Tämä ei ole ollut mahdollista koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa

Habsburgien keisarisuvun sisäsiittoisuus ja siitä lopulta seuranneiden perinnöllisten sairauksien kautta aiheutunut suvun sammuminen on yksi historiallinen reaalimaailman varsin hyvin dokumentoitu ihmiskoe, jonka osallistujat eivät varmasti arvanneet sitä, kuinka paljon tulevaisuuden tutkijat oppisivat heidän ja muiden vastaavien sukujen käyttäytymisen haitoista.

Myös me nykyisin saamme todistaa reaaliaikaista, valitettavan massiivista ihmiskoetta, jota kutsutaan keskuspankkijärjestelmäksi, ja yhtälailla sen osallistujat ovat autuaan tietämättömiä siitä, millaisen taloushistoriallisen aarreaitan he tietämättään rakentavat tulevaisuuden tutkijoille.

Vuosikymmenien, jopa vuosisadan ajan keskuspankkiirit ovat toteuttaneet erilaisiin tieteellisiin teorioihin perustuvaa empiiristä koetta, jossa kuvittelemme pystyvämme säätämään miljoonien ja miljardien ihmisten ja yritysten muodostamaa taloutta haluamiemme poliittisten päämäärien mukaisiksi.

Nämä kokeet ovat jatkoa vuosituhantiselle perinteelle, jossa vallanpitäjät kautta aikojen ovat muokanneet taloutta ja erityisesti ihmisten käyttämiä rahoja omien etujensa mukaisesti. Rahan ja korkojen manipulointia on usein käytetty erityisen tuhoisten päämäärien rahoittamiseksi, esimerkiksi jo Rooman keisarit laimensivat jalometallirahoja maksaakseen palkat legioonilleen jatkuvien sotien käymiseksi ja tarjotakseen kansalaisille kuuluisia leipiä ja sirkushuveja heidän rauhoittamisekseen.

Tänä päivänä todistamiemme tapahtumien seuraukset eivät kokonaisuudessaan tule paljastumaan vielä pitkään aikaan, mutta suuret ja dramaattisetkin muutokset voivat olla hyvin äkillisiä, kuten historian tuntemat esimerkit osoittavat. Harvoja poikkeuksia lukuunottamatta rahan ja talouden keskusjohtoisen manipuloinnin seuraukset ovat käsittäneet sotia, sisällissotia, nälänhätää, kurjuutta, sairauksia ja muuta mittavaa inhimillistä kärsimystä.

Nykypäivänä tapahtumien dokumentointi on kuitenkin äärimmäisellä tasolla verrattuna historiallisiin verrokkeihinsa, vaikka antiikin Roomastakin tunnemme varsin luotettavia aikalaiskertomuksia ja muita dokumentteja. Kävi meille miten kävi, voimme olla varmempia kuin koskaan, että historia ei unohda, emmekä todellakaan saa antaa tämän ihmiskokeen unohtua. Ei koskaan enää.

Olemme myös siitä onnellisessa tilanteessa, että nykyään meillä on olemassa ratkaisu tähän ongelmaan, josta ihmiskunta on kärsinyt vuosituhansia. Meillä on vaihtoehto, jonka voimme yksinkertaisesti valita. Kukaan ei sitä meille pakota, vaan vapaus ja valta on täysin meidän jokaisen omissa käsissämme.

Tämän mullistavan vaihtoehdon nimi on Bitcoin. Se on raha, jota kukaan tai mikään ei voi muuttaa yksipuolisesti, ei edes millään maailman väkivallalla uhkaamalla. Bitcoin on ratkaisu, joka tekee miljardien ihmisten välisten vapaan talouden ja rahan manipuloinnista ja väärentämisestä laajassa mittakaavassa mahdotonta.

Se on kuitenkin valinta, jonka kaikkia vaikutuksia on ymmärrettävästi hyvin vaikeaa ennakoida tai edes kuvitella etukäteen, sillä ihmiskuntana emme koskaan aiemmin ole saaneet tällaista vaihtoehtoa tarjolle. Meillä ei yksinkertaisesti ole mitään käytännön vertailukohtia, sillä erinäisiä historiallisesti varsin lyhytaikaisia ja paikallisia verrattain vapaan markkinatalouden ja puhtaan jalometallirahan jaksoja ei ole meistä elävistä kukaan henkilökohtaisesti kokenut.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että kuten jo toin ilmi, kaikista historiallisista esimerkeistä poiketen tällä kertaa valinta on puhtaasti vapaaehtoinen. Ei ole mitään keskitettyä tahoa, joka pystyisi saati haluaisi pakottaa ihmisiä tekemään tämän valinnan. Päinvastoin, keskitetyt tahot pääsääntöisesti täysin vastustavat tai ainakin haluavat rajoittaa Bitcoinia. Tälle on niin ikään täysin ymmärrettävä syynsä, sillä ei kukaan vallastaan halua luopua.

Vaikka minkä tahansa valinnan kaikkien seurausten ennustaminen on täysin mahdotonta, niin voinemme varsin luottavaisin mielin todeta, että kaikkien osapuolten vapaaehtoiset valinnat harvoin johtavat huonoihin lopputuloksiin, vaikka virheitäkin aina tapahtuu. Sen sijaan pakotetut ratkaisut pääsääntöisesti johtavat myös huonoihin seurauksiin, ja harvoin edes onnistuvat hyvissä päämäärissään pakotettujen sitoutumisen ollessa puutteellista.

Minä olen valintani tehnyt, ja vaikka saatat kutsua minua unelmoijaksi, minä ole ainoa. Ehkä jonain päivänä liityt seuraamme.