QAnon ja sensuurin villit hevoset

QAnon on noussut viime aikoina otsikoihin, koska liikkeen ja sen kannattajien sivuja on suljettu internet-jättien somekanavissa, kuten Facebookissa ja Instagramissa. Uusin Kirkko ja kaupunki –lehti esittelee  liikkeelle keskeisiä väittämiä, joita pidetään salaliittoteorioina, mutta liikettä käsitellään laajemmin muissakin medioissa.

Kirkko ja kaupunki –lehden artikkelissa QAnonin keskeisiksi väitteiksi nostetaan Trumpin ja populistisen oikeiston kannatus ja joukkojen radikalisoiminen, valtamedian ja eliitin vastaisuus, pedofiilien verkostoa vastaan taistelu ja koronapandemian näkemistä tietoisena projektina, jossa on oletus koronarokotteeseen liittyvistä mikrosiruista ja sitä kautta rokotevastaisuus. Lisäksi pohditaan, miksi QAnon ja salaliittoteoriat ovat saaneet sijaa myös joissakin kristillisissä piireissä.

En ole seurannut tarkemmin QAnon-liikkeen toimintaa ja suhtaudun siihen varauksella, mutta pidän ongelmallisena myös siihen kohdistuvaa verkkosensuuria ja liikkeen kautta salaliittoteorialeiman saavien teemojen  käsittelyä. Pohdin tässä enemmänkin sitä, mitä salaliittoteorialeimat tekevät sananvapaudelle ja julkiselle keskustelulle aiheista, jotka tämän leiman saavat.

QAnon-liikkeen uutisoinnissa minua vaivaakin kaksi asiaa: sananvapauden rajoittamisen perusteet ja salaliittoteoria –kortin käyttäminen  poliittisella ja ideologisella kentällä.

Sensuurin villi länsi

Sananvapaus verkossa on kaventunut jatkuvasti. Viime vuosina siihen on yhä enemmän liittynyt ideologista ja turvallisuuspoliittista taistelua. Internet-jättien vaikutusvalta siihen, mitä tietoa karsitaan verkosta on painava, mutta toimintamallit ja perusteet, joilla verkosta karsitaan sisältöjä ja toimijoita eivät kaikilta osin herätä luottamusta. Lähtökohdiltaan myös siksi, että avoimuutta korostavassa yhteiskunnassa, suurten internet-toimijoiden toiminta on kaikkea muuta kuin läpinäkyvää.

”However, blocking policies are not always subject to due process principles, decisions are not necessarily taken by the courts of law, and often administrative bodies or Internet hotlines run by the private sector decide which content or website should be subject to blocking. Often, blocking policies lack transparency, and the administrative bodies lack accountability. Therefore, increasingly, the compatibility of blocking action is questioned with regards to the fundamental right of freedom of expression.”

Somepalvelujen sisältöjen karsinnan periaatteet ja niihin perustuvat käytännöt ovat epämääräisiä, ilmiannoilla voidaan sulkea melkein kenen tahansa tilit ja viestintä ja vapaaehtoisista faktantarkistajista, joiden joukossa on organisaatioita, joiden objektiivisuus ei välttämättä ole taattua, on tullut osa sensuurin koneistoa. Kohteeksi on joutunut viime aikoina esimerkiksi amerikkalainen toimittaja ja tv-juontaja John Stossel, joka sai Facebookilta varoituksen tulkitessaan Kalifornian maastopalojen syitä väärällä otsikolla.

”Facebook is letting activists restrict my views based on things I never said.”

Sensuuri on myös politisoitunut. Somepalvelujen ja Googlen algoritmeihin on katsottu sisältyvän vinoumia tiettyjen poliittisten toimijoiden eduksi. Viimeisimmän Facebookin työntekijän tietovuodon mukaan, johon sisältyi yli 6 000 sivun muistio, eri maiden hallinnoilla ja puolueilla on ollut laaja temmellyskenttä massojen manipuloinnille kyseisessä palvelussa.

Varsinainen paradoksi on kuitenkin yhä useammin kuultu vetoomus demokratiavajeesta, joka uhkaisi, jos ei poliittisen vastapuolen sisältöjä karsita laajalti verkosta. Verbaaliakrobatian taidonnäyte on vaatia demokratian säilyttämiseksi lisää eri mieltä olevien sensuuria.

Hämärän rajamailla

Verkkosensuurilla ensinnäkin pitäisi olla julkiset ja selkeät pelisäännöt. Nyt ne ovat katoamassa käsistä. Erityisesti somesta on tullut villi länsi, jossa käydään yhä enemmän aatteellisia taisteluja sopivista sisällöistä. Identiteettipoliittiseen keskustelun myötä on tullut mikroaggression käsite, jolla jonkin tahon loukkaantumista voidaan perustella matalalla kynnyksellä ja mielivaltaisesti. Näin perustellen verkosta voi ilmiantaa ja estää viestintää oman tai tietyn ihmisryhmän mahdollisen loukatuksi tulemisen perusteella. Madaltuneen riitaannuttamiskynnyksen lisäksi ongelmana ovat hämärtyneet ja mielivaltaiset sananvapauden rajat.

QAnon liikkeen osalta kysymys kuuluu, mikä liikkeestä tekee verkossa niin vaarallisen, että sen viestintä on katkaistava. Mitkä ovat perustelut? Salaliittoteoriat eivät ole rikollisia, joten syyt ovat muualla. QAnonin sivustojen poistoa verkosta on perusteltu väkivallan lietsomisella, mutta sen kannattajia on karsittu myös riippumatta näistä perusteista. Suomessa ei ole edes tiedossa QAnonin mahdollisesti aiheuttamia väkivaltatapauksia. Disinformaatio on ehkä tosiasiallinen sensuurin peruste, mutta QAnonin toiminnan määrittely oikeistopopulistiseksi radikalismiksi ja Trumpin kannattajiksi antaa käsityksen myös poliittisesta sensuurista.

Koronaan liittyvä informaatio voi olla osana perusteita, sillä disinformaation määrittely koronainformaation suhteen on linjattu erityisellä tavalla, joskin perusteet ”oikealle koronainformaatiolle” ovat hyvin ongelmallisia. Jo helmikuussa 2020 WHO kävi neuvotteluja suurten internet-toimijoiden kanssa WHO:n linjausten vastaisen koronaan liittyvän informaation karsimisesta verkosta. Huomiota herättää se, ettei edes WHO siinä vaiheessa pitänyt julkisesti koronapandemiaa merkittävänä ongelmana. Sen sijaan se kävi jo neuvotteluja väärän tiedon karsimisesta verkosta, jolla siis tarkoitettiin WHOn omien linjausten mukaista tietoa. Kuten vielä nyt syksyllä 2020 tiedetään, luotettavasta ja oikeasta koronatiedosta jopa tutkimuksen kentällä kiistellään edelleen, ja myös WHO:n keväällä jakamaa informaatiota arvosteltiin.

Guilty by association

Verkkosensuurin madaltunut ja hämärä kynnys sekä ilmiantoihin perustuva mielivalta ja väärinkäytökset liittyvät myös QAnoniin. Salaliittoteoriat eivät ruoki vain kannattajiaan, vaan myös vastapuolta. Toinen äärilaita on vainoharhaista liikkeen vaikutusvallan etsimistä sieltäkin, missä sitä ei ole. Pelkkä keskustelu teemoista, joita liikkeessä on otettu esille, voi riittää leimaamiseen kyseisen liikkeen kannattajaksi. Näin näyttäisi jo tapahtuvan.

Somessa on jo ryhmiä, joiden jäsenet etsivät matalalla kynnyksellä mahdollisia suomalaisia QAnonin kannattajia ilmiantaakseen heitä ja iskeäkseen heidän tileihinsä. Hämmästystäni herätti myös Long Play –lehden viimeisin uutiskirje, joka vihjasi siihen, että syyskuun alussa järjestetyssä Suomi ensin –mielenosoituksessa olisi näkynyt QAnonin tunnuksia, joten pääteltiin, että mielenosoitus olisi kenties voinut olla QAnon-joukkojen järjestämä.

Oikeistopopulistien salaliitot

Salaliittokortin vapaa heiluttelu on omiaan demonisoimaan keskustelua myös aiheista, joita esimerkiksi QAnon käsittelisi. Donald Trump ja hänen kannattajansa näyttävät jo arkkiviholliselta, joihin suhtautuminen kielteisesti voidaan tarjota mediassa itsestäänselvyytenä. Trumpin ja hänen kannattajiensa lähtökohtainen tuomitseminen kirkon lehdessä sopii ilmeisesti sen kummemmin asiaa analysoimatta? Jokapäiväinen Trump-negatiivinen uutinen mediassa on etenkin vaalien alla enemmän sääntö kuin poikkeus. Ottamatta kantaa Trumpin puolesta tai vastaan, alkaisi kaivata myös asiakeskeistä uutisointia ilman tekstiin sisältynyttä joukkueen valintaa.

Oikeistopopulismin tuomio on johdonmukaista jatkoa. Väkivaltaisuus toki on perusteltua tuomita, mutta QAnon ei ainakaan omassa uutisseurannassani ole tullut esiin väkivallan ja sekasorron aiheuttajana. Sen sijaan liikkeitä, joiden johtohahmojen periaatteissa ja toimintatavoissa väkivallan ja sekasorron aiheuttaminen näyttää viimeaikaisten esimerkkien perusteella todennetusti huolestuttavammalta, ovat mm. BLM, Antifa ja Extinction Rebellion (Elokapina), jotka edustavat aivan muita poliittisia laitoja. BLM ja Antifa voivat kuitenkin rajoituksetta rellestää somepalveluissa liikkeiden ilmeisestä väkivallan lietsonnasta, väkivaltaisista mellakoista ja näissä tapahtuneista  kuolemantapauksista huolimatta. Näiden järjestöjen väkivaltaisuuksista demokraatitkin ovat toistuvasti joutuneet julkisesti irtisanoutumaan.

