Minkä taakseen jättää sen Trump ja Soini korjaa
Jos yhdysvaltalaispoliitikot olisivat onnistuneet muuttamaan yhteiskuntaa maailmantalouden painopisteiden vaihtuessa, Donald Trump ei olisi presidenttiehdokkaana. Jos suomalaiset poliitikot olisivat tehneet ajoissa rakenteelliset muutokset, Perussuomalaiset eivät olisi hallituksessa.
Aina kun tulee valitusvirsi siitä, että nyt tapahtuu huonoja asioita, on syytä katsoa taaksepäin. Mitä tulikaan tehdyksi vai mitä jäi tekemättä?
Poliitikot syyttävät mielellään kansaa siitä, että he vastustavat muutosta. Tosiasiassa muutosta ovat vastustaneet juuri poliitikot. He ovat vastustaneet sitä siksi, koska ovat pelänneet omaa nahkaansa. Tämä taas on seurausta siitä, että politiikasta on tullut ammatti, kun se ennen oli vain luottamustehtävä. Poliitikko, joka ei pelkää palaamista siviiliammattiinsa, tekee rohkeampia päätöksiä kuin sellainen, joka tähtää mandaattinsa uudistamiseen.
Sama koskee talouselämää ja yrityksiä. Menneinä vuosina yritykset tuudittautuivat vallitsevaan tilanteeseen eivätkä muuttuneet riittävästi. Erään teleoperaattoriasiakkaani johtaja sanoi tästä hyvän anekdootin: "Jos emme itse raiskaa omaa bisnestämme, tulee joku toinen, joka vie sen meiltä nenämme edestä."
Yritysmaailmalla olisi ollut mahdollisuus muuttua samassa tahdissa kuin maailmakin muuttuu. Yrityksiltä puuttui kuitenkin riittävä tahto. Nyt sitten kipuillaan ja ihmetellään miten tässä näin kävi.
Tämä kaikki kulminoituu lopulta ihmiseen.
On inhimillistä nauttia siitä elämäntasosta, minkä on saavuttanut. On inhimillistä puolustaa saavutettuja etuja. On inhimillistä tuntea kipua uuden oppimisesta.
Mutta jos emme ole uteliaita ja yritä oppia, aina löytyy joku joka on innostuneempi ja motivoidumpi. Jos vastustamme muutosta, joudumme lopulta muuttumaan pakolla. Silloin myös muutos on mittakaavaltaan suurempi. Joudumme hyppäämään uuteen ja olemme hetken hämmennyksissä.
Siksi kaiken avain on se, että ottaa asioista ajoissa otteen. Mitä aiemmin on valmis luopumaan vallitsevasta tilanteesta, sitä aiemmin on valmis uuteen maailmanjärjestykseen. Maailmanjärjestys ei koskaan ole pysyvä, siksi muutostakin on pidettävä jatkuvasti liikkeellä.
Hyvä aihe. Muutos tapahtuu viimeistään silloin, kun se on aivan välttämätön myös niille, jotka ovat kehitystä sinnikkäästi torpedoineet.
Katsoin eilen yhden itseäni kiinnostavan sarjan Newsroom, joka varmasti pyrkii edes jotenkin kuvaamaan uutishuoneiden hektistä tiedonkeruuta, uutisten hankkimista ja kyllä siinä tulee paljon sellaisia asioita esille, jotka eivät hallintoa tai lainsäädäntöä miellyttäisi.
Tuo ei ollut se mihin itse eilisessä jaksossa kiinnitin huomiota vaan se muutoksen tekeminen, joka liittyi ilmastonmuutoksen. Hyvä uutisaihe, jossa ilmastolaitoksen johtaja kertoo, että maailmaa ei voi enää pelastaa, koska sen pelastamiseen on ryhdytty 10 – 20 vuotta liian myöhään. Yritetäänpä mieltää, että tämä olisi totta, mitä ihmisten nyt sitten pitäisi tehdä. Luovuttaako vai jatkaa epätoivoista taistelua muutosta vastaan, jota kaikki eivät edes ymmärrä, että he ovat vaikuttaneet siihen ja siihen, että heillä on vaikutusta myös tulevaan kehitykseen.
Aikamoinen yhteensattuma oli, että samana iltana tuli Teemalta ohjelma Live Earth 2015 ohjelma, viitattiin ilmastokonferenssiin Pariisissa sekä entisen Yhdysvaltalaisen varapresidentin ilmastonmuutokseen liittyvään projektiin. Hyvin siellä käsiteltiin sitä kuinka yksityiset ihmiset, yhteisöt ja pienemmät kaupungit ryhtyivät toimeen, jotta he saavat sähköä luontoa ja ilmastoa säästäen. Erinomaisia esimerkkejä kuinka muutosta viedään eteenpäin vastuksesta huolimatta.
Toivottavasti ei liian myöhään.
Ilmoita asiaton viesti
Uutista pukkaa niin ettei ehdi kommentoiman. Rovio, jonka piti Alexander Stubbin ihaillessa Angry Birdsiä saada palatsi Leppävaaraan, ilmoitti myös tekevänsä opetusministeriön kanssa kaikkien aikojen suomalaisen elokuvan Kalevalasta!
Nyt Rovio on perustanut kirjankustantamon nimellä Kaiken Publishing. Aikomus on suunnitella uusia maailmoja rikkomalla omia rajoja. Tuntuu blogisi lukijalta tutulta.
Ilmoita asiaton viesti
Olet ihan oikealla asialla. Mukaillen kärjistyksiäsi: minkä Ollila taakseen jättää, sen Microsoft vie.
Ei se organisaation korruptoituminen hyvän olon tilaan ole yhteiskunnallinen ilmiö, vaan sama asia on havaittavissa joka puolella.
…Ja muutosagentti on satunnaisesti valikoituva, sekä arvomaailmaltaan että habitukseltaan. Se voi olla Trump, Soini, Microsoft, Jeltsin, Putin tai kuka hyvänsä.
Ilmoita asiaton viesti
Läntisen muutosagentin ominaisuuksista vain yhtä on sanottu globaaliksi: pyrkimystä kohti yhä suurempaa henkilökohtaista vapautta.
On vain yksi Elvis, mutta jäljittelijöitä Suomessakin joka kylässä kaksi.
Joku jenkkityyppi hymähti Angry Birdsistä, että kyllä yhden hyvän voi saada aikaan, mutta miten kehität toisen?
Ehkä kannattaisi varoa nojaamasta viralliseen kullttuuripolitiikkaan, josta eräs suomalainen elokuvaohjaaja viikko pari sitten sanoi iltapäivälehdessa, että Suomessa ei tuoteta ainoatakaan elokuvaa ilman julkista tukea.
Ilmoita asiaton viesti
”Yritysmaailmalla olisi ollut mahdollisuus muuttua samassa tahdissa kuin maailmakin muuttuu. Yrityksiltä puuttui kuitenkin riittävä tahto. Nyt sitten kipuillaan ja ihmetellään miten tässä näin kävi.”
Tahi sitten ei tarvinnut tehdä mitään,jos kerran poliitikot hoitaa yritysmaailmalle kuuluvat hommat. Kuten luottamuksen rakentaminen jne. Poliitikot hoitaa ilman luottamuksen rakentamista ja se käy huonosti..todella huonosti.
Ilmoita asiaton viesti
Siihen aikaan, kymmenisen vuotta sitten, kun Esko Aho ja Marko Ahtisaari saivat kutsun yhtiöön, naapurin poikakin pääsi Nokian palvelukseen.
Sekä isä että poika olivat käyneet kauppakorkeakoulun. Sen, jonka koulukunta on tuottanut politiikkaan mm. Suvi-Anne Siimeksen, lestadiolaisen Juha Sipilän keksijäksi mainitun serkkupoika Heikki Niskakankaan ja mediapersoona Jari Sarasvuon. Kadun toiselta puolen tunnetaan mm. Anne Berner, Henrik Ehrnrooth, Björn Wahlroos ja Anne Brunila.
Suomalaisena reservinupseerina naapuri oli tohkeissaan Nokian tuotantoluvuista yhtiön monistaessa legistiikaketjussaan miljoonia peruskännyköitä päivässä.
Kyllä naapurikin on ehtinyt kokea karuja hetkiä työurallaan, mutta mitäpä isänmaallinen suomalainen ei kestäisi! Ei kritiikin sanaa mistään eikä milloinkaan.
Entinen esimieheni Nokialta myönsi baaritiskin äärellä korvaani kuiskaamalla parikymmentä vuotta työsuhteeni päättymisen jälkeen minunkin rekrytoimisen tapahtuneen ylhäältä annetulla käskyllä. Hävettää itseäni vieläkin myöntää olleensa silloinkin elukan roolissa. Syntyjään savolainen, ollut töissä Roomassa, sitten pikkuhommissa kotimaassa, eihän semmoinen suomalaisten naisten silmissä ihminen ole!
Ilmoita asiaton viesti