Empatian puute on koko yhteiskuntaa rapauttava puutostila

Reilu vuosi sitten kuuntelin This American Life podcastin jakson Essential. Se kertoi ihmisistä, joista koronan aikana ryhdyttiin puhumaan ”essential workers” -nimityksellä. Ihmisistä, jotka pitivät asiat pyörimässä silloinkin, kun kukaan muu ei poistunut kotoaan.

Se kertoi erityisesti siitä, kuinka huonosti me osaamme asettua toisen asemaan.

Tänä vuonna Suomessa on noussut pinnalle esimerkiksi keskustelu nuorisorikollisuudesta. Samaan aikaan kun monet ihmiset pelkäävät joko itsensä tai muiden puolesta, nähdään viranomaisten lausuntoja, joissa todetaan, että rikoksia tapahtuu nyt vähemmän kuin aiemmin. Pitääkö tuosta siis ajatella, että ei syytä huoleen, homma hallussa.

Hieman kärjistäen, se olisi sama kuin sanoisi tasa-arvon puutteesta valittavalle, että tasa-arvo on nyt paljon paremmassa tilassa kuin mitä se oli joskus aiemmin, vaikkapa 1990 -luvulla. Ei se poistaisi sitä kokemusta, mikä henkilölle on syntynyt, sillä hän elää kuitenkin tässä hetkessä.

This American Life podcastissa oli viisi tarinaa, jotka kertoivat karuja esimerkkejä täydellisestä tilannetajun puutteesta. Metron lippuasemalla työskenteleviä oli kielletty käyttämästä maskeja, koska se olisi lisännyt matkustajien pelkoja, asiakas painosti tarjoilijaa ravintolassa ottamaan maskin pois naamaltaan, jotta hän näkee tarjoilijan hymyn ja voi antaa hänelle tippiä. Oli myös juttu päiväkodin työntekijästä ja timpurista.

Mutta ehkä koskettavin oli kertomus jo ikääntyneestä miehestä, joka oli töissä hampurilaisravintolassa. Hän oli aina mennyt aamulla ensimmäisenä paikalle, valmistanut aamiaisannoksia ja avannut oven. Hänen työnantajansa päätti toteuttaa suuren hyvän tahdon eleen ja toteutti kampanjan, jossa ”Essential worker” sai ilmaisen aamiaisen kiitokseksi uurastuksestaan yhteiskunnan hyväksi jopa terveytensä riskeeraten.

Tämä ravintolan työntekijä ei saanut ilmaista ateriaa, eikä hän myöskään nähnyt omaa esimiestään kertaakaan ravintolassa pandemian aikana. Hän sanoi, että monta vuotta hänestä tuntui, että vaikka hänen palkkansa oli pieni, niin sillä pärjäsi, mutta se että häntä ei huomattu, sattui häntä ja sai miettimään hänen työnsä mielekkyyttä.

Jos me emme kuuntele, me emme kuule

Hiljattain erään kirjoitustyön yhteydessä tutkin ihmisten asenteisiin liittyviä kysymyksiä. Minulla oli käytettävissäni tutkimus, jossa oli vertailtu 91 tutkimusta siitä, miten ihmiset suhtautuvat uuteen ruokaan. Huomionarvoista oli se, että kylmät faktat päätöksen perusteena ovat lopulta aika pienen ihmisryhmän asia. Eivätkä hekään oikeasti tee päätöstään pelkästään faktoja seuraten.

Suurempi osa ihmisistä ajattelee omaa elämäänsä perinteiden, tottumusten, halujen, kokemusten ja pelkojen kautta. Tutkimusvertailu todisti, että faktat istuvat kaikkein huonoimmin niihin ihmisiin, joilla on jo valmiiksi epäluuloa tutkimuksia ja/ tai viranomaisia kohtaan.

Usein vähätellään sitä, mitä yksilö kokee ja korostetaan sitä, mitä ryhmä kokee ja mitä tutkimustieto sanoo asiasta. Entä jos ryhmään ja tutkimustietoon vetoaminen ovatkin puutteellinen tapa reagoida ongelmiin? Entä jos on niin, että yksilön kokemus on yhtä todellinen ja oikea ja ryhmän kokemus joskus jopa kuviteltu ja väärä?

Se että viranomainen tai ulkopuolinen sanoo, että ongelmasi on sinun, tai että peräti valitat turhasta, tuskin vie sinulta sitä tunnetta, että sinulla on paha olla, pelkäät tai tunnet turvattomuutta. Silti joku tai jotkut pitävät oikeutenaan sanoa, että sinun tunteesi on joko harhaa tai jopa liioiteltua valittamista.

Emme ymmärrä riittävästi yksilöitä ja sen vuoksi meille syntyy syrjäytyneitä ja levottomia ryhmiä

Jos sinulle sanottaisiin, että ole hiljaa, valitat turhasta, niin miten reagoisit? Tai miten reagoisit siihen, että olisit muille ilmaa? Olisitko valmis sen jälkeen kuuntelemaan faktoja siitä, kuinka ajattelemalla positiivisemmin ja hyväksymällä faktat, sinun ei tarvitsisi valittaa niin paljon?

Yhteiskunta on pirstaloitunut ja samaan aikaan yksilön vastuu omasta elämästään on kasvanut. Moni ihminen elää onnellisempaa elämää kuin hänen vanhempansa ja isovanhempansa. Mutta se ei muuta miksikään sitä, että kaikki eivät elä niin.

Yksi syy on se, että onnellisuus on paljon kiinni ihmissuhteista. Yksinäisellä ei ole samanlaisia tukiverkostoja niin henkisesti kuin aineellisesti kuin työssä kiinni olevilla ja työkavereiden/ ystävien ympäröimillä. Jopa työssä olevalle voi käydä niin, että vaikeuksien tullessa eteen, tukiverkostoja ei ole, koska läheisiä ihmisiä ei ole tai hekin ovat jo vaikeuksissa. Ei ole ihmisiä, joille puhua, ei ole ihmisiä, joilta pyytää apua.

Yhteiskunnan ongelmat voidaan helposti leimata jonkin ryhmän omaksi ongelmaksi ihan samalla tavalla kuin yksilön kokemus voidaan leimata yksilön kokemukseksi. Se on kuitenkin hyvin ohut lähestymistapa.

Suuri osa ongelmista, puhutaan sitten työttömistä, ruokajonoissa seisovista, rauhattomista, päihderiippuvaisista, masentuneista ja syrjäytyneistä ovat siinä tilassa siksi, koska heitä ei ole kuultu, vaikka heitä on saatettu hetken aikaa kuunnella. Heidän tilannettaan ei ole huomattu ajoissa ja tilanne on päässyt eskaloitumaan.

Joissakin tapauksissa heille on ehkä sanottu lopulta, että älä valita.

Hyvinvoivan ihmisen on usein vaikea samaistua pahoinvoinnin syihin. Syitä lähdetään hakemaan ihmisten luontaisista heikkouksista, tyhmyydestä tai tietämättömyydestä. Aika harvoin näkee sitä, että joku kuuntelee aidon empaattisesti kärsivää tai oirehtivaa ihmistä. Paljon enemmän näkee sitä, että lähdetään heti hakemaan selitystä tilanteelle ja antamaan neuvoja ylhäältä.

Oirehtiminen on mitä suurimmassa määrin sitä, että ihminen kokee, että hän ei ole tullut kuulluksi tai huomatuksi. Siihen auttaisi se, että kuuntelisimme ja näkisimme.

Mutta tyydymme yleensä siihen paljon helpompaan ja omaa mieltä ylentävään versioon, jossa kerromme kuinka olemme itse selättäneet kaikki ongelmamme ja kuinka se on vain itsestä kiinni, miten elämässä käy.

 

 

PasiSillanp
Sitoutumaton Helsinki

Olen strategiakonsultti, jonka erityisauetta on yritysten kilpailukyvyn kasvattaminen. Viime vuosina olen tutkinut erityisesti strategisen ajattelun ja uusien, maailmaa muuttavien ideoiden syntyä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu