Jyväskylän paikallisliikenteestä
Antti-Juhani Kaijanahokin näyttää avanneen vaalibloginsa tänne US:n palveluun. Hänen ensimmäinen kirjoituksensa koskee Jyväskylän paikallisliikennettä, jonka sosialisoimista kunnalliseksi hän on tiettävästi jo pitkään kannattanut. Kirjoituksessaan hän viittaa Liberaalien kantaan, joten tässä on vastaukseni. (Vaaliteemoihinihan kuuluu paikallisliikenteen vapauttaminen kilpailulle ja olen myös kirjoittanut aiheesta maakuntalehteen viime joulukuussa.)
Kaijanahon kirjoituksesta on löydettävissä kritiikkinä paikallisliikenteen vapaalle kilpailulle ainakin 1) siinä lähes sata vuotta sitten ilmennyt ”epäterve kilpailu,” kuten kilpa-ajelu, ja 2) vapaaseen linjaliikenteeseen sisältyvä ”markkinavirhe” eli vilkasliikenteisten linjojen suosiminen.
Ensinnäkin, en tiedä millaiset liikennesäännöt maassa on ollut 1910-20 -luvuilla tai miten niitä on valvottu, mutta linjaliikenneyritys ei tietysti olisi nykyisinkään lain yläpuolella. Voisi jopa kuvitella, että ammattiautoilijalle koituva rangaistus taajama-alueella suoritetusta rutiininomaisesta liikenteen vaarantamisesta (kilpa-ajelu) olisi erittäin tuntuva, kuten ajoluvan menettäminen ainakin määräaikaisesti. En voi uskoa, että tästä muodostuisi nykypäivänä ongelmaa, sillä muuten liikenneyrityksiltä loppuisivat kuljettajat kesken.
Toisekseen, jos ja kun liikenneyritykset laittaisivat enemmän vuoroja suositummille linjoille ja vähemmän vuoroja hiljaisemmille linjoille eikä lainkaan vuoroja linjoille, jotka eivät yksinkertaisesti kannata, niin ei kyseessä ole ”markkinavirhe” vaan kysynnän ja tarjonnan laki.
Vuorojen ajattaminen ”tasa-arvoisesti,” ”solidaarisesti” tai jollain muulla byrokraattisen mielivaltaisella tavalla (kuten melkein nykyisin) johtaa lukuisiin ongelmiin, kuten ympäristöhaittoihin (ajoittain tyhjänä tai lähes tyhjänä köröttelevät bussit tupruttelevat päästöjä matkustajien puutteesta huolimatta) ja liikenneturvaongelmiin (tupaten täynnä oleva linja-auto ei ole kovin turvallinen mahdollisessa onnettomuus- tai läheltä piti -tilanteessa; nykyisinhän pahimmillaan viimeiset kyytiläiset nojaavat tuulilasiin ja koettavat kestää muiden matkustajien paineen), puhumattakaan siitä, että suosittujen linjojen matkustajat maksavat matkalipuissaan (ja veroissaan!) myös siitä, että toisaalla ajatetaan tyhjiä autoja alueellisen tasa-arvon tai vihreän toiveajattelun hengessä.
Voisin kuvitella, että vapaassa kilpailussa suosittuja linjoja ajetaan tiheämmin, suuremmilla ja nykyaikaisemmilla autoilla, kun taas vähemmän suosittuja linjoja ajetaan harvemmin ja välillä kenties vain minibussilla tai taksilla suuren linja-auton sijasta. Suosittuja linjoja saattaisi operoida useampikin yhtiö, kun marginaalisiin linjoihin saattaisi erikoistua yksittäiset toimijat, ehkä jopa oman autonsa omistava yksityisyrittäjä. Koska kaikkien olisi noudatettava liikennesääntöjä, yritysten olisi kilpailtava hinnalla, laadulla, mukavuudella, reittivalinnoilla, jne.
On tietysti puhdasta spekulaatiota, millaiseksi paikallisliikenne lopulta muodostuisi vapailla markkinoilla, koska se riippuisi täysin niin yrittäjien kuin matkustajienkin valinnoista. Se on varmaa, että tapahtuisi sitä Kaijanahonkin peräänkuuluttamaa kaupunkiliikenteen kehittämistä. Ehkä ongelma onkin siinä, että se kehittäminen ei olisi hänen ja muiden poliitikkojen käsissä.
Kaijanaho kaipasi kirjoituksensa otsikossa muutosta, mutta esitti ratkaisuksi mallia, jossa ei juuri muutosta tapahtuisi. Kaupungin säätelemä ja tukema yksityinen monopoliyritys ei juuri eroa kunnalle sosialisoidusta yrityksestä. Monopoliyrityksen omistajien tavoittelemien voittojen sijaan ainoita kannustimia liikennetoiminnan kehittämiselle olisivatkin poliitikkojen oman säätelytarpeen sekä poliittisten eturyhmien toiveiden tyydyttäminen.
On vaikea nähdä kuinka paikallisliikenteen käyttäjien kokemus juuri muuttuisi. Tuskin ainakaan parempaan suuntaan. Silmänlumeeksi lippuhintoja tosin saatettaisiin alentaa, kaikkien kuntalaisten – siis myös paikallisliikennettä käyttämättömien – kustannuksella verovaroista. Ja voi sitä äänten kahisemista uurnaan neljän vuoden välein vaaleissa!
En rupea tässä sen tarkemmin väittelemään, mutta kun kakistelet tuota markkinavirhe-termiä: siitä lienemme samaa mieltä, että vapaan kilpailun tilanteessa (ainakin olettaen, että markkina on täydellisesti kilpailtu, mitä suuresti epäilen) bussiliikenteen kokonaisuus määräytyisi kysynnän ja tarjonnan mukaan. Minun käsittääkseni markkinavirhe tarkoittaa tilannetta, jossa kysynnän ja tarjonnan laki ja voitontavoittelun oletus ei tuota kokonaisoptimaalista tilannetta. Se onkin sitten jo toinen kysymys, että miten tuo kokonaisoptimi määritellään, ja siitä voidaankin ihan aidosti kiistellä (ja se jos mikä on politiikkaa).
Voisin kuitenkin kysyä Pasilta seuraavaa: jos katsottaisiin niin, että ne sosiaaliset tavoitteet, jotka Jyväskylän kaupunki saavuttaa Jyväskylän Liikenteelle maksamallaan lipputuella, ovat niin tärkeitä, että niiden tavoitteiden saavuttaminen pitää turvata kaikissa ratkaisumalleissa, niin minkälaisella mekanismilla ne tavoitteet toteutetaan kannattamassasi vapaan kilpailun mallissa, vai oletko sitä mieltä, että ne tavoitteet toteutuvat ilman julkisen vallan interventiota? Ihan hypoteettisena kysymyksenä – luulen, että haluat kiistää tuon hypoteesin järkevyyden 🙂
Palaan markkinavirhekysymykseen tarkemmin uudella jutulla, jos aikani ja energiani riittävät tarvittavan matemaattisen analyysin tekemiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Niin määräytyisi kysynnän ja tarjonnan mukaan, niinhän kirjoitinkin. 🙂
Markkinavirhe on sosialistien termi, joka on keksitty perusteluksi sille, miksi valtion on joka tapauksessa puututtava markkinoihin. Kuten itsekin sanot, ”kokonaisoptimin” määrittely on puhtaasti poliittinen kysymys, mikä tarkoittaa sitä, että markkinat eivät sinänsä ole epäonnistuneet, vaan ne eivät käyttäydy niin kuin poliitikot haluaisivat niiden käyttäytyvän.
Tietenkään koko poliittinen kenttä ei pysty olemaan edes samaa mieltä mikä se kokonaisoptimi on, miten markkinat ovat epäonnistuneet siihen pääsemästä ja millä tavoin asia ratkaistaisiin. Lisäksi mikään poliittinen ratkaisu ei ota huomioon tilanteen kehittymistä, eli mahdollisuutta että ajan myötä markkinaratkaisu voisi muodostua tehokkaammaksi kuin kankea poliittinen interventio, vaan säännönmukaisesti poliittiset korjaukset jäävät pysyviksi ja korkeintaan edellyttävät patcheja, mutta eivät juuri koskaan purkamista.
Vastauksena kysymykseesi: jos tehdään mainitsemasi oletus, niin lipputuki voidaan kohdistaa suoraan liikennepalveluiden käyttäjiin, esimerkiksi palveluseteli opiskelijoille, lapsille ynnä muille tuettaville ryhmille. Setelin voisi käyttää jokaisen sen vapaaehtoisesti hyväksyvän yrityksen palveluista, ja yritys lunastaisi sen kaupungilta. Olen kyllä sitä mieltä, että julkisen vallan interventiosta voitaisiin luopua kokonaan, mutta palveluseteli voisi olla siirtymäajan ratkaisu, jotta tietyt väestöryhmät eivät jää yht’äkkiä tyhjän päälle.
Taidan itsekin palata tuohon ”markkinavirheeseen” vielä uudelleen. En siihen kyllä itse matemaattista analyysiä aio tarvita.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikka olenkin Vihreä ja aion vihreää kunnallisvaaleissa äänestää, niin tässä bussiasiassa näen ympäristön ja veronmaksajien kannalta parempana ratkaisuna kilpailutetun joukkoliikenteen. Juurikin nuo tyhjänä autoilevat kymmenien paikkojen bussit ovat hyvin ikävä näky ympäristön kannalta. Sen sijaan ympäristöystävällisempiä pikkubusseja en muista paikallisliikenteessä Jyväskylässä juuri näkemäni.
Bussiliikenteen ottaminen kaupungin haltuun ja bussilippujen hinnanalennukset tulisivat maksamaan veronmaksajille helposti kymmeniäkin miljoonia euroja ja olisivat pois yksityisten yritteliäisyydestä. Sen sijaan vapaalla kilpailutuksella kaupungin ei tarvitsisi maksaa kuin vain tukia haluamilleen sosiaalisesti tärkeille linjoille, näissäkin vain parhaimman liikennöintitarjouksen tekijälle, ja kirjoituksessa mainittuihin palveluseteleihin.
Kannattaa myös muistaa että bussilla ajelu ei aina ja kaikkialla ole yksityisautoilua ympäristöystävällisempää, vain sitten kun tietty matkustajamäärä täyttyy.
Ilmoita asiaton viesti