Väkivalta ja laittomuuksien aiheuttaminen ovat yhtä ongelmallisia äärivasemmiston, äärioikeiston tai äärivihreiden toiminnassa. Politisoituneissa teemojen käsittelyssä tämä näköala on jäänyt usein varjoon.

Rokotteissa on eroja

Koronarokotteeseen ja mikrosirujen kehoon rokottamiseen kytketyt epäilyt kytketään jutussa suoraviivaisesti rokotevastaisuudeksi, joille voisi hymähdellä jutun kokonaiskontekstin perusteella salaliittoteorioina. Jos näitä asioita arvioidaan tarkemmin, kuva on monimuotoisempi.

Erityisesti koronaan liittyvien rokotteiden suhteen olisi monia perusteltuja syitä varovaisuuteen. RNA- ja DNA-tyyppiset rokotteet ovat verrattain uusia. Rokotekehityksessä pidetään kiirettä, käytetään osin samoja täyteaineita kuin ongelmia aiheuttaneessa sikainfluenssarokotteessa ja rokotekehityksen rahoittajilla on muitakin intressejä kuin kansanterveys. Bill Gates on iloinnut, kuinka hänen rokotebisnekseen säätiönsä kautta sijoittamat rahat ovat tuottaneet 20 kertaista tuottoa. Onko kyse enää hyväntekeväisyydestä?

Koronarokotteeseen mahdollisesti liitettävä mikrosirut ovat todennäköisesti ylitulkinta – onko vai eikö ja millaisia, se nähdään sitten, kun rokote tulee tarjolle. Bill Gates, joka on koronarokotteiden merkittävä rahoittaja, on julkisesti tukenut rokotteeseen liitettävää ”digitaalista tatuointimekanismia”, joka liitettäisiin juuri rokotteeseen. MITn tutkijat esittelivät jo vuonna 2017 tämän kaltaista teknologiaa (linkki heidän sivuilleen ei enää toimi, tässä MIT Newsin tiedote asiasta), mutta tietoa aiheesta löytyy muistakin lähteistä.

Mikrosirujen rokottaminen ihmisiin maksuvälineeksi on tämän hetken faktaa. Euroopassa pilotoidaan parhaillaan rokotteena ihon alle syötettävää mikrosirua maksuvälineeksi. Kehoon liitettävät maksuvälineet ja sähköiset identiteetit löytyvät myös monien teknologiakehittäjien tulevaisuudenvisioista. Nämä ovat puhdasta faktaa suunnittelupöydillä, ja niissä on monia syitä perustellulle kritiikille.

Rokotevastaisuudesta puhuminen yleistäen ja salaliittoteoriakontekstissa silloin, kun niihin liittyy perusteltuja ja erityisiä ongelmia, kuten huoli rokotteen turvallisuudesta tai sen yhteiskunnalliset vaikutukset maksuvälinekehityksessä, on asian hämärtämistä. Pitää ymmärtää, että kaikki rokotteet ja niiden vaikutukset eivät ole samalla viivalla. On erittäin vaarallista mitätöidä ja sivuuttaa perusteltu keskustelu koronarokotteen turvallisuudesta ja erillisenä asiana identiteetin ja maksuvälineiden kytkennästä kehollisiin implantteihin.

Yksinkertaistetut totuudet

QAnon on vain yksi esimerkki siitä, miten salaliittoteorialeimalla käydään julkista keskustelua, harjoitetaan aatteellista sensuuria ja millaista vahinkoa yksinkertaistuksilla tuotetaan asioiden käsittelyyn.

QAnonin sensurointi ja mitätöinti ei riitä, vaan salaliittoleima lyödään jatkossa herkästi kaikkiin niihin  teemoihin ja näkökulmiin, joista käsin salaliittoleiman saanut taho on käsitellyt asioita. Tämä on asioiden yksinkertaistamista tavalla, joka ei tee oikeutta näille teemoille, eikä välttämättä perustu faktoihin tai luotettavampiin taustatietoihin.

Salaliittoteorialeimaa käytetään myös luomaan viholliskuvia tahoista, joihin olisi mahdollisia yhteyksiä siksi, että he käsittelevät samoja teemoja.  Näiden liitäntöjen pelko ja siitä seuraava leimaaminen vaikeuttaa aiheellista, asiallista ja perusteltua keskustelua niistä teemoista, joita salaliittoteorioihin kytketty taho on ottanut käsiteltäväkseen. Ja toimii itsesensuurin mekanismina.

Asioiden käsittely tarjoamalla yksinkertaistettuja kahtiajakoja ja vastakkainasetteluja on harhaanjohtavaa. Samalla luodaan hyvin manipulatiivisella ja piilotetulla tavalla itsestäänselvyyksiä siitä, mikä on valheellista.  Valheellisuus luonnollistetaan sen perusteella, kuka asian on esittänyt.

Tällaisella analyysilla upotaan täsmälleen samaan suohon, josta salaliittoteoreetikkoja syytellään – kevyisiin assosiaatioihin asioiden ja eri tahojen välisistä yhteyksistä.