Etätyöhöntekijäksi etelän aurinkoon eli etätyön ja off-shore-työn tulevaisuus
Puolitoista vuotta sitten kehittelin ideaa siitä, miten
suurehko joukko suomalaisia IT-ammattilaisia voisi kimpassa muuttaa jonnekin ”etelän
aurinkoon” etätyöntekijöiksi. Ideaan liittyi se, että kohdemaa voisi sijaita
jopa hyvin kaukana ja rivitaloasunnonkin voisi saada jopa 30.000 eurolla. Tämän idean välitön toteuttaminen vaikeutui kuitenkin lähes mahdottomaksi euron devalvoitumisen sekä
ICT-alan rankkojen lomautusten ja irtisanomisten vuoksi. Tämä kirjoitus
analysoi sitä, mitä se etätyö oikein on ja millä eväillä kansainvälinen etätyö
saadaan oikeasti kannattamaan – myös silloin, kun toteutuspaikkana on ”etelän aurinko”.
Etätyö tarkoitti alun perin sellaista työtä, jonka
työntekijä tekee kotoaan käsin. Tämä määritelmä on kuitenkin muuttumassa: Yhä useampi työ toteutetaan hajautetusti siten, että asiakkaat, toimittajat ja
alihankkijat sijaitsevat yleensä eri maissa tai vähintäänkin eri kaupungeissa
siten, että face-to-face-kokoukset tulisivat liian kalliiksi. Tämä johtaa
tilanteeseen, jossa yhä suurempi osa töistä tapahtuu etäällä olevalle asiakkaalle
ja etäällä olevan esimiehen alaisuudessa. Tulevaisuudessa yhä suurempi osa
työstä on siis työpaikalta käsin tehtävää etätyötä!
Etätyö jakautuu neljään päätyyppiin sen mukaan, tehdäänkö
etätöitä
- Kotoa käsin
- Oman työnantajan tarjoamasta vakituisesta sijainnista
käsin, - Oman työnantajan tai toimistohotellin tarjoamasta
väliaikaisesta tilasta käsin. - Mobiilisti (esimerkiksi lentokentältä käsin)
Kukin näistä etätyön sijaintipaikoista voi tarjota
työntekijälle rauhallisen ja eristetyn etätyömahdollisuuden tai
vaihtoehtoisesti hälyisän työtilan. Tulevaisuudessa syntyy yhä enemmän kysyntää
ratkaisuille, jotka tarjoavat mahdollisuuden rauhalliseen ja keskittyneeseen
etätyöhön olipa toteutuspaikkana sitten koti, maisemakonttori, toimistohotelli
tai lentokenttä. Muutaman vuoden kuluttua yksikään yritys ei enää perusta
sellaisia maisemakonttoreita, joissa ei olisi riittävää määrää äänieristettyjä
etätyö- ja telekonferenssikopperoita. Myös useimmille lentokentille perustetaan
tuntiveloitusta vastaan vuokrattavia 180
x 180 cm kokoisia etätyökopperoita.
Kun edellä kuvattu etätyökulttuuri yleistyy myös muissakin
yrityksissä kuin Nokian kaltaisissa ICT-yrityksissä, päästään etätyönteon
seuraavaan kehitysvaiheeseen, joka on ”etätyö etelän auringossa”. Tämä
tarkoittaa sitä, että yhä useammat työntekijät huomaavat, että he voisivat
aivan hyvin tehdä työnsä vaikka Espanjasta tai Thaimaasta käsin, koska ei ole
suurta merkitystä sillä, onko telekonferenssien osallistujien tai sähköpostin
lähettäjien ja vastaanottajien välillä 100 km vai 3000 km. Ainoa vaikuttava
tekijä ovat aikavyöhyke-erot. Samalla työnantajat huomaavat, että
kansainvälinen etätyö sekä edullinen off-shore-toiminta ovat oikeastaan kaksi
samaa asiaa: Yhä useampi työnantaja tarjoaa suomalaisille työntekijöille
mahdollisuuden siirtyä työntekijäksi etelän aurinkoon – tosin tuhat euroa
nykyistä alemmalla kuukausipalkalla. Tätä työnantajan tekemää jalomielistä
tarjousta saatetaan tehostaa sillä vihjauksella, että kyseisen suomalaisen
työntekijän kannattaa oikeasti ottaa vastaan palkanalennustarjous, koska
muutoin ne etelän auringosta kotoisin olevat (halpa-) työntekijät ottavat
kokonaan suomalaisen työntekijän paikan.
Jotta edellä kuvattu etätyökonsepti saataisiin toimimaan,
tarvitaan etelän ”aurinkomaissa” toimivista alihankinta- ja
toimistohotelliyrityksistä muodostuva verkosto, joka tarjoaa etätyöntekijälle vähintäänkin
rauhalliset ja valvotut toimitilat, mikä käytännössä tarkoittaa noin 180 x 180 sentin
kokoisia etätyökopperoita sekä mahdollisesti scanneria ja printteriä siihen
tukipalveluksi. Tämän toimistohotellimaisen minimin lisäksi näiden yritysten
tulisi tarjota suomalaiselle ex-patriot-etätyöntekijälle (EPE-työntekijöille) suorat
yhteydet samoissa tiloissa toimiviin alihankkijayrityksiin, joiden tarjoamaa
halpaetätyövoimaa EPE-työntekijät voisivat käyttää ja hyödyntää oman
suomalaisen työnantajansa hyväksi. Etuna tässä ratkaisussa olisi se, että
suomalaiset yritykset saavat käyttöönsä halpatyövoimasta koostuvan tiimin, joka
tarvittaessa kommunikoi suomalaisen yrityksen kanssa suomeksi, suomalaisen
EPE-työntekijän kautta. Hallinnollisista syistä tähän konseptiin kuuluvien alihankinta- ja toimistohotelliyritysten
pitäisi useimmissa tapauksissa hoitaa myös palkanmaksu ja veronpidätykset. Nämä
kaikki palvelut tarjoavia yrityksiä ei ole vielä juuri olemassa, mutta
suuntaviivoja kehitykselle voidaan etsiä mm. osuuskuntahubeista sekä
kansainvälisten yritysten off-shoretoimipisteistä, joihin EPE-työntekijöiden
olisi sinänsä helppo sijoittua, mutta jotka eivät välttämättä sijaitse juuri
sellaisissa kauniissa ja aurinkoisissa paikoissa, joista suomalaiset
EPE-työntekijät erityisesti etsiskelevät.
Todella unelmallisiin sijaintipaikkoihin sijoittuva etätyö
saattaa lähteä käyntiin siitä, että hotellit ryhtyvät myymään
off-season-kapasiteettiaan etätyöhön kyllästyneille etätyöntekijöille face-to-face
etätyöntekoa varten. Tämä puolihumoristinen ilmaisu tarkoittaa tilannetta,
jossa esimerkiksi ohjelmistoja kehittävä yritys vuokraa hotellista vaikkapa kuukauden
ajaksi tilat viidestä eri maasta koottua 30 hengen
scrum-tiimiä varten. Tällöin scrum-tiimi voi työskennellä tehokkaasti ja innostuneesti
samoissa tiloissa face-to-face-kontakteja hyödyntäen, ja työpäivän jälkeen
etelän auringosta nauttien. Tämän kuukauden kuluttua tiimi on jo niin hyvin ”hitsautunut
yhteen”, että etätyö telekonferenssien ajan sujuu kuin leikki. Kustannuksiltaan
ratkaisu voi olla työnantajayritykselle todella edullinen, mikäli hotellit
antavat kovia off-season-alennuksia ja mikäli myös työntekijät suostuvat
alentamaan jonkin verran palkkaansa väliaikaisesti.
Edellä esitetyn kehityskulun aikatauluennuste on sellainen,
että noin 10-15 vuoden kuluessa saavutetaan Euroopassa ja USA:ssa tilanne,
jossa yli 50 % toimistotyöstä on etätyötä. Tämän jälkeen päästään
kakkosvaiheeseen, jossa pohjoisten teollisuusmaiden EPE-työntekijöille
tarjoutuu satoja kertoja nykyistä enemmän houkuttelevia työmahdollisuuksia ”etelän
auringossa” ja yhä useampi suomalainenkin tarttuu näihin mahdollisuuksiin.
Miksi työllistää suomalainen etätyö, miksei ostettaisi suoraan työtä ulkomailta, esim. Intiasta? Tosielämässä näin varmaan tehdään yhä enemmän.
Toisaalta: Miksi tehdä työtä Suomeen ulkomailta. Miksei tehtäisi ulkomaille? Tosielämässä näin varmaan tehdään yhä enemmän.
En ole IT-ammattilainen vaan geologi. Konsultoin Suomessa toimivia kaivosyrityksiä etätyönä. Vastaankin yllä oleviin kysymyksiin omalta osaltani:
Tietyillä aloilla tarvitaan paikallistuntemusta, tietoa olosuhteista, laista, ihmisistä, kielestä. Niillä aloilla mallisi toimii. Huomattava osa teknologiaa on kuitenkin niin kansainvälistä tai yleisluontoista, että paikallistuntemusta ei tarvita.
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaisen työnantajan näkökulmasta vertailuasetelma on se, että palkkaanko mieluummin Olli Ohjelmistosuunnittelijan Suomen toimipisteeseeni 3800 €/kk vai etelän auringossa sijaitsevaan toimipisteeseen 2800 €/kk.
Toinen vertailuasetelma voi olla se, että otanko mieluummin intialaisen 10 hengen ohjelmoijatiimin vaiko 9 intialaista, joita on paikan päällä johtamassa yksi suomalainen.
Molemmissa tapauksissa tämä jälkimmäinen malli on usein houkuttelevampi.
Työntekijän kannalta tilanne on se, että jos suomalainen työnantaja takaa hänelle vakituisen toimeentulon ”etelän aurinkoon”, työntekijä ei tarvitse muita asiakkaita. Jos taas toimeentulo ei ole varma, työntekijä joutuu toimimaan yrittäjämäisesti ja silloin hänen kannattaa tietysti myydä työpanoksensa muunkinmaalaisille asiakkaille kuin suomalaisille.
Ilmoita asiaton viesti
Aika monella isolla tieto talolla on tietoa, mutta sitä ei ole sen suorittavan portaan käytössä silloin, kun sitä tarvitaan. Knowledge base ja best practices on paper eli pyörää keksitään edelleen uudestaan. Mainostetaan suuruudella ja resursseilla, vaikka googlettamallakin saa nopeammin tulosta.
Väittäisin, että moni ICT talo on erikoistuneempi selittelemään sitä kuinka vaikeaa työ on ja niiden ratkaisujen saaminen toimimaan eli asiakaspalvelu on selityspalvelu – ei ongelmien poissa pito palvelu.
Moni yritys pärjäisi pelkästään Googlen + muiden nettipalveluilla, eikä tarvitsisi omia servereitä sähköpostiin, tiedostojen säilytykseen & jakamiseen, intranettiin jne. näiden varmistamiseen ja ylläpitoon. +älypuhelin toimintoihin.
Ainoastaan yritykset, jotka käyttävät erikois ohjelmistoja ja suuria tietokantoja tarvitsevat tieto taloja / omia servereitä.
Omissa päiväunissani näkisin, että aurinko rannalla kävellessäni älypuhelin soi. Vastaan skype tms kuva puheluun, jossa ongelma esitetään sekä visuaalisesti, että ihan puheella. Etäkäytän asiakasta korjaamaan ongelman omilla käsillä, sekä neuvon, että tämä voi uusiutua tai case closed for good. (moni ongelma ei ole ruudin keksimistä, vaan olisin valmis vaihtamaan kilometrikorvaukset aurinkoon ja ajo ajan kävelemiseen)
Ilmoita asiaton viesti
Asiaa tarkemmin tuntematta, mutta maalaisjärjellä ajatellen, ja nuoren miehen elämää muistellen, blogisti on ilmiselvästi oikeassa.
Perheetön 20-30v mennee hyvinkin innokkaasti etelän rantamaisemiin töihin asiallisella, vaikkei välttämättä suomalaisella, palkalla. Suomalainen kulttuuri ja elämä on nimittäin hetkittän aika masentavaakin, suoraan sanoen. Vaihtelu todellakin virkistää. Toisessa elämäntilanteessa itsekin lähtisin, eli jos olisin perheetön. Perhe-elämässä taas tulee ottaa huomion muitakin asioita luonnollisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Tällainenko oli mielessä 🙂
http://it.slashdot.org/story/13/01/16/0354218/empl…
Ilmoita asiaton viesti
Artikkeli osoittaa, että joskus siellä halpamaissa tehdään viidesosakustannuksilla keskimääräistä parempaa koodia. Alla sama tarina suomeksi:
http://www.mikropc.net/kaikki_uutiset/paras+ohjelm…
Ilmoita asiaton viesti
Inhimillinen kosketus; äidinkielinen ymmärtää puolesta sanasta, mutta vieras ei edes täydellisestä dokumentista. Ja sen täydellisen dokumentin tekemisen vaivalla äidinkielinen tiimi tekee jo koko homman ja dokumentoi riittävän tarkasti.
Tiimi oman katon alla on laatutuottavuudeltaan kuusinkertainen verrattuna tiimiin etelän auringossa. Se voi olla yhtä hyvä, jos ohjaus ja valvonta on huippua koko ajan. Mutta se ohjaus ja valvonta maksaa; siihen on pantava parhaat tyypit.
Määrä- ja aikatuottavuus ovat myös murto-osa etelässä verrattuna Suomeen.
Kaikki ongelmat voi voittaa hyvällä johtamisella ja oikealla panostuksella. Mutta mitähän sillä johtamisella ja panostuksella voisi tehdä, jos ei tarttisi käyttää sitä kädestä pitoon triviaaleissa asioissa?
Ilmoita asiaton viesti
Olen toiminut monissa ICT-projekteissa, joissa kustannussäästöjä on haettu käyttämällä intialaisten, kiinalaisten, virolaisten, venäläisten, tsekkien tai unkarilaisten koodaustiimien työpanosta. Tiedän myös laajemmin, millaisia kokemuksia Nokian, NSN:n, Logican ja Tiedon piirissä on saatu off-shore-toiminnasta.
Tältä pohjalta voin yleistää, että kun suomalainen yritys perustaa itselleen off-shore-toimipaikan jonnekin halvan työvoiman maahan, niin alkuun syntyy sutta ja sekundaa: Aluksi projektien tuotantokustannukset voivat olla jopa suurempia kuin tehtäessä kaikki suomalaisilla tiimeillä, kun kaikki korjailuvaiva ja aikataulujen paukkumisesta johtuvat sanktiot huomioidaan.
Sama koskee myös suomalaisia projektipäälliköitä: Ensimmäiset projektit, joissa käytetään ”halpistyöntekijöitä”, tuottavat projektipäällikölle yleensä ongelmia, mikä johtaa näiden ensimmäisten harjoitteluprojektien kustannustehokkuuden heikkenemiseen.
Kuitenkin, kun on opittu yritysten ja erehdysten kautta tehokkaat sopimusmallit ja toimintatavat off-shore-yksiköiden ja tiimien kanssa, voidaan realisoida ne kustannussäästöt, joita alun perin suunniteltiin. Tässä auttaa omalta osaltaan se, jos suomalaisia sijoitetaan kyseiseen off-shore-maahan – vakituisesti tai väliaikaisesti.
Ilmoita asiaton viesti