Lisää velkaa – Vai Tolkkua kustannuksiin ja tulonsiirtoihin?

Kalle Isotalo kirjoitti taannoin, että kolme neljästä ei ole suomessa eläessään maksanut nettoveroa. Koska Kalle tunnetusti liioittelee, pudotan tuon luvun puoleen. Suomessa joka toinen ei maksa eläessään nettoveroja vaan saa Kelan avustuksina ja tulonsiirtoina enemmän kuin mitä maksaa veroja. Naapuri maksaa toisen naapurinsa elämisen. Joka toinen saa enemmän tukia kuin mitä maksaa veroja, jokainen ymmärtää, että tätä ei demokraattisesti voi korjata. Korjausliikkeen pakottaa tekemään valtion/kunnan konkurssi, koska nyt vaalien alla – demokratiassa äänestäjän miellyttäminen perustuu jonkun toisen ansaitseman tulon jakamiseen.

Velaksi eläminenhän tulee siitä, että haluamme enemmän yhteiskunnalta kuin mitä olemme valmiit maksamaan. En syytä nykypoliitikkoja tai nykyistä kulutussukupolvea. Kyllä kaikki lähti lapasesta jo vuosikymmeniä sitten. Nyt tiedämme, että koko eläkejärjestelmä sodan jälkeen oli utopistisesti luotu. Eläkkeelle lähti tuolloin pieni määrä sodan käyneitä veteraaneja köyhistä peltotöistä, joiden eläkkeet maksoivat sodan jälkeen syntynyt ns. suuri ikäluokka.  Ja ne eläkkeet olivat pieniä – peltotöihin perustuen. Vastaavasti nk. suuret ikäluokat tahtoivat vain 1-2 lasta ajattelematta kuka heidän eläkkeensä tai SoTe -menot aikanaan kustantaa.

70-luvulla Ruotsi lanseerasi ns. hyvinvointivaltio -mallin. Suomi lähti apinoimaan Ruotsia, unohtaen, että tässä maassa ei ole, eikä tule olemaan samanlaista vahvaa ja kestävää teollisuutta. Luotiin illuusio hyvinvointivaltiosta. Keksittiin rahoittaa hyvinvointipalveluja tulonsiirroin. Mentiin ts. palkanmaksajan kukkarolle, otettiin siltä, kenellä oli ja annettiin sille, joka ei sitä itse ole ansainnut.

Huomatkaa että puhun koko ajan parin sukupolven takaisista asioista – suomi on muuttunut tulonsiirron eli sosiaalietuuksien kärkimaaksi ja samalla velkaantunut varsin lyhyessä ajassa – meidän omat vanhempamme ovat kasvattaneet meidät velkarahalla koska halusivat itselleen enemmän mitä tuottivat yhteiskuntaan tuloja. Meidän sukupolvi tekee nyt sitä samaa. Haluamme parempaa palvelua kuin mitä olemme valmiit siitä maksamaan. Meidän lapsemme eivät enää sitä pääse tekemään koska a) huoltosuhde on heikentynyt ja b) teolliset työpaikat ovat kadonnet, c) vientiä ei ole ja d) luottoluokitusten heiketessä rahan hinta väkisinkin nousee, jolloin edessä on Kreikan tie.

70-luvulla ulkomaankauppa varmistettiin markan säännöllisellä devalvoinnilla – korkean inflaation politiikka maksoi suurten ikäluokkien asuntolainat kuin itsestään pois. Ovelaa – suuret ikäluokat -ovelaa. Keksittiin tulonsiirtoja kuten lapsilisä ja asumistuki. Devalvaation seurauksena suuret ikäluokat nauttivat nyt eläkekertymää joka on seitsemänkertainen heidän maksamiin eläkemaksuihin verrattuna. Ja nyt tämä porukka huutaa indeksikorotuksia!

60-luvun lapsille opetettiin valheellisesti, että peruskoulu on ilmainen, koululounas on ilmainen, hammashoito on ilmainen. 80-luvulla tullut 10 markan vuotuinen terveyskeskusmaksu tuntui riistolta. Meidät opetettiin siihen, että lapsen voi viedä lähes maksuttomaan päivähoitoon ja/tai äiti voi olla verovaroin kotona 3 vuotta. Kukaan ei vaan koskaan tuossa tulonsiirtojen ekstaasissa muistanut kysyä, että miksi? Eikä kukaan velkarahalla elämisen hurmiossa muistanut mainita, että kun siirryt työelämään niin lasku odottaa sinua valtion ja kunnan velan muodossa. Se on tänään luokkaa €25.000 per henkilö

En viittaa mihinkään poliittiseen suuntaukseen. En moiti sitä perheenäitiä joka on kasvattanut 3 lasta kotona 9-vuotta ja saanut siitä pienen korvauksen. En moiti demareita ylisuurten tulonsiirtojen (mm. lapsilisät, asumistuet, kotihoidon tuet) ajamisesta enkä porvareita ahneudesta yritysverotuksen tai matalan osinkoverotuksen suhteen. Totean vain, että illuusio hyvinvointivaltiosta on demokratian seurausta. Koko poliittinen järjestelmämme perustuu siihen, että äänestäjille luvataan poliittisesta kannasta riippumatta enemmän kuin mitä voidaan antaa – tätä erotusta on 40 vuotta katettu valtion ja kuntien ottamalla lainalla. Puhumalla totta et voita vaaleja!

Kaikista surullisinta tässä em. asiassa on se, että samaan aikaan on syntynyt pari sukupolvea ihmisiä, jotka kuvittelevat, että tämä kaikki on normaalia – minulle kuuluu kaupungin vuokra-asunto johon minun kuuluu saada asumistukea. Jos teen kolme lasta minun kuuluu saada olla 9 vuotta kotona ja saada siitä vielä valtion maksama korvauskin. Viime aikoina on lisäksi virinnyt vaade saada eläkekertymää kotonaolosta! Ja kun vien lapsen päivähoitoon, sen kuuluu olla lähes maksuton. Työtöntäkään ei enää saa patistaa töihin, ettei sen mieli järky.

Kyläkoulu tulee ylläpitää kustannuksista piittaamatta. Ryhmäkoon kuuluu olla pieni ja varhaiskasvatus auttaa lasta kehittymään. Viimeisin vitsaus oli oppivelvollisuuden korottaminen – korotettiin samalla valtion/kuntien taakkaa.  Ja kun olen vanha ja oppinut yo. etuudet, pidetään itsestään selvänä, että kunta hoitaa minut maksuttomassa vanhainkodissa jne.

Kaikki tämä olisi saattanut olla mahdollista, jos suuret ikäluokat olisivat tehneet sen saman 5-6 lasta tai meillä olisi yrityspuolella 10 entistä ”nokiaa” maksamassa veroja.

Tämä korttipakka on nyt kaatumassa. Lisäksi on synnytetty kohtuuttoman iso julkinen sektori. Kuviteltiin vuosikymmeniä, että kun sinä peset minun pyykin ja minä pesen sinun pyykin niin meillä molemmilla on työtä…Samalla julkisen sektorin jatkuvat palkankorotusvaateet tarkoittavat samansuuruista ostovoiman vähenemistä  yksityisellä puolella.

Yksinkertainen ratkaisu valtion ja kuntien velkaantumisen ehkäisemiseksi (joka on yhtä kuin omien lastemme ja lastenlastemme velkaantuminen – meidän ylisuurten tarpeidemme johdosta) tietysti muuttaisi nuo maksuttomat palvelut kuluja vastaaviksi ja poistaisi sinänsä perusteettomat tulonsiirrot ja säästäisi näin valtion ja kunnat velkaantumiselta, mutta tämähän ei demokraattisessa yhteiskunnassa ole mahdollista koska päättäjät ovat äänestäjiensä vankeja.

Kansa tuhosi viime vaaleissa tulevan sukupolven viimeisenkin oljenkorren -hyvinvoinnin kasvun – äänestämällä johtoon vihervasemmiston, joka nyt jatkaa poskettoman tulonsiirron linjalla omien lastemme kustannuksella.

Päättäjät puhuvat, että kasvu korjaa kaiken. Palkkojen korotuksia perustellaan sillä, että yksityinen kulutus pitää kasvua yllä! Mikä yksityinen kulutus? Jopa keskituloiset on verotettu ostokyvyttömäksi. Koko ajan uutisoidaan tuhansien kauppojen sulkeneen ovensa. Kuluttajilla ei ole kymmeneen vuoteen ollut varaa ostaa päivittäistavaraa Anttilasta tai Seppälästä – ne meni konkurssiin. Ja kun Stockmannkin tekee tappiota, ymmärrämme että edes nk. hyvätuloiset eivät kykene ylläpitämään yksityistä kulutusta koska tulot menevät veroina tulonsiirtoihin. Verotuloina kerättävät tulonsiirrot ja Kela-tuet vievät nyt myös keskiluokan köyhyyteen. Ympäristöpolitiikan kiimassa vihreät on korottamassa tavallisten autoilijoiden työmatkakustannuksia polttoaineen korotuksilla

Päättäjiltä on jäänyt huomaamatta, että julkisen sektorin paisuttaminen ja alati lisääntyvät Kela-tuet ovat vieneet keskiluokalta kaiken ylimääräisen palkkatulon, jonka olisi voinut viedä paikalliseen kenkäkauppaan ostamalla uuden koulurepun tämän yhteiskunnan mätätilanteesta täysin tietämättömälle koulutiensä aloittavalle sinisilmälle. Tämä koulurepun myyjä olisi vuorostaan voinut nyt saamatta jääneillä tuloilla teettä pintaremontin. Pintaremontin tekijä olisi vuorostaan voinut ostaa itselleen tuloilla kengät. Kenkäkauppias olisi voinut saamallaan tulolla ostaa illallisen. Ravintolanpitäjä olisi voinut palkata kausityöntekijän jne. Ylisuuret tulonsiirrot passivoivat ja näin estävät yhteiskuntaa kehittymästä yo. esimerkin omaisesti.

Olemme muutaman vuoden kiukutelleet Jutalle ja Kataiselle kuinka suomen valtio antoi rahaa Irlannille, Kreikalle, Espanjalle ja kohta kait Italialle. Tai kuinka pakolaiset vievät meidän naiset, rahat ja työpaikat – vaikka ne ovat kuulemma rumia, tyhmiä eikä niistä kuulemma kukaan tee töitä. Ei kannata. Kun jatkamme nykymenolla, niin olemme muutamassa vuodessa samassa konkurssikypsässä tilassa.

Rakenteellinen ongelma tarkoittanee sitä, että vuosien saatossa kuntiin on sysätty tuon tuosta velvoitteita – koska haluamme enemmän maksutta – ja nyt kun kuntien huoltosuhde on muuttunut (suuren ikäluokan eläkeläisiä ja työttömiä suhteessa työssäkäyviin), on kunnissa ja valtiolla syntynyt tarve pienentää kuluja tai nostaa veroja – tai laittaa palvelulle hinta. Kun tähän ei demokratiassa kyetä, näitä kompensoidaan juustohöyläsäästöillä eli tingitään jokaisesta tuotetusta palvelusta mikä johtaa harvaan vaipanvaihtoon, opettajapulaan jne.

Tarvitaan rakennemuutos, johon äänestäjät eivät lähde, koska etuudet ulottuu joka kotitalouteen.
Siitähän tuossa rakennemuutoksessa on kait kysymys – jättää elinvoimaiset kunnat pystyyn tuottamaan vain niitä välttämättömiä -lakisääteisiä kunnan peruspalveluja.

Samalla pitää kyseenalaistaa mitkä ovat jäljelle jäävät kunnan ja niiden perustehtävät – Onko se rakennella uimahalleja tai katettuja urheilukatsomoita verorahoilla? Tai palkata ylimääräisiä opettajia vain, jotta pieni luokkakoko toteutuu. Tai kuskata taksilla 5 km:n koulumatkalaisia tai kustantaa taksiseteleitä kuntalaisille tai kuten nyt aktiivimallin kaaduttua – maksaa työttömälle syrjäseudulla vastikkeetta tukia.

Tuorein vaade -hoitajamitoitus, on – yksinkertaistaen – jos pyöristän luvun 0,7 (kyllä – mielessä soi sana hoitajamitoitus) yhteen (1), saan tilanteen, jossa vaaditaan lakia joka takaa jokaista laitoshoidettavaa kohtaan yhden hoitajan verovaroin kustannettavaksi!  Muistatteko vielä säikeen aloituksen! Joka toinen näistä hoidettavista ei ole aiemmin tuottanut nettoverotuloja tähän maahan ja nyt sitä hoitaa yksi kokopäiväinen verovaroin maksettu hoitaja!

Joku tässä maksamisen yhtälössä mättää! Samaan aikaan lukuisa ehdokas lupaa uutta hyvää!

Kuntasektori elää iso murrosta. Olen ehdolla, eikä suurta osaa ylläolevasta ole edes kuntatasolla päätettävissä tai muutettavissa, mutta rehellisenä ihmisenä minun on vaikea luvata muuta kuin tolkkua ja vastuuntakantoista kunnallispolitiikka. Politiikka, jossa kunta on pakko saada kasvu-uralle. Ei voida vain katsoa vierestä kun Kirkkonummi vie Espoolaiset maallemuuttajat Nurmijärvi 2.0 -ilmiössä!

Pelokkaana seuraan tätä jakamisen vimmaa näin vaalien alla. Ehdokkaiden pitäisi ensiksi ymmärtää mistä se jaettava hyvä tulee..

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu