Näin kompuroiva teollisuusmaa saadaan ripeään juoksuun

Aika usein kuulee väitteen, että Suomesta puuttuu tahtoa muuttaa asioita. Se on väärinkäsitys. Kyllä Suomessa halutaan muuttaa asioita, mutta yleensä asiat halutaan tehdä sen verran varovasti, ettei mikään hyvä mene rikki.

Viikko sitten julkaisin kahden blogin sarjani ensimmäisen, jossa toin esille suomalaisen yhteiskunnan haasteita. Lupasin, että tänä viikonloppuna esitän myös ratkaisuja. Tässä vielä esittämäni haasteet pähkinänkuoressa:

  1. Meiltä on kadonnut mittavaa teollista valmistusta ulkomaille
  2. Suuri osa teollisuudesta ei ole kyennyt ottamaan uutta teknolgiaa käyttöön niin nopeasti kuin sitä tulee tarjolle.
  3. Sekä julkisella puolella että yrityksissä ollaan vanhojen toimintamallien vankeina, eikä edes nähdä, mitä toisenlaisella toimintamallilla voidaan saavuttaa
  4. Palveluiden lisääntyessä, niiden skaalautuvuutta (eli toistettavuutta ja sitä kautta suurempaa kannattavuutta) ei ole vielä saatu niin laajasti aikaiseksi, kuin se voisi olla mahdollista.

1 Teollisen tuotannon sijoittuminen Suomeen

Maailma toimii yhä vahvemmin verkostoissa. Tämä kehityssuunta on ollut täysin ennakoitavissa. Noin kymmenen vuotta sitten konsultointiyhtiö McKinsey julkisti raportin, jossa naulattiin kolme kehityssuuntaa, joista kaikki ovat toteutuneet.

  1. Suurista yrityksistä tulee vielä suurempia. Osasta jopa niin suuria, että ne pystyvät vaikuttamaan politiikkaan.
  2. Verkostomaisesti toimivien yritysten nousu. Isojen rinnalle syntyy suuri määrä yrityksiä, jotka kykenevät vastaamaan kilpailuun erikoistumalla ja tekemällä yhteistyötä.
  3. Erilaisten vastuullisuusteemojen ympärille syntyvät yritykset, joiden ensisijainen tehtävä on ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia bisneksen keinoin.

McKinseyn arvio on toteutunut jopa hämmästyttävällä tarkkuudella. Suomessakin yritykset ovat entistä riippuvaisempia siitä, miten jokin alihankkija tai yhteistyökumppani toimii. Rakennusalalla alihankkijalla saattaa olla alihankkija ja alihankkijan alihankkija. Olen itsekin käynyt rakennustyömaalla, jossa projektista vastaavalla rakennusyhtiöllä oli paikan päällä kaksi työntekijää, mutta rakentajia oli parisen sataa.

Verkostoja on kahdenlaisia. On alihankkijoita, joilta tilataan usein jotakin täsmällisesti määriteltyä ja yhteistyökumppaneita, joiden kanssa luodaan, kootaan tai rakennetaan yhdessä. Ensimmäisten kohdalla tarvitaan erityisen hyvää hankintaosaamista ja jälkimmäisten kohdalla verkostojen johtamista.

Verkostomaisesti toimivien yritysten tulevaisuus on suomalaisen yrityselämän kiinnostavin kehityskulku. Megayhtiöt ovat jo niin suuria, että meillä ei ole mahdollista muuhun, kuin yrittää houkutella niitä Suomeen. Verkostomaisen mallin pystyy sen sijaan muodostamaan pienilläkin pääomilla. Kyse on enemmän tiedon vaihdosta ja yhteisestä kehittämisestä kuin kalliista investoinneista.

Suomen teollisen tulevaisuuden yksi avainkysymys ja suuri mahdollisuus piilee verkostoissa. Jos kykenemme yhdistämään eri yrityksissä olevaa osaamista ja saamaan ne yhdessä ratkaisemaan saman asiakaan ongelmia, riittää kaikille töitä. Maailmaan jää aina tilaa isojen varjossa oleville yrityksille tai niiden yhteenliittymille, jotka kykenevät ratkaisemaan asiakkaiden ongelmia nopeasti ja luovasti.

2 Teollisuuden siirtyminen digiaikaan

Suomalaiset yritykset ovat kehittäneet kykyään tuottaa entistä korkeampaa laatua, entistä edullisemmilla kustannuksilla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että automaation määrää on tuotannossa lisätty. Sen sijaan robotiikka, teollinen IoT (koneiden internet, eli keskenään keskustelevat ja tietoa vaihtavat koneet), keinoäly ja tuotannon digitalisaatio (esimerkiksi tuotannonohjauksen vieminen kokonaan tietojärjestelmiin) ovat vielä melko harvojen herkkua.

Monessa konepajassa on edelleen käytössä tuttu termi ”polvella tehden”, jolla tarkoitetaan, että yrityksessä tehdään tuotteita käsin ja joskus jopa vain suuntaa-antavien suunnitelmien pohjalta. Tässä työssä korostuu työntekijän ammattiosaaminen ja pahimmassa tapauksessa yrityksessä voi olla valmistuksessa tuotteita, joita ei osaa valmistaa kuin muutama työntekijä.

