Hallitus ja työmarkkinajärjestöt – tässä teille herätys

Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen muutaman kerran hakenut töitä, useamman kerran auttanut toista työnhaussaan ja seurannut työmarkkinoita sekä konsulttina että mediaa kuluttamalla.

Aika usein tuntuu siltä, että julkinen keskustelu työelämästä on kuin superpallo, joka pomppii sinne tänne. Faktat ja tunteet menevät sujuvasti sekaisin, kuten kaikessa muussakin keskustelussa. Eikä faktoja edes saa kovin helposti. Onneksi välillä niinkin tapahtuu.

Eilen Kauppalehden pääkirjoituksessa sanottiin:

”Nuoret alle 25 -vuotiaat työllistyvät noin vajaassa puolessa vuodessa, 25-49 -vuotiaat vuodessa, mutta yli 50 -vuotiailla työn löytyminen kestää keskimäärin melkein kaksi vuotta.”

Tänään YLE uutisissa kerrottiin, kuinka nuoret kilpailevat jopa nollatuntisopimuksista. Eli siitä, että pääsevät työnantajan listalle tarvittaessa töihin kutsuttavista työntekijöistä.

Työelämän suuri ongelma on se, että työllistyminen on hidasta

Juuri tätä kirjoittaessa tuli puhelu, jossa työnhakija kertoi, että hän ei päässyt eräässä haussa eteenpäin, koska nuoren head hunterin mielestä word -dokumenttina lähetetty hakemus on vanhanaikainen. Muilla hakijoilla on paljon hienompi.

Räjähdin nauruun ja pyysin lupaa lainata tätä esimerkkiä nimettömänä tähän kirjoitukseen.

Olen kuullut väitteitä, että erityisesti ikääntyvillä työntekijöillä on haasteita päästä työnhausta eteenpäin, jos yrityksen ja työnhakijan välissä on head hunter. Tälle väitteelle ei ole mitään muita kuin empiirisiä todisteita. Eikä niitäkään paljon.

Itse olin vuonna 2013 hakemassa erääseen suomalaiseen pörssiyhtiöön 3 kk projektiin, jossa oli kyse HR intran tekstien kirjoittamisesta uusiksi. Head hunter sanoi suoraan, että koska olen entinen toimitusjohtaja, hän ei uskalla esittää minua asiakkaalle, koska epäilee, ettei minun motivaationi riitä kolmeksi kuukaudeksi kirjoittaa sisältöjä uusiksi.

Ne jotka minut tuntevat, tietävät, että kirjoittaminen on minulle suurin intohimo.

Luovutin ja olen ollut mukana vain tarkkaan valituissa työnhauissa

Edellä mainitsemani ja muutama sen jälkeen kohtaamani tilanne sai minut luovuttamaan työnhaussa. Päätin säästää itseäni jatkuvilta pettymyksiltä sillä, että teen töitä omaan lukuun. Tällä hetkellä minulla on kolme yhteistyökumppania, joiden kautta tulee vaihtelevasti töitä ja sen lisäksi teen joitakin asioita suoraan.

Kokonaan en ole heittäytynyt työnhaun ulkopuolelle. Muutama vuosi sitten olin esimerkiksi käänteisen rekrytoinnin kohteena. Se tarkoitti, että eräs pörssiyhtiö kertoi tunnistaneensa noin 100 osaajaa, jotka kiinnostivat heitä vaihtoehdoksi heidän markkinointijohtajaksi. Kun kirjautui heidän kampanjasivulleen, näki oliko listalle valittujen joukossa. Pääsin kymmenen haastatellun joukkoon, mutta en kolmen parhaan joukkoon.

Hausta ei jäänyt mitään ikävää jälkimakua

Päällikkötason ja sitä alempiin tehtäviin on minun taustallani (ikä + johtajatason kokemus) turha hakea. Käytännössä yksikään hakemus ei ole johtanut edes haastatteluun. Tätä kirjoittaessa olen mukana yhdessä haussa, jossa haetaan erään ison suomalaisyrityksen liiketoimintajohtajaa bisnekseen, jonka tunnen kuin omat taskuni. Sain viime viikolla viestiä, että haku venyy, koska hakijoita on 100 ja he aikovat käydä kaikki hakemukset läpi.

On varmasti niin, että ihmisiä jää kotiin, kun ansiosidonnainen juoksee. On varmasti niin, että jotkut laskevat, että saa saman tai enemmän olemalla työtön. On myös varmasti niin, että jotkut ovat todella laiskoja tekemään hakemuksia.

Mutta sitten on myös niitä, jotka hakevat töitä, kuten kirjoitin jokin aika sitten, jopa tuhansia kertoja. Ja heillä voi olla hyvä tausta. Eräs silloin tekstissäni mainitsemistani, on tänään työhaastattelussa. Hän otti minuun erikseen yhteyttä siitä ihmeestä. Ja hänellä on todella vakuuttava CV ja kokemusta niin suorittavista tehtävistä kuin johtajana.

Nyt se herätys

Kun työnhakija menettää uskonsa tilanteensa paranemiseen, ollaan perimmäisen äärellä. Onko tämä henkilö huono, laiska, sairas vai opportunisti? Käykö hänelle aina huono tuuri vai onko kilpailu niin kovaa, ettei ole lainkaan ihme, jos hän jää niin usein rannalle.

Tiedän omakohtaisesti, että työllistyminen yli 50 v on erilaista kuin nuorempana. Kun olin 30 v, eikä internet ollut vielä näin suuri juttu, Linkediniä ja Facebookia ei edes ollut, head hunterit soittelivat perääni niin, että tarvittiin kärpäslätkää. Eräänkin kohdalla paiskasin luurin korvaan useamman kerran, ennen kuin tajusin, että se ei ollut lehtimyyjä.

Viimeisen kymmenen vuoden ajalta head hunterin yhteydenottoja on tasan yksi.