Henry Laasanen on väärässä

Laasasen mukaan naisilla on jatkuva etuasema parisuhdemarkkinoilla, koska naiset kykenevät käyttämään seksuaalista valtaa. Tämä valta syntyy siitä, että miehet haluavat seksiä enemmän kuin naiset. Tämä päättelyketju on virheellinen ja asioita liiaksi yleistävä, koska Laasanen ei ota huomioon kulttuurin vaikutusta, iän vaikutusta eikä ”parisuhdemarkkinoilla”
ilmenevän kysynnän jakautumista toisaalta seksin kysyntään ja toisaalta pitkäaikaisia parisuhteita kohtaan ilmenevään kysyntään.

Kulttuurin vaikutus

Kunigatar Victorian aikakaudella naisille opetettiin, että hieno nainen ei halua seksiä ja että seksiin alistutaan ainoastaan isänmaan ja suvun vuoksi. Seksuaalisen halun salaaminen oli naisille tärkeää myös siksi, jotta kunnon naiset kykenivät erottautumaan huonoista naisista. Samalla seksuaalisesta ”haluttomuudesta” tuli keino, jolla miehistä taloudellisesti riippuvaiset naiset kykenivät parantamaan taloudellista asemaansa maksullisen irtoseksin tai avioseksin avulla. Syntyi maailma, jossa naisten ja miesten väliset suhteet muistuttivat melko pitkälti sitä, mistä mistä ensimmäiset feministit, Ester Vilar ja Henry kirjoittavat.

Nykyisin elämme kuitenkin aikaa, jolle on yhä tyypillisempää ”New York singles” sarjasta tuttu ilmiö, jonka mukaan naiset haluavat yhä enemmän seksiä, yhä parempaa seksiä (tarvittaessa erilaisia apuvälineitä käyttäen) ja yhä paremman pohjavirittelyn seksille. Jos miehet eivät täytä naisen toiveita, naiset ilmaisevat harmistumisensa yhä selvemmin ja naureskelevat taitamattomille rakastajille naisporukassa. Tämä seksuaalisuuden ja halun kulttuurillinen uudelleenmäärittely on jo johtanut USA:ssa tilanteeseen, jossa seksiterapeuttien mukaan yli 50% seksuaalisesta haluttomuudesta kärsivistä pareista on sellaisia, joissa haluton osapuoli onkin mies. Voidaan siis todeta, että kulttuuri ja seksiin liittyvät määrittelyt vaikuttavat olennaisesti siihen, kumpi sukupuoli keskimäärin haluaa seksiä enemmän ja kumpi sukupuoli kykenee tästä halukkuuserosta hankkimaan valtaa itselleen.

Iän vaikutus

Amerikkalaisessa tutkimuksessa selvitettiin sitä, minkä ikäisen partnerin eri ikäiset miehet ja naiset huolisivat itselleen. Tuloksena oli se, että 25-vuotias nainen kelpaisi erittäin suurelle osalle miehistä, mutta 25-vuotias mies kelpaisi seurustelukumppaniksi ainoastaan nuorehkoille
naisille. Tästä johtunee Henry Laasasta kiusaava havainto siitä, että nuoren naisen ”markkina-arvo” on paljon suurempi kuin nuoren miehen. Laasanen kuitenkin valitettavasti lopettaa päättelynsä tähän eikä tarkastele parisuhdemarkkinoita yli 50-vuotiaiden keskuudessa. Kyseisen tutkimuksen mukaan 50-vuotias mies kelpaisi kumppaniksi aika monenikäisille naisille, mutta 50-vuotias nainen puolestaan kelpaisi kumppaniksi vain vanhemmanpuoleisille miehille. Tutkimuksen mukaan naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia 33-vuotiaina – tuolloin heidän kysyntänsä parisuhdemarkkinoilla on yhtä suurta. Tätä nuoremmassa ikäluokassa naiset käyttävät valtaa ja vanhemmassa ikäluokassa valta on miehillä. Laasasen teoria ei siis tämän tutkimuksen mukaan toimi lainkaan, jos tarkastellaan yli 50-vuotiaita miehiä ja naisia.

Parisuhdemarkkinoiden kysynnän jakautuminen

Parisuhdemarkkinoilla näyttäisi olevan kaksi erilaista kysyntäilmiötä, jotka ovat melko riippumattomia toisistaan: Kiinnostus seksiä kohtaan sekä kiinnostus pitkäaikaista parisuhdetta kohtaan. Vaikka olisikin niin, että miehet ovat keskimäärin kiinnostuneempia seksistä kuin naiset, näyttää siltä, että ihmislajin naaraat ovat uroksia kiinnostuneempia sitoutumaan pitkään parisuhteeseen. Vaikka siis naisilla olisikin jonkinlaista seksuaalista valtaa miehiä kohtaan, sinkkumiehillä on vastaavalla tavalla parisuhdevaltaa sinkkunaisia kohtaan.  Tämä johtaa tilanteeseen, jossa monien naisten on varsin helppoa saada seksiä ”seksimarkkinoilta” mutta silti varsin vaikeaa saada parisuhdetta ”parisuhdemarkkinoilta”. 

Tämä ilmiö näkyy varsin selvästi myös nettideittailussa. Kohtalaisen normaalin tai kivan näköiset naiset kykenevät seksuaalisen valtansa avulla saamaan nettideittisivustoilla satoja viestejä tai silmäniskuja miehiltä. Tässä nettideittailun alkuvaiheessa naiset ovat vallankäyttäjiä ja kuningattaria. Tilanne kuitenkin muuttuu siinä vaiheessa, kun nainen on tutustunut mieheen hieman paremmin ja mennyt sänkyyn miehen kanssa. Tässä vaiheessa moni mies on jo saanut haluamansa (hieman kärjistetysti sanottuna), mutta monet naiset silti ovat vasta pääsemässä alkuun parisuhteen rakentamisessa. Tässä vaiheessa valta-asetelma kääntyy helposti päin vastoin eli miehellä alkaakin olla enemmän valtaa kuin naisella – erityisesti, jos kyse on vanhemmista naisista ja miehistä.

Johtopäätöksiä

Henry Laasanen näyttää olevan oikeassa siinä, että alle 33-vuotiaiden keskuudessa naisilla on  seksuaalista valtaa suhteessa miehiin, varsinkin, jos tarkastellaan sitä kulttuuria, joka vallitsi viktoriaaniselta ajalta aina 1900-luvun loppuun. Jos kuitenkin tarkastellaan vanhempia ikäluokkia taikka 2000-luvun taloudellisesti itsenäisiä ja vaativaisia naisia, naisen seksuaalinen ylivalta ei ole lainkaan niin selkeä asia.

Kaikkein merkittävin asia miesten ja naisten näkökulmasta lienee kuitenkin olevan se, että ”parisuhdemarkkinat” jakautuvat kahteen eri osaan eli seksisuhteiden markkinoihin sekä pitkäaikaisten parisuhteiden markkinoihin. Vaikka naisilla onkin yleensä melko helppoa päästä seksisuhteeseen miehen kanssa, miehillä näyttäisi kuitenkin olevan valta-asema pitkäaikaisten parisuhteiden markkinoilla – etenkin vanhemmissa ikäluokissa.