Onko STM:n ja THL:n viestintäsotkun taustalla influenssapandemian varautumissuunnitelma?

STM:n ja THL:n sekavat johtosuhteet COVID-19-pandemian aikana ilmenevät yllä esitetystä organisaatiokaaviosta, joka on peräisin ”Kansallisesta varautumissuunnitelmasta influenssapandemiaa varten” (STM 2012).

Suunnitelmassa vahvistettiin erikoinen organisaatiokaavio, jossa influenssoihin liittyvä substanssiosaaminen ja viestintä asetettiin THL:n vastuulle, mutta organisaatiokaaviossa STM:lle jätettiin kuitenkin valta ”jyrätä” THL kaikilta osin, myös tiedotustoiminnassa (ks. kuvan nuolet, jotka johtavat STM:stä mediaan ja Työterveyslaitokseen). On omiaan aiheuttamaan sekaannusta, jos jokin tehtävä – kuten viestintä medialle tai suositusten antaminen – on yhtaikaisesti STM:n ja THL:n vastuulla, muttei selkeästi kummankaan vastuulla.

Epäselvää vastuunjakoa olisi ollut syytä selkiyttää keväällä 2020 koronaepidemian käynnistyttyä. Presidentti Niinistö ehdotti tuolloin päätöksentekoa ja viestintää koordinoivan ”Nyrkin” perustamista. Koronanyrkin edut muihin organisaatiomuotoihin käyvät ilmi alla olevasta kuvasta, jonka vasemmassa reunassa on ”normaali byrokratia” (1), keskellä on ”punainen ohituskaista” (2) ja oikeassa reunassa Niinistön ”Koronanyrkki” (3). Kaikkia näytä ylätason hallintorakenteita voidaan käyttää ohjaamaan terveysalan organisaatioiden ja aluevirastojen toimintaa (kuvan alaosa).

Vaihtoehto 1:n ongelmana on se, että organisaatio on liian moniportainen eikä pysty tekemään päätöksiä tarpeeksi nopeasti, jotta päätökset myös toteutuisivat kuvan alareunan kaikilla kerroksilla riittävän nopeasti.

Vaihtoehto 2:n ongelmana on se, että normaalien vastuunjakojen ohittaminen aiheuttaa hämmennystä ja hidastelua. Seurauksena on helposti tilanne, jossa terveyspolitiikasta vastaava viranomainen tulee jatkuvasti ylemmän tahon sivuuttamaksi ja hämmentyy täysin siitä, että asiantuntijuus ja politiikka sekoitetaan ennalta-arvaamattomalla tavalla. Tämä hidastaa päätöksentekoa, koska asiantuntijavirasto joutuu aina ennakoivasti arvailemaan, kumoaako joku ylempi taho heidän päätöksensä, jos he sanovat päätöksensä ja suosituksensa julki puhtaasti asiantuntijaviraston päällikön mandaatilla.

Vaihtoehto 3 olisi ylivoimaisesti selkein ja tehokkain. Tavallaan hallitus ajautuikin hieman tähän suuntaan, mutta hallitsemattomasti: A) Ensin koronanyrkin roolin otti STM:n kansliapäällikkö Varhila. Hän mm. kumosi THL:n pääjohtajan näkemykset kertaalleen jo keväällä 2020 ja sama oli tapahtua uudestaan loppukesästä, kun STM viivytteli maskisuositusten antamista vielä pari viikkoa sen jälkeen, kun THL oli ilmoittanut antavansa sen ”huomenna”. B) Alkusyksystä hallitus päätti toteuttaa ”alueelliset koronanyrkit”, mutta tämä ei ainakaan alkuvaiheessa lisännyt päätösten tekemisen ja toimeenpanon nopeutumista.

Kansliapäällikön roolin ongelmallisuutta lisää se, että hän ei ole ensisijaisesti asiantuntija vaan hänet valitaan poliittisin perustein. Syvällisen asiantuntemuksen puutteesta huolimatta voimakastahtoinen kansliapäällikkö voi aktiivisesti johtaa ja ”mikromanageerata” toimialansa virastoja, joille hän voi kertoa, että ”hallituksessa sovittiin niin ja näin”. Sen jälkeen kansliapäällikkö voi mennä hallituksen tai ministerin luo kertomaan, että ”asiantuntijaviraston mielipide on se ja se”.  Kansliapäällikkö ei kanna poliittista vastuuta omista töppäyksistään: Jos joku joutuu eroamaan, se on ministeri (tai hallitus).

STM:n ja THL:n vastuunjaon epäselvyyttä lisää se, että STM:ssä on töissä isohko joukko terveydenhuollon asiantuntijoita, joilla on toisinaan lukumääräenemmistö THL:n asiantuntijoihin verrattuna. Tämä käy ilmi influenssapandemian varautumissuunnitelman tekijätiimistä (STM 2012):

Medialle vuodettiin keväällä tieto siitä, että THL:n ja STM:n sisällä on voimakkaita erimielisyyksiä siitä, onko maskeista enemmän hyötyä vai haittaa terveyden näkökulmasta. Vaikuttaa myös siltä, että STM:n ja THL:n asiantuntijat olivat osin eri mieltä. Tällaisessa tilanteessa THL:n pääjohtajan olisi ollut ehkä viisainta sanoa medialle: ”Asiantuntijat ovat keskenään erimielisiä siitä, onko kasvomaskeista enemmän hyötyä vai haittaa. Siksi emme voi vielä tehdä asiasta päätöstä, mutta annamme maskien käyttöä koskevan suosituksen xx.4.2020.” Tämä lausunto(spekulaatio) perustuu näyttöön perustuvan lääketieteen perusteisiin, joiden mukaan asiantuntijan on aina tehtävä päätös tai suositus parhaan käytettävissä olevan tiedon pohjalta eli päätöksiä ei saa lykätä. Esimerkiksi WHO antoi maskien käytöstä suosituksen jo 2019 lokakuussa ja päätös tehtiin vielä puutteellisemman tiedon varassa, kuin mitä THL:llä ja STM:llä oli käytettävissään keväällä 2020 (tai olisi pitänyt olla käytettävissään).

STM:n kansliapäällikkö puolestaan olisi voinut selkeyttää STM:n asiantuntijaköörin ja THL:n välisiä valtasuhteita siirtämällä omat asiantuntijansa epidemian ajaksi THL:n sisälle, pääjohtajan alaisuuteen. Tällöin työnjako olisi ollut selvä: STM hoitaa politiikan ja THL asiantuntijuuden.

Vaikka tässä kirjoituksessa onkin ensisijaisesti kritisoitu sekavaa organisaatiokaaviota ja ”punaista ohituskaistaa”, myös kokoomus voisi katsoa hieman peiliin: Organisaatiokaavion laadinta tehtiin Jyrki Kataisen (kok) halliltuksen valtakaudella, jolloin STM:ää johti Paula Risikko (kok) ja STM:n kansliapäälliköksi oltiin oltiin valitsemassa Päivi Sillanaukeeta (kok). STM:n vallan maksimointi näyttäisi siis olleen linjassa kokoomuksen tavoitteiden kanssa.

HTT Pasi Malmi

P.S. Lisätietoja STM:n, THL:n sekä Työterveyslaitoksen viestintäongelmista löytyy artikkeleista ”Miksi julkisorganisaatioilla on taipumus levittää julkisuuteen väärää tietoa kriisin aikana” sekä ”Fimea ja Tukes tiedottavat huolimattomasti sekä antavat epätieteellisen vaikutelman”