Fortumin omistajaohjaus on vitsi

Ajatellaan pörssiyhtiötä, jossa on omistaja, jolla on 50% osakekannasta. Sellaisia ovat esimerkiksi Fortum ja Kone. Suomen valtion omistus Fortumissa on suunnilleen sama kuin Antti Herlinin omistus Koneessa.

Voisiko joku kuvitella, että Kone voisi tehdä suuren yrityskaupan niin, että Antti Herlin tietäisi siitä vasta 15 minuuttia ennen sen toteutumista?

Jokaisen yrityksen strategian suunnittelussa on yksi tärkeimmistä asioista tietää, mitä omistaja haluaa yritykseltä. Valtio on pitänyt tärkeänä omistaa enemmistön Fortumin äänivallasta, mutta samaan aikaan useammassa välissä yritetään korostaa, että valtion ei ole hyvä puuttua pörssiyhtiön toimintaan.

Merkittävät valtaa käyttävät sijoittajat maailmalla pyrkivät vaikuttamaan pörssiyhtiöiden strategiaan paljon pienemmilläkin omistuksilla kuin mitä valtiolla on Fortumista. Puhutaan ns. aktivistisijoittajista, joiden tavoitteena on painostaa omistustensa tuella yritystä siirtymään esimerkiksi vastuullisempaan toimintaan, vaihtaa strategiaa tai korjata omaa johtamiskulttuuria.

Fortum on 2000 -luvun alusta alkaen kohdannut useita hetkiä, joissa toimintaa on arvosteltu merkittävästi. Ensin kohistiin pitkään Fortumin korkeista sähkönhinnoista ja osittain niihin liittyvästä osakekurssien noususta ja sen seurauksena puolestaan ylimmän johdon palkkioiden paisumisesta. Vaikka 2007 Fortum lähti vastuullisuudessa etujoukkoihin, sijoitettiin sen jälkeen Venäjällä sijaitsevaan hiilivoimaan, myytiin sähköverkot, sijoitettiin poliittisten paineiden alla Hanhikiven voimalaan ja lopulta ostettiin Uniper, jonka kohtalo oli sidottu Venäjän politiikkaan.

Fortumista vastuussa olleet poliitikot yksi toisensa jälkeen yrittävät sanoa, että he eivät ole puuttuneet Fortumin toimintaan. Voi ihan aiheellisesti kysyä, miksi valtio on enemmistöomistajana, jos se ei käytä valtaa, eikä halua sitä? Ja mitä virkaa on omistajaohjausministerillä, jos hän ei seuraa tilannetta ja ohjaa tarvittaessa?

Joko jotakin ei nyt kerrota, tai sitten tämä asia on mietitty todella ala-arvoisesti.

Valtio on omistajana hyvin ongelmallinen. Omistajan tahto voi vaihtua puolueiden valtasuhteiden mukana. Fortumin Mikael Lilius sanoi turhautuneena eläkkeelle jäämisen yhteydessä, että omistajan vaihtuvan mielen mukaan toimiminen on hankalaa. Hän ei ole ainoa johtaja, joka on näin sanonut valtionyhtiöistä.

Jos valtio aikoo jatkossakin omistaa enemmistöosuuksia, valtiolla tulisi olla selkeä tahtotila omistamiinsa yrityksiin. Fortumin tapauksessa esimerkiksi vahva kannanotto vastuulliseen liiketoimintaan ja sen kirjaaminen omistajan ja yhtiön strategiaan, olisi voinut ainakin vähentää Fortumin poukkoilevaa käsitystä vastuullisuudesta. Sellainen kirjaus antaa myös paremmat mahdollisuudet  kieltää ja kieltäytyä asioista, joissa otetaan hallitsemattomia riskejä tai astutaan polulta sivuun.

Ainoa merkittävä ongelma on se, että omistajan ääntä käyttävän pitää olla oikeastikin strategista ajattelua syvästi ymmärtävä ja hänen on tarvittaessa uskallettava käyttää suurimmalle omistajalle kuuluvaa päätösvaltaa.

Ei ole uskottavaa, että omistajaohjauksesta vastaava ministeri ei voi ohjata valtion enemmistöllä olevaa yritystä. Kyse on luultavasti enemmän siitä, että ei ole rohkeutta, koska yhdelläkään ministerillä ei ole ollut sellaista osaamista, eikä ole valtion tahtoa, jota puolustaa.

+34
PasiSillanp
Sitoutumaton Helsinki

Olen strategiakonsultti, jonka erityisauetta on yritysten kilpailukyvyn kasvattaminen. Viime vuosina olen tutkinut erityisesti strategisen ajattelun ja uusien, maailmaa muuttavien ideoiden syntyä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu