Elinkeinopolitiikkamme suurin virhe on yksisilmäisyys

Suomalaisen elinkeinoelämän ongelma ei ole se, että meillä suljetaan paperitehtaita, vaan se että paperitehtailla on edelleen niin suuri poliittinen merkitys.

Suomalaista paperiteollisuutta saa kiittää työllistämisestä ja monen tärkeän asian rahoittamisesta. Samaan aikaan meidän pitää kuitenkin katsoa asioita julman rehellisesti. Se että teollisuutta ja teollisuustyöntekijöitä on pidetty kuin kukkaa kämmenellä, on yksipuolistanut suomalaisen elinkeinoelämän. Ei riitä, että metsäteollisuus on iso toimija itsessään, vaan suuri määrä konepajoja ja palveluita on myös rakennettu sen ympärille.

Elinkeinoelämämme on ekosysteemi, jossa paperi ja nykyisin myös iso konepajateollisuus muodostavat sydämen, jonka irrottaminen vie veren kaikilta muiltakin.

Terveen elinkeinorakenteen tunnusmerkki on, että siinä on toimijoita, jotka eivät ole liikaa riippuvaisia toisistaan.

Yksi raskaalle teollisuudelle hyödyllinen, mutta monelle muulle alalle haitallinen toimintatapa oli devalvaatioiden käyttö kilpailukyvyn ylläpitämiseen. Se antoi juuri metallin ja paperin työntekijöille muita suuremmat palkankorotusvarat. Moni toimiala kärsi, koska tarvitsi esimerkiksi komponentteja tai raaka-aineita maailmalta.

Suomessa pitää lopettaa surkuttelu sen suhteen, mitä töitä paperityöläisille ja metallityöläisille löydetään. Paljon isompi asia on se, että mietimme, mitä teollisuutta ja muuta yritystoimintaa me tarvitsemme noiden rinnalle tai tilalle. Papaerille ja metallille ei pidä kääntää selkää, mutta energiasta pitää paljon enemmän käyttää täysin uuden löytämiseen.

Korjaamaan se, minkä politiikka aiheutti.

PasiSillanp

Olen strategiakonsultti, jonka erityisauetta on yritysten kilpailukyvyn kasvattaminen. Vimme vuosina olen tutkinut erityisesti strategisen ajattelun ja uusien, maailmaa muuttavien ideoiden syntyä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu