Äänestäjän tehtävä on kohtuuttoman vaikea

Kun ensi vuonna taas pääsen äänestämään, käyn luultavimmin saman ajatuskulun, minkä olen tehnyt useissa viimeaikaisissa vaaleissa. Mietin, kuka on sellainen ehdokas, jota voisin äänestää ja on vieläpä puolueessa, jolle voin antaa ääneni ja vielä sen lisäksi ei omilla äänillään auta minun silmissäni epämiellyttäviä ehdokkaita pääsemään eduskuntaan.

Eli tyyppi, jolla on fiksut ajatukset, hyväksyttävä ideologia ja fiksuja kavereita.

En koskaan löydä sellaista ehdokasta, joka täyttää kriteerini. Siitä syystä, olen siirtynyt äänestämään ehdokkaita, jotka vaikuttavat vähiten typeriltä, joiden ideologia on hajuttominta ja joiden kaveritkin ovat maltillisia.

Minä haluaisin kyllä äänestää ihan toisin. Mutta kun ei parempaa ole, niin äänestän nyt edes sinnepäin, koska äänestäminen on oikeus ja velvollisuus.

Näen, että äänestäjän elämä nykymaailmassa on lainsuojaton ja vaikea

Suuri osa poliittisesta päätöksenteosta on meille näkymätöntä. Näemme kyllä, mitä asioita valmistellaan, mutta emme tiedä, mikä vaihtokauppa tai lobbaus vaikuttaa mihinkin päätökseen. Tiedämme, että poliittiset puolueet ovat valmiita kompromisseihin, jotta jokin niiden tärkeimmistä tavoitteista saadaan läpi, mutta emme itse asiassa tiedä, mikä se tärkein tavoite on ja mitä he ovat siitä valmiita maksamaan.

Toki, eihän siitä kukaan kylillä etukäteen huutelisi, koska paljastaisi samalla kaikki aseensa ja heikkoutensa.

Yhtä kaikki, kun äänestän, en loppujen lopuksi tiedä, mitä saan.

Asiasta tekee vielä vaikeamman se, että poliitikoista on tullut yhä pinnallisempia ”brändejä” ja politiikan ympärillä kommentoivasta asiantuntijajoukosta yhä viihteellisempää. Asiantuntijatkin ovat oppineet trollauksen ja kärjistyksen, koska ilman sitä jää huomaamattomaksi. Juuri tällä viikolla ekonomistit nimesivät ”ekonomistien ekonomistiksi” Roope Uusitalon, jota kehuttiin mm. siitä, että hän on ”lahjomaton”.

Kun kaikki on pintaa ja asiat tapahtuvat siellä jossakin, niin mitä siinä äänestäjä voi tehdä?

Hän äänestää sitä, joka vaikuttaa sopivimmalta

Suurin osa äänestäjistä ei tiedä, millainen on paras poliittinen johtaja, tai mikään muukaan johtaja juuri nyt. Erilaiset ajat vaativat hieman erilaista johtamista ja aika voi muuttua nopeasti. Äänestäjän olisi silti hyvä olla niin fiksu, että osaa valita tänään ehdokkaan, jonka teot osoittautuvat huomenna onnistuneiksi.

Eräs politiikan kommentoija totesi, että esim. USA:n presidentin talouspolitiikan todellinen vaikutus nähdään vasta jopa kahdeksan vuoden kuluttua. Eli siinä vaiheessa, kun häntä ei voi enää äänestää.

Koska me äänestäjät emme voi tehdä älyllisesti hyviä päätöksiä, vaan meidän pitää arvioida pintaa, on yleisellä käsityksellä hyvästä johtajasta suuri merkitys. Onko hyvä johtaja nuori vai vanha, onko hän supliikki vai rauhallinen, pitääkö hänen olla ulkoisesti edustava, pitääkö edustaa tiettyä sukupuolta, onko hänellä oltava joku tietty koulutus, pitääkö hänen kannattaa jotakin tiettyä asiaa, jne.?

Mikään edellä mainituista ei lopulta ratkaise sitä, onko joku hyvä tai huono poliittinen johtaja. Äänestäjä tekee päätöksensä ihan muun kuin hyvän johtajuuden arvioinnin pohjalta.

Äänestäjä ajattelee asiatasolla korkeintaan, tekeekö tuo poliitikko asioita, mistä minä pidän, ei sitä, tekeekö poliitikko asioita, jotka ovat neutraalisti arvioiden parempia kuin toisen poliitikon päätökset. Siihen ei edes anneta työkaluja.

Minun käy jokaisissa vaaleissa sääli äänestäjiä. Heille syötetään suurin osa ajasta kaikkea muuta tietoa politiikasta, paitsi sitä, mitä oikeasti tapahtuu silloin, kun ovet suljetaan ja vain sillä on lopulta merkitystä siihen, mitä politiikkaa harjoitetaan.

+8
PasiSillanp
Sitoutumaton Helsinki

Olen strategiakonsultti, jonka erityisauetta on yritysten kilpailukyvyn kasvattaminen. Viime vuosina olen tutkinut erityisesti strategisen ajattelun ja uusien, maailmaa muuttavien ideoiden syntyä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu