Fortumin ja valtion ristiriita on liike-elämän haasteiden ytimessä

Politiikan tärkein tehtävä on taata turvallisuus. Sen saavuttamiseksi se osallistuu itse turvallisuuden ylläpitämisen lisäksi ihmisten tasavertaisten mahdollisuuksien luomiseen, johon taas kuuluu esimerkiksi mahdollisuus saada terveydenhoitoa ja opetusta. Laajemmassa kuvassa yhteiskunta ottaa myös vastuuta siitä, että ihmisillä on inhimilliset mahdollisuudet elää omaa elämäänsä.

Politiikkaa tehdään ja kehitetään julkisen keskustelun, erilaisten vaikuttajaryhmien ja poliittisten puolueiden voimin.

Yrityksen perusajatus on tehdä siihen sijoitetulla pääomalla mahdollisimman viisasta liiketoimintaa. Useimmat toistelivat pitkään yrityksen tarkoituksena Milton Friedmanin 13.8.1970 esseessään esittämää ajatusta siitä, että yrityksen ainoa sosiaalinen vastuu on tuottaa voittoa omistajilleen. Ehkä tuo oli viisas huomio 1970, jolloin yhteiskunnat kaikkialla lännessä elivät voimakkaan kasvun aikaa, eikä ympäristön tuhoamisesta ollut lainkaan sellaista huolta kuin nyt. Nykyaikaisen yrityksen vastuu on kuitenkin laajempi.

Yrityksen on samaan aikaan kyettävä tuottamaan sijoitetulle pääomalle hyvä tuottoa ja toimittava joka päivä entistä vastuullisemmin. Jos 1980 -luvulla riitti, että tehdas puhdisti jätevetensä ja vähensi muutenkin jätekuormaa, pitää yrityksen nykyisin kiinnittää huomiota raaka-aineiden vastuulliseen käyttöön, ihmisten työn ja elämän olosuhteisiin myös yhteistyöyrityksissä, yhä pienentyvään hiilijalanjälkeen, tuotteiden kestävyyteen ja yleensäkin ottaen entistä kestävämpään liiketoimintaan kaikilla mittareilla.

Fortum oli vuonna 2007 yksi Suomen edistyksellisimmistä suurista yhtiöistä, kun se nimitti ensimmäisenä ylimpään johtoryhmään kestävästä kehityksestä vastaavan johtajan. Tapasin Carola Teir-Lehtisen aika pian tuon nimityksen jälkeen ja muistan, kuinka hän kertoi Fortumin tavoitteista esimerkiksi hiilineutraaliuden alueella. Aika pian uutisoitiin esimerkiksi siitä, kuinka yhtiön työsuhdeautot vaihdettiin entistä vähemmän saastuttaviin.

Fortumin taustalla on alusta lähtien ollut valtio kuiskuttelemassa korvaan. Politiikka on tunnetusti poukkoilevaa ja politiikassa kansan mielipide vaikuttaa paljon siihen, mitä uskalletaan tehdä.

Koko 2000 -luvun alun Fortumia rasitti johdon palkitsemiseen liittyvä keskustelu. Erityisesti Mikael Liliuksen aikana yhtiön voitot nousivat niin suuriksi, että ylin johto sai yleiseen käsityskykyyn nähden aivan tähtitieteellisiä palkkioita osakekurssin nousun ansiosta. Lopulta vuonna 2009 hallituksen puheenjohtaja Peter Fagernäs erosi ja Mikael Lilius ilmoitti jäävänsä eläkkeelle. Lilius kommentoi eronsa yhteydessä vapaasti sanottuna, että on vaikea johtaa yritystä, jonka omistajan mieli muuttuu jatkuvasti.

Liliuksen eron jälkeen Fortum on ostanut hiilivoimaa Venäjältä ja Saksasta, sijoittanut Saksan hankinnan seurauksena Venäjältä Saksaan vievään kaasuputkeen ja osallistunut ilmeisen poliittisen painostuksen alaisena Hanhikiven ydinvoimalahankkeeseen. Viisitoista vuotta erittäin edistyksellisen ajatuksen toteuttamisesta, Fortum on ongelmissa siksi, koska se on tehnyt investointeja, jotka eivät kestä syvällistä tarkastelua vastuullisuuden osalta.

Miten se on mahdollista?

Olen keskustellut erään toisen valtionyhtiön johtajan kanssa ja hän kuvasi aikoinaan ongelmaa seuraavasti: ”Valtio omistajana määrittelee, mitä se haluaa meistä. Pitkällä aikavälillä voi käydä niin, että ensin valtio haluaa meidän esimerkiksi toimivan kuin liikeyritys ja tuottavan voittoa. Seuraavassa käänteessä valtio voikin ajatella, että meidän tehtävämme on palvella yhteiskuntaa. Pahimmillaan voi käydä niin, että kun asioita katsellaan pitkällä aikavälillä, tavoitteiden ristiriitaisuus ajaa siihen, että emme voi tehdä kestävästi vastuullisia päätöksiä, koska investoinneissa voi olla vuosikymmenien takaisinmaksuaika.”

Politiikka elää ajassa ja kansan reaktioissa. Ison yrityksen on kyettävä luovimaan muuttuvassa politiikassa niin, että sen ei tarvitse koko ajan muuttaa suuntaa hallituspuolueiden vallan mukaan. Fortumin ongelmien taustalla on ollut esimerkiksi poliittinen halu yksityistää sähkönjakelua ja poliittinen tahto pitää hyvät välit Venäjään.

Jokainen kansainvälistä liiketoimintaa tekevä yritys tietää, että liiketoiminnan laajentaminen johonkin maahan vain siksi, että se on naapuri tai siksi, että sen kanssa kannattaa pitää hyvät välit, ei ole liiketaloudellisesti kelvollinen päätöksenteon kriteeri. Poliittisen tasapainon ylläpitäminen bisneksellä on usein jopa riski, kuten olemme havainneet vaikkapa Lähi-idän öljyvaltioiden kohdalla.

Fortumin akuutti ongelma on syntynyt siitä, että se on ottanut merkittäviä geopoliittisia riskejä. Kun riskejä on jopa vähätelty ja esimerkiksi Uniper -kaupassa kiirehdittiin maalia kohti ilman riittävän perusteellista riskiarviota, voidaan kysyä, ohjaako valtion poliittinen ja vaalikausittain muuttuva tahto liiaksi Fortumia? Olisiko Fortum toiminut viisaammin, jos se ei olisi poliittisten paineiden vuoksi myynyt sähkönsiirtoaan? Olisiko se ollut viisas, jos se olisi antanut Hanhikiven voimalan kaatua siihen, että se ei osallistu hankkeeseen? Olisiko se ollut viisas, jos se olisi jättänyt laittamatta valtion tasetta töihin Nordstream2 kaasuputken ja Uniperin myös Venäjällä sijaitsevien hiilivoimaloiden muodossa?

Politiikka ja bisnes on mahdotonta yhdistää viisaasti. Sen sijaan tulevaisuus on varmasti siinä, että politiikka ja bisnes täydentävät toisiaan siellä, missä se on viisasta. Tekevät toisistaan parempia. Kumpaakaan ei kuitenkaan pidä käyttää niin kuin nyt, paikkaamassa toistensa virheitä.

+12
PasiSillanp
Sitoutumaton Helsinki

Olen strategiakonsultti, jonka erityisauetta on yritysten kilpailukyvyn kasvattaminen. Viime vuosina olen tutkinut erityisesti strategisen ajattelun ja uusien, maailmaa muuttavien ideoiden syntyä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu