THL:n päättelyvirheet sekä päätöksenteko epävarmuuden vallitessa

Johdanto ja tiivistelmä

THL näyttää perustavan monet toimenpidesuosituksistaan seuraavaan virhepäätelmään: Väitettä X ei ole todistettu  ==> Voidaan todeta että X ei ole totta.

Tämä virhepäätelmä saattaa maksaa Suomessa ja maailmalla tuhansia ihmishenkiä. Syynä on se, että terveysviranomaiset on koulutettu tekemään päätöksiä varman ja luotettavan tieteellisen tiedon varassa. Heitä ei ole koulutettu tekemään päätöksiä epävarman tiedon vallitessa. Epävarmuuden, kriisin ja kiireen vallitessa hallituksen tulisi kuunnella enemmän riskinhallinnan ja päätöksentekoteorian asiantuntijoita, joita löytyy esimerkiksi hallintotieteen ja sotatieteen taikka kriisiolosuhteissa työskentelevien lääkärien joukosta. Päätöksenteon jättäminen pelkästään THL:n käsiin on vaarallista, vaikka käsillä oleva kriisi näyttäisikin hyvin ”lääketieteelliseltä”.

Hallintotieteiden tohtori Pasi Malmi


Oletteko huomanneet, että THL ja sitä lähellä olevat tahot ovat viime aikoina esittäneet seuraavan tyyppiseen logiikkaan perustuvia virhepäätelmiä?

Näistä päätelmistä jokainen on loogikan sääntöjen vastainen ja virheellinen. Voidaan yleispätevästi todeta, ettei väitettä X tukevien tieteellisesti luotettavien todisteiden puuttuminen todista sitä, että väite olisi virheellinen. Tätä virhepäätelmää kutsutaan nimellä ”Absence of evidence fallacy” tai ”Argument from ignorance”. Siitä huolimatta THL ja STM näyttävät soveltavan tämänkaltaista päättelyä. Sanon ”näyttää”, koska nämä viranomaistahot eivät ole kunnolla avanneet yleisölle sitä, millaisiin päättelyketjuihin ja todistusaineistoihin heidän päätelmänsä ja suosituksensa ovat COVID-19-kriisin aikana perustuneet.

Päätöksenteko epävarmuuden vallitessa

Päätöksenteko epävarmuuden vallitessa on toisaalta teoreettinen tutkimusalue, jota tutkitaan hallintotieteen, tilastotieteen ja insinööritieteiden piirissä. Toisaalta se on myös käytäntö eli praxis, jota sovelletaan kriisiolosuhteissa työtä tekevien lääkärien keskuudessa. Kutsun näistä kahdesta näkökulmasta muodostuvaa teorioiden ja käytäntöjen kokonaisuutta Jenner-paradigmaksi, isorokkorokotteen kehittäjän Edward Jennerin mukaan.

Tämän paradigman mukaan päätöksentekijän ei koskaan pidä tutkia vain yhtä vaihtoehtoa päätöksiä tehdessään. Oikea tapa on luetella kaikki tunnetut asiantilojen vaihtoehdot ja sen jälkeen arvioida niiden todennäköisyydet. Esimerkiksi, jos yksi vaihtoehto on se, että ”Virus ei tartu ihmisestä toiseen”, meidän pitää muodostaa vaihtoehto ”Virus tarttuu ihmisestä toiseen”. Sen jälkeen näitä molempia vaihtoehtoja pitää arvioida olemassa olevan tieteellisen näytön pohjalta. Hyvin usein päädytään tilanteeseen, jossa meillä ei ole tieteellisesti vahvoja todisteita kummankaan vaihtoehdon puolesta. Tällöin meidän on vertailtava parhaan olemassa olevan asiantuntija-arvioiden varassa muodostettuja todennäköisyysarvioita:

Virus tarttuu ihmisestä toiseen  : Varsin mahdollista, koska muutkin koronavirukset tarttuvat ihmisestä toiseen.

Virus ei tartu ihmisestä toiseen  : Mahdollista, mutta epätodennäköistä.         

Jotta tilannearvio täsmentyisi, tulisi asiaintilojen vaihtoehdoille antaa todennäköisyydet prosentteina. COVID-19-epidemian alkuvaiheessa olisi esimerkiksi voitu arvioida, että on 75 % todennäköisyys sille, että virus tarttuu ihmisestä toiseen ja 25 % todennäköisyys, ettei tartu. Tieteellisen tiedon puuttumisesta huolimatta asiantuntijoiden pitäisi asettaa jokaiselle loogiselle vaihtoehdolle todennäköisyydet ja vieläpä siten, että todennäköisyyksien summa on 100 %.

Parhaan toimintamallin tai päätöksen valinta 

Kun asiantilojen todennäköisyyksille on muodostettu arviot, on seuraavaksi tehtävä rationaalinen päätös siitä, minkälaisiin toimenpiteisiin kannattaa ryhtyä. Tällöinkin on mahdollista tehdä virheitä. Alla on esitetty Suomessa tehtyjä virhepäätelmiä, jotka liittyvät siihen, kannattaako jokin toimenpide tehdä vai ei:

  • Ei ole todistettu, että virus tarttuisi ihmisestä toiseen ==> Meidän ei kannata tehdä mitään muuta, kuin seurata tilanteen kehittymistä.
  • Ei ole todistettu, että hengityskoneista tulisi pulaa Suomessa ==>  Hengityskoneista ei tule pulaa ==> Yritysten ei kannata ryhtyä Suomessa valmistamaan hengityskoneita.
  • Ei ole todistettu, että hengityssuojaimista olisi hyötyä ==> Suomalaisten ei kannata käyttää hengityssuojaimia

Kuten sanoin, kaikki nämä päätelmät ovat virheellisiä, sillä ne on tehty ilman toimintavaihtoehtojen kunnollista vertailemista: Ei ole esimerkiksi vertailtu sitä, olisiko parempi ratkaisu tilata vaikkapa 1000 ylimääräistä hengityskonetta (ihan vain varmuuden vuoksi) vai onko parempi ottaa riski siitä, että hengityskonekapasiteetti ylittyy? Jostain syystä THL ja STM haluavat pitää tämänkaltaisiin kysymyksiin liittyvän päätöksenteon itsellään ja tiedottaa omista oletuksistaan, parametreistaan ja päätelmistään ensisijaisesti vain hallitukselle. Oppositiolle sekä tiedotusvälineille THL ja STM eivät avaa näitä päätelmiään juuri lainkaan. Oman auktoriteetin taakse piiloutuminen on kuitenkin vaarallista, varsinkin, jos edellä kuvatut päättelyvirheet ovat omalle ajattelulle tyypillisiä. THL:ää parempi taho erilaisten riskien arvioimiselle voisi löytyä vaikkapa

  • Puolustusvoimista
  • Presidentti Niinistön ehdottamasta ”nyrkistä”, johon kutsuttaisiin terveysviranomaisten lisäksi myös riskinhallinnan, hallintotieteen sekä viestinnän asiantuntijoita.

Toimintavaihtoehtojen hyötyjen ja haittojen vertailu

Kun Jenner-paradigmaa noudattava päätöksentekijä on muodostanut arvion päätöksentekotilanteeseen vaikuttavien eri asiaintilojen todennäköisyyksistä hän muodostaa joukon mahdollisia toimintavaihtoehtoja. Lopuksi hän valitsee kunkin sen toimintamallin, jossa hyötyjen ja haittojen suhde on paras. Vaikka jonkin toimintamallin hyötyjä ei olisi todistettukaan tieteellisesti, se saattaa silti olla paras toimintamalli, jos siitä on ihmisille vain vähän haittaa tai muita kustannuksia.

Käytän nyt tarkoituksella hieman epämääräistä ilmaisua ”hyötyjen ja haittojen suhde”, jotta lukija ei ajautuisi pohtimaan matemaattisia kustannus-hyötyanalyyseja taikka tilastomatemaattisia hyötyfunktion odotusarvoja. Tämä siksi, että päätöksenteon teoriasta Nobel-palkinnon saaneen Herbert Simonin mukaan kiireen ja puutteellisen tiedon vallitessa ei ole järkevää yrittää ratkaista ongelmia matemaattisella optimoinnilla ja hyötyfunktioon liittyvällä differentiaalilaskennalla.

Esimerkiksi Kiinassa käytettiin COVID-2-taudin hoitamiseen suoraan suoneen annettavaa C-vitamiinia tehohoidossa.  Espanjassa käytetään hydroksiklorokiinia ja D-vitamiinia COVID-19-potilaiden hoitoa täydentävänä hoitomuotona. Minkään näiden hoitojen hyödyistä ei ole olemassa tieteellisesti täysin  varmaa todistusaineistoa, joka olisi hankittu perusteellisessa ja pitkäkestoisessa tutkimuksessa.
Mikäli tarkastelemme rationaalista päätöksentekoa epävarmuuden vallitessa soveltavaa suomalaista lääkäriä, hän vertailee toisiinsa Espanjasta ja Kiinasta saatujen kokemusten pohjalta

  • hydroksiklorokiinihoidon hyötyjä ja haittoja
  • D-vitamiinihoidon hyötyjä ja haittoja
  • C-vitamiinihoidon hyötyjä ja haittoja
  • Edellä mainittujen hoitojen mahdollisia yhteisvaikutuksia

Tämän jälkeen rationaalinen Jenner-paradigmaa soveltava lääkäri valitsee sen tai ne hoitomuodot, jotka tarjoavat melko suurella todennäköisyydellä hyötyjä ja riittävän pienellä todennäköisyydellä haittoja. Jos hoitava lääkäri on epäitsekäs, hän ajattelee potilaan etua eli mitä hyötyjä ja haittoja hoidosta potilaalle koituu – ja mitä tapahtuisi, jos mitään näistä hoidoista ei anneta. On kuitenkin mahdollista, että hoitava lääkäri on rationaalisesti itsekäs, jolloin hän saattaa ajatella ensisijassa omaa uraansa sekä sitä, minkälaisia rangaistuksia hänelle saattaa koitua, mikäli hän käyttää sellaista hoitoa, jota THL, Fimea tai ylilääkäri eivät suosittele.

THL:n ja Fimean ongelmana on se, että niiden sisälle näyttää viimeisten 80 vuoden aikana pesiytyneen  paradigma nimeltä ”lääketieteellinen viranomaispäätöksenteko normaalioloissa”, jota kutsun jatkossa THL-paradigmaksi. Tämän paradigman perustana ovat terveydenhuoltoalaa koskeva lainsäädäntö sekä ohjeistukset, jotka on tarkoitettu sovellettaviksi normaaliolosuhteissa – ei välttämättä poikkeustilan aikana. THL-paradigma sisältää joitain hyvinkin rationaalisia elementtejä, mutta toisaalta siihen kytkeytyy myös monia haitallisia ja vaarallisia meemejä.  Seuraavassa on kuvattu näitä THL-paradigmaan kuuluvia meemejä eli ”diskursiivisia elementtejä” sekä niistä mahdollisesti aiheutuvia haittoja.

THL-paradigman puitteissa on tärkeää taistella sellaisia uusia kokeellisia hoitomuotoja vastaan joita ei ole vielä todettu turvallisiksi vuosikausia kestävissä testeissä. Paradigman kannattajat pyrkivät ampumaan alas terveysväittämiä, joita sooloiluun taipuvaiset lääkärit taikka lääkärikunnan ulkopuoliset tahot esittävät. Huhtikuun 7. päivänä haastattelemani hammaslääketieteen yliopistoasiantuntijan mukaan ”Joka kerta kun joku ehdottaa jotain uutta hoitomuotoa, syntyy sota terveysviranomaisten ja lääkärikunnan välille”. THL-paradigmaan liittyy usein ajatus siitä, että ”Ei pitäisi kokeilla lääkkeitä, joita ei ole testattu”. Toisin sanoen, ajaudutaan helposti tilanteeseen, jossa ei voida testata, ennen kuin on testattu.

THL-paradigmaan kuuluu myös se, että kaikenlainen kansalaisten harjoittama itselääkintä katsotaan vaaralliseksi ja edes vitamiineja ja reseptivapaita lääkkeitä ei pitäisi käyttää omatoimisesti, ilman asian keskustelemista oman lääkärinsä kanssa. THL-paradigman kannattajat ovat huolestuneita siitä, että ihmiset ovat alkaneet etsiä sitä ”omaa lääkäriään” Internetistä ja noudattavat nyt näiden Internet-lääkärien suosituksia. (Sinänsä järkevä huolenaihe).

THL-paradigman yhtenä ongelmana on se, että THL:n asiantuntijat eivät uskalla tehdä päätöksiä ennen varmaa tietoa, mikä johtaa päätöksenteon halvaantumiseen ja toimettomuuteen. Tärkeät päätökset jätetään tekemättä, vaikka niillä olisi kiire: Onko koko Italia epidemia-aluetta? Pitäisikö myös Tiroli laskea epidemia-alueeksi? Onko WHO:n pääjohtaja oikeassa väittäessään, että COVID-19-kuolleisuus on 3.5%? Mikä on oikea kuolleisuusprosentti? Tarttuuko virus pisaratartunnan lisäksi myös aerosolitartuntana? Onko hengityssuojaimista hyötyä? Kuinka moni suomalaisista tarvitsee tehohoitoa, jos 50% suomalaisista sairastuu? Me (THL) emme tiedä varmasti, joten emme tee mitään päätösehdotuksia

  • koulujen tai ravintoloiden sulkemisen suhteen
  • Italiasta ja Tirolista saapuvien hiihtoloman viettäjien karanteeniin asettamisen suhteen.
  • hengityssuojainten käytön suhteen

Vielä huolestuttavampi ongelma on se, että THL-paradigmaan näyttää liittyvän ajatus siitä, että viranomaiset ovat viisaita ja kansalaiset tietämättömiä ja vastuuttomia sekä taipuvaisia panikoimaan, jos asiantuntijat eivät anna kansalaisille luottamusta herättäviä ja optimistisia uutisia. Tämä johtaa helposti siihen, että viranomaiset alkavat uskoa, että

  • kansalaisten velvollisuus on uskoa THL:n antamiin tietoihin
  • vain lääkärit ja virusasiantuntijat tietävät oikeasti jotain COVID-19-epidemiaan liittyvistä asioista
    • viestinnän, psykologian, sotatieteen, oikeustieteen, hallintotieteen ja insinööritieteiden edustajien ei pitäisi osallistua COVID-19-päätöksentekoon
  • THL:llä ei ole velvollisuutta avata laskentamallejaan, estimaattejaan ja päätelmiään yleisön reposteltaviksi
  • THL:n kritisoiminen on epäisänmaallista, koska joidenkin vieraiden valtioiden edustajat pyrkivät jo muutoinkin horjuttamaan ihmisten luottamusta THL:n kaltaisiin viranomaisiin
  • kansalaiset kokevat epävarmuutta ja THL:n tehtävänä on vähentää tätä epävarmuuden tunnetta
  • on parempi antaa hieman epätieteellistä ja optimistista tietoa kuin jakaa kansalle pitkästyttävän tieteellistä taikka huolestuttavan tulevaisuudenkuvan antavaa tietoa

Nämä kaikki THL-paradigman osaset edesauttavat sellaista ajattelua ja viestintää, jossa THL:n edustajat laukovat julkisuudessa epätieteellisiä väittämiä mitään kritiikkiä sietämättä. Jos vaikkapa joku  futurologi, hallintotieteilijä tai riskinhallinnan asiantuntija esittää jotain omia ratkaisuehdotuksiaan  COVID-19-kriisin torjumiseksi, THL-paradigman kannattajat kokevat velvollisuudekseen ampua ne alas, koska kritiikki ja ehdotukset tulivat terveysviranomaisista muodostuvan yhteisön ulkopuolelta. Tämä tarkoittaa demokraattisen yhteiskunnan sekä kritiikille avoimen tieteen ihanteista etääntymistä.

Mikäli terveysviranomaiset vapautettaisiin THL-paradigman kahleista ja heidän annettaisiin tehdä ”rationaalisia päätelmiä ja päätöksiä epävarmuuden vallitessa” eli Jenner-paradigman puitteissa, heidän suosituksensa saattaisivat olla täysin toisenlaisia. Tällöin he antaisivat epävarmuuden, kriisin ja kiireen vallitessa sellaisia suosituksia, jotka tarjoavat melko suurella todennäköisyydellä hyötyjä ja pienellä todennäköisyydellä haittoja. Seuraavassa pari esimerkkiä:

C-vitamiini näyttäisi lyhentävän kaikkien flunssien ja influenssojen kestoaikaa noin 10 prosentilla (tilastollinen luotettavuus yli 90%) ja jos päiväannos on alle 3000 milligrammaa päivässä, normaalipainoiselle aikuiselle ei todennäköisesti tule vatsan löystymistä vakavampia oireita. Johtopäätös: Rationaalinen THL:n asiantuntija suosittelee kansalaisille, että nämä alkavat ottaa 1000 milligrammaa C-vitamiinia heti COVID-19-infektion oireiden alettua. Hän kuitenkin muotoilee tiedotteen tieteellisesti pätevällä tavalla: ”Aiempien tutkimusten perusteella C-vitamiini näyttäisi lyhentävän flunssan kestoa noin 10 % sekä lievittävän pahimpia hengitystieoireita. Koska COVID-19 infektio saattaa kestää jopa 30 päivää ja koska nimen omaan hengitystieoireiden lievittäminen on COVID-19-taudin aikana tärkeää, suosittelemme että suomalaiset ottaisivat 1000 milligrammaa C-vitamiinia päivittäin heti ensimmäisten oireiden alkamisesta lähtien”.

D-vitamiinin, sinkin, melatoniinin ja jodin puute näyttäisivät heikentävän ihmisen puolustuskykyä kaikkia viruksia vastaan ja niille kaikille on löydetty tutkimusten perusteella maksimaaliset turvalliset päiväannokset.
Johtopäätös: Rationaalinen THL:n asiantuntija suosittelee kansalaisille, että nämä varmistavat D-vitamiinin, sinkin, melatoniinin ja jodin saannin normaalioloja koskevien annostusten mukaisesti. Lisäksi rationaalinen THL:n asiantuntija tiedottaa lääkärikunnalle, että asiakkaiden mahdollisesti kysellessä heiltä D-vitamiinin, sinkin, melatoniinin ja jodin annostuksista, lääkäreillä on THL:n täysi tuki sille, että nämä suosittelevat asiakkaille normaalia korkeampia annostuksia (turvallisia maksimirajoja kuitenkaan ylittämättä).

Vastaavasti myöskään hengityssuojainten hyödyistä THL:llä ei ole ollut esittää mitään tieteellisiä todisteita – mutta THL ei ole myöskään esittänyt todisteita sen puolesta, ettei hengityssuojainten käytöstä olisi hyötyä. Tällaisessa tilanteessa rationaalinen päätöksentekijä asettaa molemmille vaihtoehdoille todennäköisyydeksi 50 %. Näitä alustavia todennäköisyyksiä THL olisi sen jälkeen voinut vaikkapa joka viikko täsmentää esiin tulevan tutkimustiedon nojalla. Hengityssuojainten vaikuttavuutta koskevia tutkimuksia löytyy kymmenittäin ja niiden perusteella näyttää siltä, että hengityssuojaimista on merkittävää hyötyä jopa silloin, kun käyttäjä pyrkii suojaamaan itseään ympäristöstä tulevia pisara- ja aerosolitartuntoja vastaan. Hyödyt eivät siis rajoitu pelkästään siihen, että hengityssuojaimen käyttäjä suojaisi muita ihmisiä omalta tartunnaltaan (L1: Annals of International Medicine, L2: Saksalaisen tutkijaryhmän artikkeli,  L3:, Royal Society L4: Science-lehden yhteenveto).

Seuraavaksi pitää vertailla kustannuksia hyötyihin. Mikä on se kustannus, joka koituu käyttäjälle ja yhteiskunnalle hengityssuojaimen käyttämisestä? Yksilölle tämä kustannus voi tarkoittaa sitä, että hän käyttää hengitysmaskia väärin (koskettelee sitä tai kasvojaan infektoituneilla käsillä) ja lisää oman tartuntansa riskiä. Yhteiskunnallisesti hengityssuojainten liiallinen käyttö puolestaan voi aiheuttaa sen kustannuksen, ettei niitä riitä kaikille – ei edes terveydenhuoltoalan työntekijöille. Hyödyt puolestaan riippuvat yksilön näkökulmasta siitä, minkä ikäinen hän on eli yli 70-vuotiaille hengityssuojainten käytön hyödyt voivat olla hyvinkin suuria, varsinkin jos suojaimen käyttö on ohjeistettu kunnolla. Yhteiskunnalle hengitysmaskien käytön suurimmat hyödyt ilmenevät silloin, kun henkilö työskentelee riskiryhmässä olevien ihmisten kanssa vaikkapa esimerkiksi vanhainkodissa. Tämänkaltaisessa tilanteessa THL voisi antaa selkeän suosituksen siitä, että

”Koska hengityssuojaimia on Suomessa vain rajallinen määrä, suosittelemme, että niitä käyttäisivät koronapotilaiden hoitoon osallistuvan hoitohenkilökunnan lisäksi vain yli 70-vuotiaat (itseään suojatakseen) sekä riskiryhmien kanssa työskentelevät henkilöt (asiakkaitaan suojatakseen).

Mikäli tehdasvalmisteisia hengityssuojaimia ei ole saatavilla, on hyvä tietää, että myös itse tehdyistä hengityssuojaimista voi olla hyötyä taudin leviämisen ehkäisemisessä, kunhan suojaimet valmistetaan Tukesin ohjeiden mukaan ja kunhan niitä käytetään THL:n ohjeiden mukaan.”

Esimerkiksi USA:n tautitorjuntakeskus CDC antoi huhtikuun 2020 alussa kansalaisilleen tiedotteen suunnilleen yllä esitettyä viestiä soveltaen. Se antoi samalla myös erittäin selkeät ohjeet siitä, miten itse tehty maski kannattaa valmistaa ja miksi sitä kannattaa käyttää aina kotoa poistuttaessa. THL päätyi kuitenkin omassa tiedotteessaan ensisijaisesti torjumaan kansalaisten omatoimisuutta ja vasta toissijaisesti COVID-19-epidemian leviämistä. Vaikuttaa siltä, että THL ei uskalla julkisesti sanoa, että hengityssuojaimista olisi hyötyä, ellei tälle näkemykselle löydy 100 prosenttisen varmoja todisteita. Tässä kohdin THL unohtaa sen, että myöskään väitteelle ”hengityssuojaimista ei ole hyötyä” ei ole löytynyt tieteellisesti päteviä todisteita. Olisi siis vakava virhepäätelmä ajatella, että hengityssuojaimista ei ole hyötyä myös muille kuin COVID-19-potilaiden kanssa työskenteleville lääkäreille ja hoitajille.

Täydellisen varman tiedon vaatimus estää:

  • nopean päätöksenteon vaikeissa tilanteissa
  • tehokkaat lääkehoidot tilanteessa, jossa on olemassa lupaavalta näyttäviä lääkehoitoja, joita ei kuitenkaan ole vielä perusteellisten tieteellisten tutkimusten mukaan testattu
  • ihmisten suojaamisen hengityssuojainten avulla, varmuuden vuoksi
  • ylimääräisten hengityskoneiden ostamisen valtiolle varmuuden vuoksi

Täydellisen tiedon vaatimus johtaa myös helposti tässä kirjoituksessa kuvattuun ”Argument form ignorance” päätelmään, jonka mukaan Jos ei voida todistaa todeksi väitettä X ==> niin voidaan päätellä että X on epätosi. Vaikka THL ei sortuisikaan suoranaisesti tähän päättelyvirheeseen, vaarana on se, että THL päättää olla tekemättä päätöksiä, ennen kuin sillä on varmaa ja tieteellisesti todistettua tietoa hallussaan. Päätöksenteko siis lamaantuu ja tärkeitä päätöksiä lykätään. Jotta THL välttäisi tämänkaltaisen lamaantumisen puutteellisen tiedon vuoksi, olisi THL:n edustajien syytä tutustua

  • riskinhallintaa koskevaan kirjallisuuteen
  • hallintotieteen Nobel-palkinnon saajan Herbert Simonin tutkimuksiin siitä, miten päätöksentekijän tulee toimia kiireen sekä puutteellisen tiedon vallitessa.
  • Espanjan, Italian ja USA:n lääkärien soveltamiin hoitoihin (joita THL ja Fimea eivät missään tapauksessa olisi hyväksyneet vielä pari viikkoa sitten).

On surullista, jos Suomen terveysviranomaiset ovat niin oman normaaliolosuhteisiin soveltuvan THL-paradigmansa vankeja, etteivät he pysty tekemään Suomen kannalta välttämättömiä ratkaisuja, päätöksiä ja suosituksia nopeasti – ihan vain siksi, että normaalioloissa asiat tehdään normaalisti toisella tavalla. Jotta THL:n jähmeää paradigmaa saataisiin muutetuksi, olisi tärkeää muodostaa sellaisia työryhmiä ja ”nyrkkejä”, joissa THL:n edustajat olisivat vähemmistönä ja joutuisivat siksi kuuntelemaan myös esimerkiksi kriisinhallinnan, kriisiviestinnän, tieteenfilosofian, insinööritieteen, hallintotieteen tai futurologian asiantuntijoita sekä sellaisia lääkäri Sari Arposen kaltaisia mittaamattoman arvokkaita kokemusasiantuntijoita, joilla on hallussaan ensi käden tietoa COVID-19-potilaiden hoitamisista epävarman tiedon, kriisin ja kiireen keskellä. Lisäksi tarvittaisiin juridinen analyysi siitä, mitkä lait hidastavat COVID-19-hoitojen testausta, sekä arvio siitä, voitaisiinko näitä lakeja valmiuslain perusteella joustavoittaa. Yksi pätevä henkilö tämän analyysin suorittajaksi voisi olla Helsingin yliopiston terveysoikeuden professori Lasse Lehtonen, joka on jo ehtinyt osoittautua THL:ää luotettavammaksi  tietolähteeksi hengityssuojainten ja hengityskoneiden tarpeeseen ja puutteeseen liittyen.

HTT Pasi Malmi

Artikkelin jatko-osa  selittää julkishallintotieteen teorioihin perustuen, miksi julkisorganisaatioilla on taipumus levittää virheellistä tietoa kriisien aikana.

Pasi Malmi

Olen koulutukseltani hallintotieteiden tohtori. Keskeinen tutkimusaiheeni on ollut vuosina 1988-1992 organisaatioiden sekä tieteellisen tiedon evoluutio. Palasin tähän aiheeseen uudestaan vuosina 2004-2009, jolloin parantelin teoriaani väitöskirjan muotoon ja sovelsin teoriaa sukupuolisyrjinnän evoluutioon. Päätyökseni vedän projekteja, joissa kehitetään optimointiratkaisuja teollisuuden ja logistiikan suunnittelun ja päätöksenteon tueksi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu