Penkit takaisin, jumalauta

Seikkailin eilen Suomen Turussa. Matkustin Kelataksilla aamupäivällä torin laidalla sijaitsevalle neuropsykopaatin vastaanotolle klo 11.00. Sen sijaan, että olisin varannut etukäteen paluumatkan tein tuhmuuden. Päätinkin käydä Turussa ollessani syömässä ja vasta sitten tilata paluumatkan. No tämänhän karma tietysti kosti.

Söin lounaani Itsudemossa, koska siellä on hyvä/edullinen ruoka ja hyvät näkymät torityömaalle. Minä tykkään katsella työmaita. 13.47 soitin (19min39s) Kelataksinumeroon ja sovimme noutopaikaksi samaisen torinlaidan klo14.20 ja jonne minä kerkeän helposti köpöttämään.

14.56 puhelu Kelataksiin (13min58s) ja he kertovat, että laittavat tekstiviestin, kun auto on tulossa ja voin mennä sisätiloihin kahville tai jotain. Olen juonut odotellessani pari kuppia kahvia kahdella eri kertaa Kosken Leipomossa(?) ja cappuccinon Wiklundin kahvilassa. Hereillä pysyminen on ollut raskasta. Kaikki mahdolliset lepopaikat julkisista tiloista on poistettu tai kulku sinne estetty nauhoilla. On jo mahdollista, että epätoivon korttikin pilkahtaisi esille, mutta onneksi hoksottimeni pelaa. Päätän lampsia Mehiläiseen, sillä tiedän kokemuksesta vastaanotossa olevan pehmoiset sohvat elpyilyyn ja se on lähellä. 16.36 yritetty soittaa (4min32s)

 

Herään ja avaan silmäni. Voi nyt helvettiläinen. Sairaalan toimenpidehuoneen katto ja oven ylälaidasta näen lukea numeron 208. Mitähän minä tällä kertaa olen töttöröinyt? Nyt ei vaimo taas tykkää.

Taivutan päätäni ja totean minulla olevan talvitakki päällä, eikä huoneessa ole ketään. Kuin käskystä oveen koputetaan ja pirteä sairaanhoitaja kertoo Kelataksin olevan paikalla ja minut talutetaan taksiin. Olen kotona puoli seitsemän aikaan.

Olinkin siis vain päiväunilla ja päässyt sisään vilauttamalla aivovammakorttiani ja sanonut, että väsyttää. Halvempaa kuin hotelli.

Kelataksijärjestelmä uudistettiin. On siis kaksi rinnakkain, osittain limittäin toimivaa kelataksia. Menevä ja Helsingin Taksi. Tai jotain sinnepäin. Mutta mikä helvetin järki on poistaa lepopaikat julkisista sisätiloista? Kaikilla ei ole varaa istua vitosen italiankahvi kädessään mukavilla nahkasohvilla.

pakanapoika
Laitila

1971 syntynyt kansalainen, joka on 2018 sattuneen onnettomuuden jälkeen 70%:lla työkyvyttömyyseläkkeellä aivovamman vuoksi. Kirjoittelen kommentteja ja kirjoitelmia lähinnä viihdyttääkseni itseäni ja mitään kirjoittamaani ei tarvitse ottaa todesta eikä niistä pidä kimpaantua. Tyylini on aina ollut hyvinkin kyyninen, huumorini hämärää tai mustaa ja yleensäkin kaikki on kirjoitettu ns. pilkki silmäkulmassa.
Tästä eteenpäin toimitaan 30%:sti yrittäjänä (Tärisevän Torstin Avaruuskauppa Oy) ja vääpelinä (MPK). Saas nähdä mitä siitä seuraa..

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu