Linnut lähtivät

Niin siinä kävi ja onhan sitä osattu odottaakin, mutta kieltämättä tuntui lopulliselta, kun poika näyttö sylissään astelee ulos ovestamme. Hölmöyksissäni en osaa muuta sanoa kuin ”Tulehan joskus käymään”.

No poikahan ei muuta Laitilaa kauemmas, mutta ne kaksi muuta lintua lensivät aina Helsinkiin asti.

Viikonloppuna poika kävi saunomassa, sanoi moro ja lepatteli tiehensä.

Nyt minulla on aavistuksen orpo olo, kun koulubussikin ajoi taas pysähtymättä ohi. Talon kaikki kolme kerrosta ovat hiljaisia. Minusta on tullut liki tarpeeton. Pelkkä talonmies, mikä lämmittää pesän, korjaa kissanpaskat ja siivoilee autotallia. Jos minulla on ollut tylsää tähänkin asti, niin se vähäinenkin homma puuttuu.

Onko muilla mietteitä, kun jälkikasvu lähtee ja jättää pesän tyhjäksi?

Onhan tässä arvatenkin tukku hyviäkin puolia, kunhan vaan äkkiä keksisi, mutta ihan uusia huolen aiheitakin on. Minulla on vähän sellainen olo, kuin olisi opettamassa lasta uimaan heittämällä se yksinkertaisesti veteen ja katsomalla saako nenän pysymään pinnan yläpuolelle. Vanhin on polskinut maailmalla jo muutaman vuoden, mutta nämä kaksi viimeistä ovat vasta laiturilta paiskotut.

 

Mutta hei, kerkesin tällaisen kirjoittamaan ennen kuin pitää ryhtyä vaimolle ruokaa laittamaan. Pyrin ajoittamaan niin, että pasta ja nauravat nakit voita tihkuvalla sipulipedillä ovat  ”perfetto” kun hän istahtaa pöytään.

 

pakanapoika
Laitila

1971 syntynyt kansalainen, joka on 2018 sattuneen onnettomuuden jälkeen 70%:lla työkyvyttömyyseläkkeellä aivovamman vuoksi. Kirjoittelen kommentteja ja kirjoitelmia lähinnä viihdyttääkseni itseäni ja mitään kirjoittamaani ei tarvitse ottaa todesta eikä niistä pidä kimpaantua. Tyylini on aina ollut hyvinkin kyyninen, huumorini hämärää tai mustaa ja yleensäkin kaikki on kirjoitettu ns. pilkki silmäkulmassa.
Tästä eteenpäin toimitaan 30%:sti yrittäjänä (Tärisevän Torstin Avaruuskauppa Oy)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu