Hoitotahdon avulla saatat pelastaa itsesi – ja ehkä myös tuhansia muita
Seuraavassa on esimerkki hoitotahdosta, jolla voit vauhdittaa tehokkaiden hoitojen löytämistä COVID-19-tautiin. Parhaassa tapauksessa autat suomalaisten lisäksi myös koko muuta maailmaa taudin selättämisessä!
Hoitotahtoni
Laadin tämän hoitotahdon siltä varalta, että jonakin päivänä en ole COVID-19-infektion vuoksi enää kykenevä päättämään asioistani. Lisäksi tarkoitukseni on tulostaa tämä hoitotahto ja antaa se minua hoitavalle lääkärille, mikäli joudun COVID-19-infektion vuoksi sairaalahoitoon.
Tahtoni on se, että minua hoidetaan sellaisilla lääkkeillä ja hoitomenetelmillä, jotka saattavat lievittää COVID-19-infektiota, mutta joiden tehokkuudesta tai turvallisuudesta ei ole vielä selvää näyttöä. Toisin sanoen, haluan asettaa itseni ”koekaniiniksi”, jotta minulle annettavien kokeellisten lääkehoitojen avulla saataisiin uutta tietoa näiden hoitojen toimivuudesta ja sitä kautta voitaisiin mahdollisesti pelastaa valtava määrä ihmishenkiä. Katson, että tällainen koekaniinina toimiminen on välttämätöntä, koska lääkehuollon kankea lupajärjestelmä estää uusien hoitomuotojen ja lääkkeiden nopean käyttöönoton ja siten saattaa aiheuttaa tuhansien ihmisten tarpeettoman kuoleman.
Esimerkkeinä edellä mainitun kaltaisista lääkkeistä ja hoidoista mainitsen Remdesivirin, interferonin ja reumalääke anakinran, reumalääke Kevzaran, hydroksiklorokiinin, melfokiinin , D-vitamiinin, ivermektiinin sekä jodin. Mikäli hoitava lääkäri katsoo, että on olemassa jokin muu vaihtoehtoinen lääke tai hoitomuoto, jonka hyödyt ylittävät edellä mainittujen lääkkeiden hyödyt, hoitavan lääkärin tulee valita tällainen vaihtoehtoinen lääke tai hoitomuoto, vaikka sen tehosta tai turvallisuudesta ei olisikaan tieteellisen luotettavaa näyttöä.
Mikäli olen kyseisten hoitojen aikana kytkettynä hengityskoneeseen yli viikon ajan, edellä mainittujen kokeellisten hoitojen aloittamisesta lähtien, ilman, että terveydentilassani tapahtuu paranemista, kiellän jatkamasta tehohoitoa. Tämä siksi, että haluan vapauttaa hoitopaikan jollekulle muulle sitä tarvitsevalle.
Lopuksi haluan vielä täsmentää, että olen jo antanut suostumukseni myös Biopankille, jotta terveystietojani voidaan käyttää hyväksi HUS:n käynnistämässä COVID-19-hoitojen tutkimushankkeessa.
Espoossa 5.4.2020
Pasi Malmi
Mikäli teet yllä esitetystä hoitotahdosta oman versiosi, tallenna se STM:n ylläpitämään Omakanta-palveluun! Näin varmistat, että tieto menee ajoissa myös sinua hoitavan lääkärin tietoon!
Kun olet tehnyt suunnilleen tämänkaltaisen hoitotahdon, saatat huomata, että olet saavuttanut mielenrauhan. Sen sijaan, että paniikissa syyttelisit muita ihmisiä taudin levittämisestä, voit todeta, että olet itse valmis tekemään jotain hyvää muiden ihmisten tilanteen parantamiseksi. Voit vihdoinkin todeta tehneesi jo melkein tarpeeksi – ja huomaat, että elät merkityksellistä elämää, vaikka ajat ovatkin vaikeita!
”tekemäni kirjallisuustutkimuksen mukaan 6,000 mikrogrammaa jodia päivässä on vielä melko turvallinen annos”
Potilaan painosta riippumatta?
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/juhanivehmaskangas/olisiko-mahdollista-luopua-ylikansallisesta-b12-hopo-hoposta/
http://www.vehmaskangas.fi/hoitotahto.jpg
Pitänee tuohon tehdä muutoksia, joo 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, Juhani, kommenteista! Lisäsin annostuksen suhteuttamisen painoon. Halusitko sanoa lähettämäsi kuvan avulla, että hoitotahdossa on pakko määritellä, keihin omaisiin pitää olla yhteydessä hoidosta päätettäessä? Eikö oletuksena ole se, että kyse on lähiomaisista eli puolisosta, lapsista ja vanhemmista?
Ilmoita asiaton viesti
Ei hoitotahdossa ole pakko millään tavalla nimetä keitään tiettyjä henkilöitä.
Ilmoita asiaton viesti
Omaisilla ei ole mitään päätösvaltaa hoidon suhteen, mutta toki sitä yleensä kysytään.
Eikä kukaan voi vaatia hoitotahdossa itselleen mitään hoitoa, kieltäytyä kyllä voi.
Ilmoita asiaton viesti
Kaunis ajatus, mutta se ei tosielämässä ole näin helppoa. Ensinnäkin hoitotahto ei ole mikään juridinen asiakirja – ainoa laki,mikä sen tuntee, on Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä.Viimekädessä päätösvalta ja vastuu on aina hoitavalla lääkärillä, jos potilaalta ei voida kysyä. Jos hoitotahto sanoo yhtä, ja omaiset toista, lopullinen harkinta jää aina lääkärille.
Mitään myyntiluvattomia lääkkeitä ei rivilääkäri voi määrätä noin vain, pitää olla 2-3 ylilääkärin, ja eettisen toimikunnan lupa – ei apteekkikaan saa luovuttaa myyntiluvatonta lääkettä ilman erityislupaa. Käytännössä kokeellinen lääkehoito voisi olla teoriasa mahdollinen vain silloin, jos potilas oikeustoimikelpoisessa tilassa ollessaan ilmaisee halunsa kokeiluun, ja usempi viranomainen sen hyväksyy. Hoitotahtoon on ihan turha tällaista kirjata.
Ilmoita asiaton viesti
Tuonne kanta.fi -palveluun voi kirjata mm. elinluovutuskiellon. Nykyinen oletushan on, että lähtökohtaisesti lupa on.
Säädäntöä muuttuu, erikoissäädöksiä tulee nopeastikin. Mikä on siis tilanne huomenna mm. sen suhteen mitä hoitotahdossa voi määrätä, ja toisaalta voidaanko muuttuneiden säädösten jälkeen ottaa, ja missä määrin, huomioon aiemmin kirjattu hoitotahto ym.
Emme voi tietää, mutta ennakoiminen on sallittua, vai onko kuitenkaan?
Ilmoita asiaton viesti
On paljon helpompi noudattaa kieltoa, kuin lupaa, jos potilaalta ei pysty kysymään.
Ilmoita asiaton viesti
Kai se vähän asiastakin riippuu. Olen kieltänyt minuun kohdistuvan tehohoidon = helppo noudattaa. Jos olisinkin kirjannut: minut saa laittaa tehohoitoon, niin olisiko tuo lupa vaikeampi noudattaa? (mustavalkoista, vai myös harmaata?)
Ilmoita asiaton viesti
Hei Pekka! Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain toisessa luvussa sanotaan seuraavaa: ”Terveyden- ja sairaanhoitoa toteutettaessa on tarvittaessa laadittava tutkimusta, hoitoa, lääkinnällistä kuntoutusta koskeva tai muu vastaava suunnitelma… Suunnitelma on laadittava yhteisymmärryksessä potilaan, hänen omaisensa tai läheisensä taikka hänen laillisen edustajansa kanssa.” Toisin sanoen, potilaalla on oikeus pyytää tai vaatia jotain tietynlaista hoitoa.
Lain toisen luvun 6 pykälä säätää potilaan itsemääräämisoikeudesta seuraavaa: ”Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan.” Mikäli potilas ei ole tajuissaan, hänen tahtonsa voidaan selvittää läheisiltä ja/tai hoitotahdosta.
En ole varsinaisesti ehdottamassa ”myyntiluvattomien lääkkeiden” käyttöä. Ehdotukseni perustuu ensisijaisesti olemassaolevien lääkkeiden, kuten hydroksikloriinin ja jodin käyttöön uudella tavalla.
Kun koronapotilaiden hoidosta päätetään, ollaan Suomessakin jo parin viikon kuluttua usein sellaisessa poikkeustilanteessa, että joudutaan päättämään, annetaanko hengityskone potilaalle A vai potilaalle B. Tällaisessa tilanteessa hoitavan lääkärin päätöksentekoa helpottaa, jos potilas B on ilmoittanut, että hän ottaa mieluummin jonkin vaihtoehtoisen, kokeellisella asteella olevan hoidon.
Ilman hoitotahtoja lääkärit joutuvat tekemään nämä valinnat karkeiden peukalosääntöjen varassa esimerkiksi siten, että ”pyritään maksimoimaan pelastettuja elinvuosia”, kuten valtakunnallisessa Influenssan valmistautumissuunnitelmassa mainitaan. Tällainen peukalosääntö puolestaan johtaa helposti Italian ja Espanjan mallin mukaiseen peukalosääntöön, että ”yli 65-vuotiaita ei hoideta, mikäli hengityskoneista on pulaa”.
Ilmoita asiaton viesti
Jos on kaksi vaihtoehtoista hoitoa niin toki potilas voi pyytää toista. Koska kuitenkin kaikki hoito on aina vain ja yksinomaan lääkärin vastuulla, ei kukaan voi vaatia sellaista hoitoa, mitä ei ole ao. käyttöön hyväksytty – esim. klorokiinia koronaan, mikä ei ole ollenkaan vaaraton lääke. Vastuuta hoitopäätöksestä ei voi siirtää potilaalle. Omaisetkin voivat olla aivan erimielisiä siitä, mikä se potilaan viimeksi ilmaisema tahto olikaan. Vaikka olisi hoitotahto olemassa, niin lähiomainen voi myös sanoa, että potilas muutti viime viikolla mieltään, mutta ei ehtinyt uutta hoitotahtoa laatia. Jonkun hoitotahto voi kieltää tehohoidon, mutta sitten omainen sanoo, että hän oli dementoitunut, eikä ymmärtänyt, mikä tehohoito tarkoittaa…ei hoitotahto juridisesti sido ketään.
Ilmoita asiaton viesti
Pekka, takerrut nyt liiaksi sanojen ”tahtoa”, ”pyytää” ja ”vaatia” välisiin eroihin. Potilaalla on oikeus tahtoa, pyytää ja vaatia ihan mitä vaan – ja lääkärillä on oikeus huomioida potilaan tahto tai olla huomioimatta.
Lääkärit hoitavat koronapotilaita Italiassa ja Espanjassa (nyt) sekä Suomessa (parin viikon päästä) valtavan paineen alaisena. He joutuvat jatkuvasti tekemään päätöksiä siitä, että potilaan X hengityskoneen letkut irroitetaan (vaikka potilas ei sitä tahtoisikaan), jotta toinen, hieman nuorempi potilas Y saataisiin kiinni hengityskoneeseen.
Tällaisessa tilanteessa lääkereiden burn-outit vähenisivät, jos he näkisivät hoitotahdosta sen, että potilas hyväksyy sen, että hänelle annetaan jodia tai hydroksiklorokiinia hengityskoneeseen kytkemisen sijasta (tai sen ehkäisemiseksi).
Vaikka vastuu hoitopäätöksistä on lääkärillä, hoitavan lääkärin tuskaa voi vähentää se, että potilas on selkeyttänyt tilannetta omalla hoitotahdollaan.
Jos lääkärit olisivat lääketieteen historian ajan aina vain soveltaneet ”varmaksi ja turvalliseksi havaittuja hoitoja”, ei rokotteita olisi koskaan edes keksitty. Nyt tarvitaan tätä samaa rohkeutta, joka johti isorokkorokotteen keksimiseen. Jos lääkärit eivät suostu kokeilemaan näitä hoitoja potilaisiinsa, olen silti varma, että he kokeilevat niitä itseensä, kun ovat COVID-19-infektion vuoksi ajautumassa yhä huonompaan kuntoon. (Tunnen yhden tällaisen lääkärin, ja häneltä sain tämän idean jodin käytöstä viruksen torjumiseksi).
Ilmoita asiaton viesti
Ei rivilääkäri julkisella sektorilla voi antaa klorokiinia koronaan ilman useamman ylilääkärin lupaa, eikä sitä varmasti sieltä tule. Sairaala on puolisotilaallinen organisaatio, ja siellä totellaan käskyjä.
Ilmoita asiaton viesti
Pasi Malmi mainitsi isorokon, siksi: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/juhanivehmaskangas/neuvostoliiton-ansiota-isorokko-on-havitetty-onko-isorokko-kuitenkin-uhka/
Muilta osin totean jälleen. Säädöksiä voidaan muuttaa, nopeastikin.
Ilmoita asiaton viesti
Juhani, osaatko sanoa, mitkä säännökset kieltävät lääkäreitä kokeilemasta vaikkapa hydroksiklorokiinia tai jodia COVID-19-potilaalle?
Ilmoita asiaton viesti
Pekka on tähän minua pätevämpi vastaamaan (en osaa).
Käsitykseni mukaan kuitenkin kaikenlaiset lääketieteelliset kokeilut Suomessa vaativat nykysäädösten vuoksi melkoisen luparuletin.
Ilmoita asiaton viesti
Pekka, voitko antaa minulle jonkun lähdeviitteen tai lainauksen, jonka perusteella ylilääkärit kieltävät jodin tai klorokiinin antamisen potilaille?
Ilmoita asiaton viesti
Koska kukaan ei halua joutua syytetyksi potilaan kuolemasta, jos huonosti käy.Ei kukaan lääkäri voi sooloilla tällaisessa asiassa.
Ilmoita asiaton viesti
Pekka, sairaalat ovat sanojesi mukaan ”sotilaallisesti johdettuja koneistoja”. Tällaisia organisaatioita kutsutaan hallintotieteessä byrokratioiksi (positiivisessa tai neutraalissa mielessä).
Byrokratioissa johtaminen perustuu lakeihin sekä sääntöihin. Jos byrokratiassa on vallalla periaate ”kukaan lääkäri ei halua sooloilla”, meidän pitäisi löytää se laki tai ohjesääntö, joka ohjaa käyttäytymistä tällaisessa tilanteessa.
Argumenttisi ”Kukaan ei halua joutua syytetyksi potilaan kuolemasta” toimii myös väitteitäsi vastaan: Kuvittele, että lääkärillä on 12 tehohoitoa tarvitsevaa potilasta, mutta tehohoitopaikkoja on vain 6. Lääkäri joutuu valitsemaan, ketkä saavat tehohoitopaikat. Kuusi jää ilman hoitopaikkaa ja heistä todennäköisesti 5-6 kuolee. Onko lääkäri tällaisessa tilanteessa valmis ottamaan riskin, että hän tuomitsee 6 potilasta melko varmaan kuolemaan ja tämän lisäksi jättää noudattamatta hoitotahtoa? Eikö tuossa ole aika suuri hoitovirhesyytteen ja oikeudenkäynnin riski?
Oletetaan, että kaikki nämä 6 ”kuolemaan tuomittua” ovat tehneet hoitotahdon, jossa he pyytävät itselleen hydroklorokiini- tai jodihoitoa. Onko lääkärin eettisten ohjeiden tai sairaalabyrokratian sääntöjen mukaista evätä potilaalta, jonka kuolenan todennäköisyys on noin 70-95%, sellainen hoito, joka saattaisi vähentää kuoleman todennäköisyyden alle 50 prosentin?
Ilmoita asiaton viesti
”Oletetaan, että kaikki nämä 6 ”kuolemaan tuomittua” ovat tehneet hoitotahdon, jossa he pyytävät itselleen hydroklorokiini- tai jodihoitoa. Onko lääkärin eettisten ohjeiden tai sairaalabyrokratian sääntöjen mukaista evätä potilaalta, jonka kuolenan todennäköisyys on noin 70-95%, sellainen hoito, joka saattaisi vähentää kuoleman todennäköisyyden alle 50 prosentin?”
Minun käsitykseni on, että ellei hoito ole Suomessa hyväksytty (vähintään ko. potilaalle kokeiltavaksi) niin ei sellaista lääkehoitoa voi potilaalle antaa/määrätä.
Voisihan potilas olla vaikka sitä mieltä, että hänet parantaa tuju morfiiniannos, tai kaliumsyanidi (KCN) 10mg. per painokilo.
[KCN LD-100 10mg/kg, rotta]
Ilmoita asiaton viesti
Ei voi antaa täysin kokeellista hoitoa noin vain – käytännössä kukaan ei ota sitä vastuulleen. Jos nyt maailmalla todettaisiin, että hoito todella auttaa, niin sitten varmaankin voidaan tehdä pikapäätöksiä,mutta rivilääkäri ei niitä voi omasta aloitteestaan tehdä. Hoitotahdon olen ymmärtänyt yleensä koskevan jostakin hoidosta kieltäytymistä. Ei sitä voi soveltaa tällaisiin tapauksiin, koska vastuu on aina lääkärillä, halusi potilas mitä tahansa.
Tietysti jos jokin kovin vaaraton lääkitys näyttäisi auttavan, niin sitä voisi tokin määrätä kevyemmin perustein, mutta siihen tarvittaisiin kyllä sitten ylempien tahojen siunaus, eikä yksimielisyyttä kovin helposti synny. Ei sitä voi yhdessä sairaalassa tehdä.Jodin riskeistä en osaa sanoa mitään.
Minulla on omakohtaista kokemustakin samantyyppisistä tilanteista,mutta niistä asoista ei voi puhua julkisuudessa.
Ilmoita asiaton viesti
Espanjassa käytetään jo COVID-19-infektion hoitoon malarialääkkeitä (todennäköisesti hydroklorotiini) sekä reumalääkkeitä ja D-vitamiinia.
Eikö Suomenkin kannattaisi varautua tähän jo etukäteen?
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006456454.html
Ilmoita asiaton viesti