Leikkuupuimureiden varjosta
Pieni kesätauko kirjoittelusta venähti. Kotiseudun polut, metsätiet ja maantiet veivät ajatukset ja koko miehen pyöräilyn maailmaan.
Pelloille ilmestyi leikkuupuimurit, joten lienee aika palata maanläheisen politiikan pariin.
Onnistuimme saamaan SDP:hen uuden suuntauksen ja puheenjohtajaksi Antti Rinteen. Odotetusti kannatusluvut ovat jatkaneet mollilaulujaan. Tiesimme ja tiedämme yhä, että henkilömuutos ei suuntaa muuta, mutta teot kylläkin. Aika muuttaa tilanteen ja kannatuslukujen suuntauksen. Ehtiikö tarvittava muutos tulla ennen vaaleja onkin sitten toinen kysymys.
SDP:ssä käydään parhaillaan sisäisiä vaaleja niistä halukkaista, jotka haluavat nähdä itsensä Arkadianmäellä. MInä näen itseni mielluummin taustajoukoissa tekemässä paikallista politiikkaa, jossa vaikutusmahdollisuudet ainakin vielä ovat olleet kohtuullisen hyvät.
Yksi asia näissä sisäisissä vaaleissa huolestuttaa ja teki oman äänen antamiselle taas omat haasteensa. Uudellamaalla valinnan voi lähinnä tehdä niiden ehdokkaiden välillä, jotka ovat A) ay-väkeä, B) kulttuuriväkeä tai C) aatteeliisia poliitikkoja.
Paljon hyviä ehdokkaita, mutta urheiluihmiselle ei edelleenkään ole kanavaa puolueen sisällä. Bryggereet ja Kalliomäet on siirretty tai siirtyneet syrjemmäksi. Ehkä puoluekontuurissa kannattaisi tutkia median tarjoamaa sisältöä? Urheilusivut vetävät ja television urheiluspektaakkelit napsivat katsojia hirvittäviä määriä. Siinä raossa triathlonisti/pyöräilijä Stubb on omassa ylhäisessä yksinäisyydessään napsiessaan kaiken ikäisten urheiluhullujen ja urheiluaktiivien sympatiapisteet ja äänipotit.
Kyseessä on nykypäivän pintaliitopolitiikan ilmentymä, jossa ihminen löytää itselle sopivan edustajan oman arkimaailmansa ajatusten ja tekemisten leikkauspisteestä ja jos siinä leikkauspisteessä on tarjolla yksi näkyvä persoona, niin valinta on helppo. Jos leikkauspisteessä on kaksi poliittiselta aatemaailmaltaan erillaista persoonaan on jo valinnan paikka.
Kulttuuriväen piirissä menestymme hyvin, haluammeko menestyä urheiluväen joukoissa?
Minä ainakin näkisin mieluusti puolueen riveissä urheiluväkeä monella tasolla, niin paikallisesti, kuin valtakunnallisesti. Nyt näyttää siltä, että urheiluaktiivit olemme jääneet (tai kuten itse jättäynynyt) paikallistason politiikkaan.
Sosialidemokratiaan on aina kuulunut urheilu ja liikunta. Siitä on meillä todisteena iso joukko urheiluseuroja, joiden perustajina ja pyörittäjinä on olleet lukuisat demariaktiivit. Tänä päivänä viikottaisen urheilun ja liikunnan osuus aktiivisilla urheiluihmisillä on kasvanut ja monella ei enää ole aikaa poliitiseen toimintaan, mutta näidenkin ihmisten äänet ovat tarjolla vaaleissa, mutta heidän äänien saamiseen tarvitaan ehdoita jotka herättävät vastakaikua.
Oletko huomannut Krisu kuinka demarit ovat joutuneet uuden puheenjohtajansa kanssa ojasta allikkoon?
Muistutan vielä miten Jutan aikana kaikki oli hyvin, ja rahaa oli niin että sitä riitti sijoitettavaksi hyviin bisneksiin, esimerkiksi Kreikan joukkovelkakirjoihin. Niistä tuotto oli niin hyvä että Suomen Pankki päätti luopua noiden velkakirjojen tuotosta ilman vastiketta Kreikan hyväksi ja viime ja tänä vuonna sinne onkin saatu tuloutettua, muistaakseni 88 miljoonaa euroa, siis 88 000 000.
Samaan aikaan tosin hallitus oli päättänyt nipistää lapsilisistä 110 miljoonaa, siis 110 000 000 euroa. Niin huonosti ei Suomella tule näköjään menemään että joutuisimme loupumaan noiden korkotulojen tulouttamisesta takaisin Kreikkaan.
Kun Rinne tuli puheenjohtajaksi, ja samalla valtionvarainministeriksi ei mennyt KAHTA VIIKKOA ennenkuin Rinne julisti että maassa on 306 000 työtöntä. Siis kolmesataakuusituhatta työtöntä kahdessa viikossa.
Ei tällaista olisi tapahtunut Jutan johdolla, vai mitä.
Ilmoita asiaton viesti