Teollisuuden digiaikaan siirtymisessä on kahdenlaisia ongelmia. Osa niistä liittyy siihen, että asiakkaille tehdään ns. lyhyitä sarjoja, jolloin ihminen saattaa olla se konetta joustavampi ja nopeampi. Toisekseen, monet laiteinvestoinnit ovat pienelle yritykselle hyvin arvokkaita, jopa vuoden liikevaihdon, jolloin kynnys niiden toteuttamiseen on korkealla.

Nämä haasteet on kuitenkin pakko kumota tavalla tai toisella. Teollisuuden digitalisaatio on kaikilla tasoilla tulevaisuutta, koska se sekä laskee tuotantokustannuksia että parantaa laatua. Siksi toinen ratkaisu suomalaisten yritysten ja sitä kautta Suomen valtion ongelmiin on löytää tapoja, joilla investointikynnystä kaikkeen digitalisaatioon liittyvään voidaan laskea.

3 Vanhojen toimintamallien rikkominen sekä yrityksissä että julkisella sektorilla

Mainitsin viime viikon blogissani yksityisestä hammaslääkäriasemasta, joka kykeni hammashoitajan, suuhygienistin ja hammaslääkärin työnkuvat paremmin miettimällä saavuttamaan merkittävää hyötyä. Lääkäriasema kykenee hoitamaan merkittävästi suuremman potilasmäärän kuin samankokoisella miehityksellä oleva julkisen puolen hammaslääkäriasema.

Sain blogini jälkeen varsin luotettavasta lähteestä tarkistamattoman tiedon, että kyseinen hammaslääkäriasema oli tarjonnut mallia myös julkiseen terveydenhoitoon, mutta saanut rukkaset. Riippumatta siitä, onko asia mennyt täsmällisesti näin, on selvää, että julkisten palveluiden tehostaminen vaatii parhaiden käytäntöjen kopioimista niin yksityiseltä kuin hyvin toimivalta julkiselta puolelta.

Espoossa Matinkylän terveysaasemalla oli ongelmia saada kiireettömään vaivaan lääkäriaikaa. Johtamista ja prosesseja uudistamalla jonot saatiin poistettua. Tätä ratkaisua ei tietääkseni ole kuitenkaan kopioitu laajasti. Jokainen sairaanhoitopiiri ja terveysasema kaiketi haluaa ratkaista nämä asiat itse.

Haastattelin vastikään erästä lehtijuttua varten tietotekniikkapalvelun toimittajaa. Heidän ratkaisunsa on todistettavasti pudottanut henkilöstö- ja tilaresurssien suunnitteluun käytettävää aikaa päivillä per kuukausi. Laskelmien mukaan, tuhannen hengen organisaatiossa voidaan vuositasolla puhua jopa miljoonien säästöistä, kun suunnittelusta tehdään kokonaisvaltaisempaa ja tietotekniikkaa hyödynnetään oikein. Tietotekniikan hankinta tuntuu olevankin erityisen haastava osa-alue erityisesti terveydenhoidossa. Siihen pitää kiinnittää huomiota ja toivottavasti soteuudistus tuo siihen ratkaisuja.

Kolmas Suomen tulevaisuuden ratkaiseva asia on siis julkishallinnon kyky hyödyntää muualla tehtyjä hyviä ratkaisuja. Enää ei voida mennä pistekohtaisila, yksinään mietityillä ratkaisuilla eteenpäin.

4 Palveluiden skaalautuvuus ja tehokkaampi palvelutuotanto

Olemme vielä varsin nuori palveluyhteiskunta. Siksi sekä yksityisellä puolella että julkisella sektorilla on haasteita tuottaa hyvää palvelua tehokkaasti.

Tulevaisuuden palveluissa digitalisaatiolla on iso rooli. Verkkokauppa on yhä useammalle arkea ja niin tulee olemaan myös muiden palveluiden käyttö digitaalisten kanavien kautta. Ihmistä tarvitaan edelleen, mutta ihmisen rooli muuttuu palveluprosessin valvojasta ja käytännön pyörittäjästä lisäarvoa tuottavaksi. Eli yksinkertaistaen; Moni rutiinityö palveluissa siirtyy tietojärjestelmiin ja koneiden tehtäväksi. Sillä saadaan sekä tehokkuutta, skaalautuvuutta (eli sama asia voidaan toistaa identtisesti moneen kertaan ja saavuttaa kustannushyötyjä), että mielekkyyttä työntekijän työhön, kun yksinkertaisia asioita ei tarvitse toistaa niin usein.

Palveluiden digitalisaatio ja palveluiden virtaviivaistaminen on erittäin suuri mahdollisuus, koska se ratkasee sekä ongelmaa työvoiman saatavuudesta että palkkoihin liittyvää vääntöä. Ihminen voidaan siirtää tuottavampiin töihin ja hänelle voidaan maksaa paremmin.

Suomalaisen teollisuus- ja palveluyhteiskunnan ratkaisun voi kokonaisen blogin sijaan myös lopulta kiteyttää yhteen lauseeseen.

Suomen tulevaisuus ratkeaa yhteistyöllä ja digitalisaatiolla.

 

 

+3
PasiSillanp
Sitoutumaton Helsinki

Olen strategiakonsultti, jonka erityisauetta on yritysten kilpailukyvyn kasvattaminen. Viime vuosina olen tutkinut erityisesti strategisen ajattelun ja uusien, maailmaa muuttavien ideoiden syntyä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu