Maskipäätösten taustat julki tutkimusraportissa

Suomalainen tutkijaryhmä Harlin, Malmi, Kirjavainen, Rissanen & Brand on julkaissut 13.10.2020 kasvomaskien hyötyjä ja haittoja sekä maskipäätösten taustoja selvittäneen laajahkon vertaisarvioidun tutkimusraportin.
Raportissa tarkastellaan maskien hyötyjä lääketieteen lisäksi myös aerosolien ja suodattamisen tutkimuksen, hallintotieteen, kulttuurintutkimuksen sekä taloustieteen näkökulmasta, maskien kansantaloudellisia hyötyvaikutuksia arvioiden. Raportin loppuosassa arvioidaan niitä diskursseja, argumentteja ja meemejä, joilla maskien suosittelematta jättämistä on perusteltu. Nämä perustelut ovat sisältäneet osin myös hataraa logiikkaa sekä virhepäätelmiä, minkä lisäksi viranomaisten tiedotustoiminta on ollut omiaan levittämään kansalaisten keskuuteen virhetulkintoja niin USA:ssa, Euroopassa kuin Suomessakin.
Raportin lopussa arvioidaan sitä, mitä opittavaa hallituksella ja viranomaisilla voisi olla näyttöön perustuvalta lääketieteeltä, hallintotieteelliseltä päätöksenteon teorialta sekä WHO:n parhailta käytännöiltä. Raportin keskeiset johtopäätökset on koottu seuraavaan yhteenvetoon.
- Maskien hyödyt ja haitat lääketieteen, teknisten tieteiden sekä taloustieteen näkökulmasta
Kasvomaskien hyötyvaikutukset perustuvat niiden kykyyn suodattaa COVID-19-tautia aiheuttavia virusaerosoleja. Parhaat kirurgiset maskit suodattavat 3 mikronin eli 0,003 millimetrin kokoisista virusaerosoleista yli 95 % ja parhaat kuluttajille markkinoitavat kuitukangasmaskit noin 80 %. Vaihteluvälit maskityyppien sisällä ovat varsin suuria eli parhaat kangasmaskit ovat selvästi parempia kuin huonoimmat kirurgiset maskit. Kudotuista kangasmaskeista paras hyötyjen ja haittojen välinen suhde näyttäisi olevan puuvillasta ja polyesterista tehdyillä kangassekoitemaskeilla, jotka suodattavat jopa 60 – 70 % virusaerosoleista aiheuttamatta silti vielä liian suurta hengitysvastusta. Vaikka kangasmaskien suodatuskyky jääkin kirurgisten maskien suodatuskykyä heikommaksi, niiden käyttöä voidaan pitempiaikaisen pandemian aikana perustella ekologisilla ja taloudellisilla näkökohdilla eli tarpeella välttää kertakäyttömaskeista aiheutuva ylimääräinen käyttöjäte sekä huomattavat kansantaloudelliset kustannukset.
Kasvomaskien väestötason hyötyvaikutuksia ovat tarkastelleet mm. Ngonghala ym. (2020), joiden mukaan kaikenlaisten kasvomaskien käyttö auttaa tehokkaasti torjumaan COVID-19 taudin leviämistä, olettaen että maskien käyttö julkisilla paikoilla on yleistä. Lisäksi he toteavat, että koko pandemia olisi mahdollista eliminoida yhdistelemällä kangasmaskien käyttö muihin suojauskeinoihin kuten sosiaalisen etäisyyden pitämiseen. Kasvomaskien käyttöä tukevat myös kuolleisuustilastot, joiden mukaan kasvomaskeja laajasti käyttävissä populaatioissa COVID-19-kuolleisuus on ollut epidemia-aallon ensimmäisten 100 päivän aikana huomattavasti alhaisempaa kuin vähän maskeja käyttävissä populaatioissa, vaikka muut vaikuttavat muuttujat vakioitaisiin (Cheng ym. 2020).
Yalen yliopiston laaja tutkijaryhmä (Abaluck ym. 2020) suosittelee, että kaikki maat ottaisivat välittömästi käyttöön kasvomaskit COVID-19-pandemian torjunnassa ja että myös kangasmaskeja käytettäisiin osana tätä strategiaa. Perustelun tueksi esitetään epidemiologisten mallien lisäksi laskelma, jonka mukaan kansalaisten laajamittainen kasvomaskien käyttö säästäisi kansantaloudelta noin 6.000 dollaria kansalaista kohden epidemian aikana. Tämä tarkoittaisi Suomessa jopa 23 – 28 miljardin euron hyötyvaikutusta epidemian kokonaiskestoajalta.
Hyötyvaikutusten tarkastelun tulee olla kontekstisensitiivistä eli tulisi välttää jyrkkiä lausuntoja, joiden mukaan ”kasvomaskit eivät suojaa käyttäjäänsä”. Kaikki eri maskityypit antavat suojaa sekä käyttäjälleen että muille ihmisille, ainakin jonkin verran. Tärkeää olisi valita kuhunkin tilanteeseen ja kullekin henkilölle parhaiten soveltuva maski (tai maskittomuus). Vaikka maskien suurimmat hyödyt koituvat yleensä muille ihmisille kuin maskin käyttäjälle, myös niiden käyttäjät hyötyvät maskeista. Jos taas tarkastellaan yksinomaan muille ihmisille koituvia hyötyjä, on todettava, että kuitukangasmaskien ja kirurgisten maskien välillä ei näytä olevan merkittävää eroa niiden kyvyssä suojata samassa tilassa olevia muita ihmisiä (ks. Kelkar ym. 2013).
Maskien asianmukaisen ja lyhytkestoisen käytön terveydellisistä haitoista perusterveille henkilöille ei ole olemassa näyttöä, vaikka maskien haittoja on tutkittu melko laajalti sairaalaympäristössä, terveydenhuollon ammattilaisten käytössä.
Tässä kirjoitetussa esitellyt tutkimukset viittaavat siihen, että myös suomalaisten kannattaisi käyttää kasvomaskeja COVID-19-epidemian toisen aallon aikana vähintäänkin sellaisissa sisätiloissa ja julkisissa kulkuneuvoissa, joissa oleskellaan pidemmän aikaa tai joissa suurehko määrä ihmisiä on pakkautunut samaan tilaan. Koska viruksia sisältävät aerosolipisarat voivat levitä tupakansavun tavoin kokonaisiin huonetiloihin, vaikuttaa siltä, että pelkkä 1 – 2 metrin turvavälin pitäminen muihin ihmisiin ei riitä. Toisin sanoen, pelkkä turvavälien pitäminen voi aiheuttaa ihmisille valheellista turvallisuuden tunnetta. Tämän vuoksi turvavälejä ei tulisi mieltää kasvomaskien käyttöä korvaavaksi suojautumiskeinoksi vaan pikemminkin maskien käyttöä täydentäväksi keinoksi (ks. luku 2.1).
2. Yhteenveto kasvomaskeihin kielteisesti suhtautuvista diskursseista
Seuraava kuva esittää sinisellä värillä ne keskeiset diskurssit, joiden puitteissa on syntynyt argumentaatiota kasvomaskien laajempia, koko väestöä koskevia käyttösuosituksia vastaan. Punaisten soikioiden sisällä on esitetty kuhunkin diskurssiin kytkeytyvät tarkemman tason argumentit ja uskomukset sekä muut diskursiiviset elementit eli meemit. Kuvan vasemmassa reunassa ovat hallinnolliset diskurssit, kun taas lääketieteelliset diskurssit, paradigmat ja meemit löytyvät oikeasta reunasta. Alareunaan on kuvattu ne kulttuurilliseen viitekehykseen kuuluvat meemit, jotka ovat jarruttaneet kasvomaskien käytön leviämistä Suomeen. Meemi 16 eli ”emme suosittele kasvomaskeja” on kuviossa esitettyjen päättelyketjujen tulos. Tämän tuloksen sisältä löytyy kuitenkin monia eri tulkintaversioita. Näistä vakavin väärinymmärrys on ajatus siitä, että ”viranomaiset suosittelevat, ettei maskeja käytettäisi”.
Meemien väliset nuolet ovat semanttisiin assosiaatioihin perustuvaa ”sumeaan logiikkaan” perustuvaa päättelyä, jossa johtopäätökset voivat olla myös loogisia virhepäätelmiä. Näitä virhepäätelmiä on kuvattu kirjaimilla A–F.
Virhepäätelmä A1 on ”tietämättömyyteen perustuva väite”, joka sisältää ajatuksen siitä, että jos tiedossamme ei ole turvallisuuden todistavaa standardia, niin silloin tuote ei ole turvallinen. Tämä virhepäätelmä johti USA:ssa siihen, että kasvomaskeja ei voitu alkuun suositella ihmisille, koska ei ole olemassa standardoitua kangasmaskien puhdistusmenetelmää (Institute of Medicine 2006, 5). Suomessa kyseinen virhepäätelmä esiintyi semanttisesti epäselvässä muodossa A2, jonka mukaan kangasmaskit eivät suojaa käyttäjäänsä (TTL 2020). Väite on harhaanjohtava samalla tavoin kuin väite kelluntaliivit eivät suojaa käyttäjäänsä. On mahdollista, että meloja hukkuu käyttämistään kelluntaliiveistä huolimatta, mutta silti liivit antavat melojille suojaa hukkumista vastaan. Parhaat kangasmaskit suodattavat jopa 60 % kolmen mikronin kokoisista virusaerosoleista. Jos kangasmaskit antavat käyttäjälleen suojaa, voidaan myös sanoa, että ne suojaavat käyttäjäänsä.
Virhepäätelmä B1 on ”tietämättömyyteen perustuva väite”, joka sisältää ajatuksen siitä, että jos tiedossamme ei hyötyvaikutukset vahvistavia tutkimustuloksia, niin silloin hyötyvaikutuksia ei ole olemassa. Tämä virhepäätelmä esiintyy mm. STM:n kasvomaskiselvityksestä (STM 2020, Tiivistelmä).
Virhepäätelmä C on ”P-hacking” menetelmällä tuotettuun yksittäiseen tutkimukseen perustuva varomaton yleistys, joka sai jalansijaa mm. ECDC:n kasvomaskiraportissa, jonka mukaan kangasmaskit saattavat lisätä infektioriskiä (ECDC 2020b).
Virhepäätelmä D on ”auktoriteettivirhe”, jonka mukaan viranomaisten esittämät lausunnot ovat luotettavia. Tämä päätelmä on erityisen ongelmallinen tilanteessa, jossa viranomainen on esittänyt kangasmaskien hyödyttömyyttä koskevan liioitellun voimakkaan lausunnon, mutta ei kuitenkaan halua muuttaa lausuntoaan, jotta kansalaiset eivät menettäisi uskoaan viranomaisten erehtymättömyyteen.
Virhepäätelmä E on naapurimaihin kohdistuvaan auktoriteettiuskoon perustuva ajatus siitä, että maskisuositusten puuttuminen tutuista naapurimaistamme riittää perusteluksi sille, ettei suositusta anneta myöskään Suomessa.
Virhepäätelmä F on ”konservatiivinen virhepäätelmä”, jonka mukaan kaikki uusi tieto ja uudet tavat pitää perustella kovalla todistusaineistolla, mutta vanhoja uskomuksia ja perinteitä ei tarvitse perustella. Viitteitä konservatiivisesta virhepäätelmästä ilmenee mm. ECDC:n jäsenvaltioille annetusta ohjeesta influenssapandemioiden ehkäisemiseksi. Kyseisen ohjeistuksen mukaan kasvomaskien hyödyt influenssan torjunnassa ovat ”tuntemattomat, mutta oletetut” kun taas kasvomaskien hyödyt olivat yksinomaan ”tuntemattomat” (ECDC 2009, 3). Suomi ja muut Euroopan maat ovat siis jo vuosikymmenten ajan suositelleet käsihygieniaa influenssojen torjumiseen, vaikka käsihygienian hyötyjä ei ole onnistuttu todistamaan RCT-tutkimuksilla.
Kun edellä esitetyt virhepäätelmät karsii pois kasvomaskikielteisten perustelujen joukosta, jäljelle jäävät lähinnä argumentit, joiden mukaa ”kirurgisista maskeista on pula, joten ne pitää varata ammattikäyttöön” sekä ”kasvomaskit saattavat olla haitallisia”. Näistä molemmat ovat perusteltuja, joten ne on rationaalista ottaa huomioon kasvomaskisuosituksia harkittaessa. Tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan löytynyt vakuuttavia RCT-tason argumentteja eikä myöskään mekaaniseen kausaalisuuteen perustuvia argumentteja kasvomaskien haitoista.
Tutkimuksen aikana ei löytynyt tekstiaineistoja, jotka olisivat osoittaneet hallituksen tai viranomaisten levittäneen kansalaisille tarkoituksellisesti virheellistä informaatiota. Hallituksen ja viranomaisten olisi kuitenkin syytä arvioida sitä, miten tutkimustiedon hyödyntämistä, päätöksentekoa ja viestintää tulisi jatkossa selkiyttää, jotta vältyttäisiin tilanteelta, jossa valtava määrä edellisessä kuvassa esitettyjä virhepäätelmiä ja tieteeseen perustumattomia uskomuksia jää elämään kansalaisten keskuuteen ja mediaan – sosiaalinen media mukaan luettuna.
3. Mitä opittavaa Suomen terveysviranomaisilla voisi olla näyttöön perustuvalta lääketieteeltä, päätöksenteon teorialta sekä WHO:lta?
Tässä raportissa on analysoitu hallintotieteen sekä päätöksenteon teorian näkökulmasta niitä näyttöön perustuvan lääketieteen suuntauksia, jotka ovat edistäneet ”tietämättömyyteen perustuvien virhepäätelmien” kehittymistä. Keskeisenä havaintona on tällöin ollut se, että näyttöön perustuvan lääketieteen sisältä löytyy suuntauksia kuten EBM-malli ja mekaanisen kausaalisuuden malli, jotka ovat täysin yhteensopivia hallintotieteen piirissä kehitetyn päätöksenteorian kanssa, mukaan lukien teoriat päätöksenteosta epävarmuuden vallitessa. Näiden suuntausten parhaita periaatteita ei kuitenkaan aina noudateta terveysviranomaisten keskuudessa suosituksi nousseen Cochrane-paradigman piirissä.
Seuraavassa on esitetty tärkeimmät näyttöön perustuvan lääketieteen sekä hallinnollisen päätöksenteon teoriaan sisältyvät periaatteet, joiden noudattamista Suomen hallituksen ja terveysviranomaisten olisi syytä jatkossa harkita:
Arvot ja tavoitteet: Terveysviranomaisten pitää näyttöön perustuvan lääketieteen mukaan selvittää asiakkaan arvot ja tavoitteet asiakkaalta. Tässä tapauksessa asiakas tarkoittaa Suomen väestöä edustavaa kansanedustuslaitosta tai hallitusta. Terveysviranomainen ei voi ilman asiakkaan lupaa perustaa tavoitteenasetteluaan esimerkiksi sellaiseen peukalosääntöön, jonka mukaan ”päätökset pitää tehdä vain RCT-tutkimusten pohjalta koska tärkeintä on turhien hoitojen ja muiden interventioiden välttäminen”.
Viranomaisten ohjeistaminen: Hallituksen on hyvä tiedostaa se, että se on terveysviranomaisten asiakas, jonka tehtävänä näyttöön perustuvan lääketieteen mukaan määrittää interventioiden tavoitteet sekä ohjeistaa viranomaisia, miten lupaaviin, mutta tilastollisesti todistamattomiin interventioihin (esimerkiksi kasvomaskeihin) pitää suhtautua. Hallituksen ei pidä jättää THL:lle, Työterveyslaitokselle tai Elintarvikevirastolle valtaa päättää Cochrane-paradigman jyrkimmän tulkinnan mukaisesti, että ”kaikkein tärkeintä on tarpeettomien interventioiden välttäminen sekä kovien P-arvojen RCT-tutkimukset”.
Päätöksen tai suosituksen edellyttäminen: Hallituksen on hyvä korostaa viranomaisille, että näyttöön perustuva lääketiede sekä päätöksenteon teoria eivät hyväksy sellaista päätöstä tai lopputulosta, jonka mukaan ”meillä ei ole tietoa, joten emme voi tehdä päätöstä”. Jos valtakunnallinen terveysviranomainen ei löydä päätöstensä tueksi riittävästi kovien P-arvojen RCT-tutkimuksia, viranomaisten on etsittävä tietoa mekaanisen kausaalisuuden mallin avulla. Tätä käytäntöä noudattaa mm. WHO omassa päätöksenteossaan (ks. WHO 2019). Hallitus voi myös linjata niin, että viranomaiset eivät saa ylikorostetusti uskoa siihen, että nykyiset hyviksi havaitut käytännöt (esimerkiksi maskittomuus) ovat aina jatkossakin ja myös muuttuneissa olosuhteissa parhaita mahdollisia. Asiakkaalla on oikeus vaatia nykyisten käytäntöjen säilyttämiselle yhtä hyviä perusteita kuin käytäntöjen muuttamiselle (muutoin kyseessä on konservatiivinen virhepäätelmä).
Siiloutumisen torjunta: Terveysviranomaisten ei ole syytä tukeutua terveydenhuollon interventioita suunnitellessaan pelkkään lääketieteelliseen ”asiantuntijasiiloon”, vaan myös teknologian, biologian, kansantaloustieteen sekä hallintotieteen asiantuntijat on otettava mukaan päätöksentekoon tilanteissa, joissa mekaanisen kausaalisuuden malli näin edellyttää (teknologia, biologia, kemia). On vaarallista ajatella, että terveysvaikutuksia omaava interventio on ”musta laatikko” jonka sisälle ei saa katsoa, vaan tutkijan pitää ainoastaan tarkastella intervention tilastollisia tuloksia, lääketieteen sisälle muodostuneen kapean koulukunnan näkökulmasta. Lääketieteelliseen asiantuntijasiiloon pitäytyminen voi johtaa esimerkiksi siihen, että ilman välityksellä leviäviä epidemioita tutkitaan liian rajatusti lääkärien toimesta, paras aerosoleja, ilmanvaihtoa, tuuletusta ja suodattimia koskeva tekninen osaaminen kokonaan ohittaen. (Pahimmassa tapauksessa tietoa ei tällöin edes yritetä etsiä muualta kuin lääketieteen RCT-tietokannoista).
Jatkuva parantaminen: Terveysviranomaisten ja hallituksen on syytä tiedostaa, että näyttöön perustuvan lääketieteen prosessimalli ja ohjeisto edellyttävät jatkuvaa kehittämistä sekä ulkopuolisia, puolueettomia arviointeja tiedonkeruu- sekä päätöksentekoprosessien toimivuuteen liittyen. Tämä tarkoittaa sitä, että THL:n, Työterveyslaitoksen, Ruokaviraston sekä muiden terveysviranomaisten tulisi ottaa omien prosessiensa jatkokehitykseen mukaan myös hallintotieteiden, riskinhallinnan sekä prosessien laadunvalvonnan asiantuntijoita.
Edellä kuvattujen periaatteiden lisäksi viranomaisten on syytä pyrkiä noudattamaan WHO:n ohjeistusta (WHO 2008), jonka mukaan päätöksenteon ja annettujen suositusten taustat on avattava kansalaisille läpinäkyvällä tavalla. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki perustelut on esitettävä avoimesti ja rehellisesti siten, ettei kansalaisille uskotella suositusten perustuvan tarkkaan punnittuun lääketieteelliseen tietoon tilanteessa, jossa todelliset perustelut ovat luonteeltaan poliittisia, hallinnollisia tai kulttuurillisia. Vaikka WHO ei ole itsekään täysin onnistunut tämän tavoitteen toteuttamisessa, Suomen olisi silti syytä pyrkiä noudattamaan tätä periaatetta jatkossa entistä paremmin: Ilman läpinäkyvää ja avointa päätösten perustelemista, kansalaiset menettävät luottamuksensa terveysviranomaisten sekä hallituksen antamiin tietoihin ja suosituksiin.
HTT Pasi Malmi, raportin toimittaja ja pääkirjoittaja
@PasiMalmi, LinkedIn
Raportti julkaistaan tutkijaryhmä TASSU:n verkkosivuilla 13.10.2020 klo 8:00.
Maskiasiassa käydään nyt erikoista keskustelua STM: n ja THL: n välisesti.
Muistan hyvin huhtikuussa kun Varhila totesi, ettei Tervahaudalla ole mitään oikeutta kommentoida maskiasiaa yli STM: n kontrollin.
Totuushan tässä STM: n kuviossa oli se surullisen kuuluisa sattumusten sarja laiminlyöntejä. HVK: n mainostettu suuri maski- ja suojainvarasto olikin käytännössä liki tyhjä tai pahasti käyttökelvoton ja vanhentunut. STM onnistui tyrimään ainoana EU- maana yhteisen suurtilauksen Suomen osalta ” papereiden unohduttua paperipinon pohjalle” Hoitohenkilökunnalle oli pahimpaan aikaan suuria vaikeuksia hankkia suojaimia ja tässä STM osoitti valtavat miljoonien tilaukset jopa suoraan tunnetuille talousrikollisille.
STM: n Varhilan johdossa olevaia törkeitä töppäyksiä yritettiin peitellä tuolloin huhtikuussa kaikin keinoin sotkemalla sinänsä selvää maskien käytön hyötyä entisestään. Olivathan siellä mukana sopankeitossa myös vastuuministerit Kiuru ja Pekonenkin.
Nytkään vielä lokakuussakin ei oteta kantaa maskien suojausluokkiin, vaan keskustelua ohjataan tarkoituksella sivuraiteille edelleen väittäen, ettei maskeista olisi suojaa maskin kantajalle ja ympäristölle. Kyllä ne FFP2 ja FFP3 EN 149 suojaimet ihan hyviä ovat, mutta Suomeen maskipulassa näitä ei taida olla laajemmin saatavilla ja tämän vuoksi käytetään edelleen karvahattumalleja kangasmaskeja ja kirurginmaskeja, jotka ovat suojaimina paljonkin kehnompia parempiin vanhoihin rautakauppasuojaimiin FFP2 ja FFP3 nähden.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä kansalaisilla on oikeus vaatia suursiivousta hallinnossa ja parempaa hallitusta nyt tapahtuneen valossa.
Ilmoita asiaton viesti
Pääministeri Marin on edelleen syyllistynyt kahteen merkittävään virheeseen maskiasiassa viime päivien lausunnoissaan. Hän vaittää, että maskit eivät suojaa käyttäjäänsä, vaan ainoastaan muita ihmisiä. Toiseksi hän väittää, että Mäkelän ns. tutkimus käsitteli vain kangasmaskien suojaavuutta, kun todellisuudessa tutkimus käsitteli vain kirurgisten maskien suojaavuutta. On erikoista, että pääministeri edelleen levittää tällaista paikkansapitämätöntä tietoa. Marinin selkeä puhetapa johtaa monet kansalaiset edelleen uskomaan, että maskeista ei ole heille hyötyä. Toinen väite yrittää sekottaa Mäkelän tutkimuksen merkitystä maskisuosituksen antamisessa.
Ilmoita asiaton viesti
Hei! Voitko antaa hieman tarkemman lähdeviitteen Marinin väitteeseen, jonka mukaan ”maskit eivät suojaa käyttäjäänsä, vaan muita ihmisiä” sekä ”Mäkelän tutkimus käsitteli vain kangasmaskien suojaavuutta”?
Ilmoita asiaton viesti
Viite on tässä:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/sanna-marin-puolustautuu-mtv-n-uutisextrassa-hallitus-ei-ole-johtanut-suomalaisia-harhaan-maskiasioissa-nain-paaministeri-kommentoi-krista-kiurun-asemaa/7948636
Kuunnelkaa itse, kuinka Marin kertoo aivan paikkansapitämättömiä asioita maskeista, Mäkelän tutkimuksesta jne. Hallitus, STM, THL jne. ovat sekoilleet ja sekoilu jatkuu.
Ilmoita asiaton viesti
Itse sain tuosta STM/THL:n maskivastaisuudesta käsityksen, että
* Maskit ovat ammattilaisten työväline ja osa heidän identiteettiään, joten sellainen ei sovi tolloille, jotka raukat eivät edes osaisi käyttää sellaisia. Vähän kuin Petzlin kypärät rakennusmiehillä, eivät tavalliset kansalaiset sellaisista hyödy mitenkään. Tietenkin vielä pahempi olisi ollut, jos kansalaiset roikottaisivat stetoskooppia kaulalla, kun se on erityisesti lääkärien symboli.
* Maskit ovat nousseet symboleiksi kaukoidässä, mutta täällä halutaan ylläpitää käsitystä pohjoismaisesta osaamisesta, että kun kaukoidässä vauhkoilaan, täällä harkitaan tarkemmin.
* Maskien käyttö on ylipäätään näkyvää vauhkoilua, joka ei sovi suomalaiseen identiteettiin ja on siten noloa. Asiantuntija voi suositella mitään noloa, jottei nolaisi itseään, joten täytyy perustella miten ihmiset voisivat (kirjaimellisesti) säilyttää kasvonsa.
Asiantuntijakin menee helposti tunteet edellä, ainakin jos asian rationalisoini on helppoa – kun niitä maskeja ei ole, on älytöntä suositella tompeloille (ja vaarantaa omat mahdollisuudet saada niitä käyttöönsä).
Ilmoita asiaton viesti
Hei! Olen samoilla linjoilla. Näitä aiheita on kuvattu raportin luvuissa:
5.4. Byrokratiaa, sääntelyä ja työterveyttä suosivat diskurssit (s. 43-44)
5.5. Kangasmaskit ovat takapajuisia ja soveltuvat vain muiden suojaamiseen (s. 45-46).
5.6. Me olemme erilaisia – Suomessa ei kaivata spektaakkeleita (s. 47-48)
Keskeisiä syitä on kuitenkin myös muita: Erityisesti kannattaa huomioida Cochrane-paradigman taipumus olla uskomatta mihinkään uusiin interventioihin ilman kovien P-arvojen RCT-tutkimuksia.
Ilmoita asiaton viesti
National Institute for Health and Welfare johtaja Markku Tervahauta tuntuu olleen ainoa, joka ei ajatellut poliittisesti maskiasiasta, vaan ajatteli kansallista (so. kansalaisten) terveyttä ja vain terveyttä … nationaalin (so. kansan) etua. (IS tuoreet artikkelit).
” Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n pääjohtaja Markku Tervahauta ja terveysturvallisuusjohtaja Mika Salminen kertoivat tahoillaan, että THL olikin keväällä alistettu sosiaali- ja terveysministeriön ohjaukseen ja toimi näin STM:n alaisuudessa.
…
THL ei siis enää toiminutkaan itsenäisesti vaan tosiasiallisesti STM:n poliittisessa ohjauksessa?
”
https://www.verkkouutiset.fi/stm-johtikin-thlaa-kuka-paatoksen-teki/#628be6c4
Ilmoita asiaton viesti
Poliittinen ohjaus on ihan ok, jos ohjaustoimista vastaa kyseiseen asiaan syvällisesti perehtynyt hallituksen jäsen, joka myös ottaa poliittisen vastuun, jos asiat eivät suju riittävän hyvin.
Julkishallinnollisen päätöksenteon teorian mukaan toimiva ratkaisu on sellainen, jossa hallitus tai ministeri määrittelee toiminnan tavoitteet ja tulosmittarit, jonka jälkeen asiantuntijat kertovat, mitkä toimintamallit parhaiten edistäisivät näitä tavoitteita ja tulosmittareita. Osapuolia on siis vain kaksi: Päätöksentekijä sekä asiantuntija/suosittelija.
Mallin vastuut hämärtyvät tilanteessa, jossa päätöksentekijän ja asiantuntijan väliin sijoitetaan kansliapäällikkö, joka ei omaa riittävän syvällistä asiantuntemusta tarkasteltavasta aiheesta, mutta joka ei myöskään joudu kantamaan poliittista vastuuta mahdollisista virheistään.
Ilmoita asiaton viesti
Poliittinen ohjaus on ehkä hyväksyttävää jos sen tekee julkisesti.
Ministerin tulee siis julkisesti kertoa mihin suuntaan ja millä tavalla hän haluaa että jokin asia etenee.
Tällöin hän ei voi kiertää poliittista vastuutaan.
Salassa tehty ”poliittinen ohjaus” on mielestäni enemmän kieroilua.
Ilmoita asiaton viesti