonat konservatiiviset kristityt maailmalla.

Räsäsen tapausta pitäisikin arvioida seurauksineen tässä laajemmassa kontekstissa. Mitä hänen tutkintaan joutumisensa ja mahdolliset rangaistuksensa tarkoittavat kaikille muille vakaumuksensa puolesta samoin ajatteleville? Kyse ei ole vain Räsäsestä, vaan konservatiivisten kristittyjen uskonnon- ja sananvapaudesta.

Konservatiivinen Raamatun tulkinta ei perustu lähtökohdiltaan vihaan vähemmistöjä kohtaan, vaan uskollisuuteen omalle vakaumukselle. Jos syytteenä on vihamielisyyden aiheuttaminen, yleisen oikeudentajun mukaan vihan seurauksista pitäisi olla näyttöjä. Millaisia seurauksia on nykyisellään jonkun henkilön vakaumuksellisesta kristillisestä kannasta?

Poliisin ja oikeudellisen koneiston toiminta  Räsäsen tapauksessa herättää myös monia kysymyksiä. Näiltä osin kyse onkin jo kaikkien kansalaisten oikeusturvasta.

Onko ensinnäkään uskontojen kohtelu tasapuolista? Eivätkö Koraanin väkivaltaiset tulkinnat huolestuta? Näihin liitännäisiä tosiasiallisia sosiaalisia ongelmia joudutaan jatkuvasti kohtaamaan Suomessakin väkivaltana naisia ja lapsia kohtaan, muusta rikollisuudesta puhumattakaan. Ilmiöt eivät ole mitenkään verrannollisia vakaumuksellisten kristittyjen aiheuttamiin sosiaalisiin ongelmiin ja rikoksiin vähemmistöjä kohtaan vakavuustason tai laajuuden puolesta. Onko konservatiivisen kristillisen tulkinnan nostamisessa tutkintaan käytetty suhteellisuudentajua ja kohtuutta?

Toiseksi, voi kysyä, onko poliisi ja oikeuslaitos ottamassa monopolin Raamatun tulkinnasta. Missä määrin uskontojen vakaumuksellisia käsityksiä voidaan linjata oikeuden tai poliittisen koneiston kautta? Äänestetäänkö Jumalan olemassaolosta? Onko poliisilta ja oikeuslaitokselta varmistettava Raamatuntulkintansa ennenkuin sen voi julkistaa?

Vakavin oikeudentajun katoamisen oire on kuitenkin 15 vuotta vanhojen kirjoitusten esille nostaminen. Mitä on odotettavissa, jos yleisemmin verkosta käydään seulomaan edellisinä vuosikymmeninä kirjoitettuja tekstejä?

Mihin saakka vihapuhetta ja kiihottamista kansanryhmää vastaan käytäisiin takautuvasti seulomaan? Riittääkö 2000-luku vai palataanko 1960-luvulle saakka? Käydäänkö seuraavaksi seulomaan kirjastoista kirjoja, muusikkojen sanoituksia ja taiteilijoiden kuvia? Tilanteen järjettömyys mahdollisine seurauksineen on jo onneksi herättänyt ansaittua huomiota.

Huoli laajentuvasta ja takautuvasta sensuurista ei ole perusteeton. Merkkejä takautuvasta verkkosensuurin tulosta on valitettavasti jo olemassa. Facebook harjoittaa menettelyä lisääntyvässä määrin. Useat tietooni tulleet tapaukset vahvistavat käsitystä ideologisesta sensuurista, sillä monissa tapauksissa on jouduttu ihmettelemään, mitä vikaa kirjoittajien sanomisissa on ylipäänsä ollut, kun sisällöt häviävät tai joudutaan käyttörajoitusten kohteeksi. Vihapuhe on ikävä ilmiö verkossa, mutta sen varjolla muihin teemoihin laajennettu ideologinen- ja mielipidesensuuri on vielä vakavampi asia.

Räsäsen puheiden esitutkintaan ottaminen vahvistaa käsitystä siitä, että vihapuheen ja syrjinnän tulkinnat ovat myös muutoin vinoutumassa ideologisesti ja menneisiin kirjoituksiin palataan. Jos tapauksesta tulee pohja yleisille tulkinnoille, kuten mahdollisesti käy, on seuraava askel Orwellilaiseen valtioon rakennelmille valmis. Seuraavaksi on helppoa siirtyä menettelyyn, jossa käydään seulomaan myös muiden sanomisia.

Olemme kaikki vaarassa, jos oikeudelliset tulkinnat vinoutuvat ja ideologisoituvat. Asiasta ei tee hyveellisempää, vaikka se tapahtuisi identiteettipoliittisin perustein tai ihmisoikeuksiin vedoten. Itse asiassa on vastenmielisempää, jos sensuuri perustuu valheelliseen humanismiin ja vääristeltyyn käsitykseen ihmisoikeuksien loukkaamisesta madaltamalla riitauttamisen kynnystä ja viemällä se debatteihin, joissa ei ole näyttöä tosiasiallisista vahingoista. Samaan aikaan tiedetään, että poliisin resurssit eivät ole riittäneet viime vuosina useiden tuhansien lasten hyväksikäyttöepäilyjen tutkimiseen. Oikeuden käytössä tarvittaisiin myös prioriteettien ja vakavuustason tajua.

Poliittiset käänteet maailmassa ovat olleet viime vuosikymmenenä nopeita. Jos oikeudellisten tulkintojen politisoituminen, identiteettipoliittinen vinoutuminen ja takautuva kriminalisointi hyväksytään, sen seuraukset ovat vaaralliset. Verkosta tulee sen jälkeen arvaamaton ja vaarallinen paikka viestiä.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu