Politiikka vai sen tekijät epäkunnossa?

Johtavat ja ei niin johtavat poliitikot yhdessä tuumin kertovat kuinka tärkeää on tänä päivänä puolustaa demokratiaa.

Toisinaan kuitenkin poliitikot pitävät kansalaistottelemattomuutta osana demokratiaa, kunhan tarkoitus pyhittää keinot.

Aristoteles totesi aikanaan, että politeia on demokratiaa parempi. Ehkä hän oli oikeassa?

Demokratia on kaunis sana. Siinä neuvottelupöytään voi tulla molemmat ääripäät, jos haluavat tai jättää tulematta jos haluavat.  Enemmistö voi kuunnella vähemmistöä ja kertoa lopuksi  että neuvottelu oli mukava, mutta tehdään niinkuin me olimme alunperin suunnitelleetkin.

Itsekkin oln istunut monet turhat tunnit, kertonut näkemyksiä ja ajatuksia kuuroille demokraattisille korville.

Enimmissä määrin demokratia on kulkeutunut siihen suuntaan ja se polku kuljettaa politiikkaa yhä syvemmälle polarisaatioon, tilanteeseen jossa samaan nurkkaan ajetut ja ajautuneet löytävät toisensa. Epäluulojen, salaliittoteorioiden ja toisaalta oman ainoa oikean näkemyksen ja paremmuuden kohtaamispaikka. Toisilla toisessa kulmassa ja toisilla vastanurkassa.

Ei suomalainen poliitikan tekeminen ole sen paremmassa kunnossa, kuin uuden mantereen politiikka.