Elinkeinonvapaus – haaste pääministerille

Yritysvastuun rinnalla pitää käsitellä elinkeinonvastuuta, eli sitä mikä on politiikan vastuu yritysten kasvun edesauttajana ja elinkeinoelämän ja työn uudistamisessa. Heitän haasteen pääministerille ja istuvalle hallitukselle. Oletteko te ensimmäinen, joka saa aikaiseksi merkittäviä yrityselämän uudistuksia politiikan tukemana?

Ytitysten vastuusta yhteiskuntaa kohtaan puhutaan säännöllisesti ja ajan kuluessa myös odotukset siitä, mitä kaikkea se kattaa, ovat lisääntyneet. Olen tutkinut politiikan ja bisneksen yhteiseloa viimeiset pari vuotta. Päähavaintoni on se, että politiikka on liian hidasta silloin, kun puhutaan yritysten uudistumisesta ja kilpailukyvyn luomisesta. Se taas johtaa siihen, että uusia vientimenestyksiä syntyy liian hitaasti.

Esitän ratkaisuksi sitä, että Suomessa lisätään sekä elinkeinonvapautta että yritysten osaamisen hyödyntämistä yhteiskunnalle tärkeiden palveluiden tarjoamisessa. Vastapalveluksena yrityksiltä voidaan odottaa entistä korkeampia eettisiä normeja.

Ydinongelmia on kaksi

Ensinnäkin Suomessa kyllä panostetaan paljon innovointiin, mutta uusista innovaatioista tehdään kansainvälisillä mittareilla arvioituna vähemmän rahaa kuin monessa kilpailijamaassa.

Toisekseen, moni iso uudistus etenee liian hitaasti. Politiikkaan kuuluukin tietty hitaus, mutta yhteiskunnan isojen kysymysten edessä politiikka on jähmettynyt. Elinkeinotukien uudistus, sote uudistus ja korkeasti koulutetun ulkomaalaisen työvoiman ja ulkomaisten yritysten sujuva Suomeen tulo ovat tästä päällimmäisiä esimerkkejä.

Isot ja varsin monet pienetkin yritykset suunnittelevat liikkeensä tarkemmin kuin Suomen valtio. Yrityksissäkin on politiikkaa, mutta silti suuryrityksissä strateginen päätöksenteko toteutuu paremmin kuin valtakunnan tai kuntien politiikassa. Yritykset toimivat yleensä ennen kuin on kriisi, politiikka sen sijaan jää usein odottamaan kriisiä, eikä välttämättä etene silloinkaan.

Kevään koronakriisin hoito on tässä asiassa poikkeus. Siinä onnistuttiin odotuksia paremmin, jopa yritysten tukemisessa.

Tarvitaan erilainen kulttuuri, jossa syyttely ja epäilys ei ole toiminnan generaattori

On ymmärrettävää, että poliitikkoa harmittaa, kun yritykset eivät tue hänen tavoitteitaan. Harmistumisen määrää saa laskettua, jos esimerkiksi elinkeinopolitiikassa kiinnitetään enemmän huomiota siihen, kuinka yritykset syntyvät ja kasvavat, kuin siihen, miten ne pysyvät hengissä. Jaloilleen päässeen yrityksen tulisi pärjätä omillaan. Omillaan pärjäämiseen vaaditaan kuitenkin sääntelyn uudistamista ja  kasvua tukevan lainsäädännön kehittämistä.

Haastankin pääministerin miettimään sitä, miten yrityksiin saadaan poliittisten päätösten kautta piikitettyä  kasvun into ja uudistumisen halu. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että politiikassa pelätään liian paljon sitä, että uusi hyvä yritys voi tappaa kaksi jo aikansa elänyttä.

Se luo eripuraa, joka vain kuluttaa energiaa, mutta ei vie mihinkään.