Helsingin kaupunkistrategian uudelleen kirjoittaminen kääntäisi kaupungin suunnan

Helsinki on mainostanut kaupunkistrategiaansa, jota pidetään myös kaupungin kehittämisen keskeisenä välineenä. Moni muukin kaupunki on kehittänyt strategioita. Lähes kaikilla strategioilla on sama ongelma; Ne ovat enemmänkin epämääräisiä toivomuslistoja kuin varsinaisia strategioita.

Helsingin kaupunkistrategia sisältää 13 painopistealuetta, joista jokaisesta on kirjoitettu kauniin runollisia tekstejä. Painopistealueet ovat myös keinotekoisesti erillisiä, koska esimerkiksi asuminen ja liikenne esiintyy käytännössä ainakin neljällä eri osa-alueella. Pelkästään runoilusta luopumalla, otsikkojen määrää karsimalla ja siitä syntyvän strategian toteuttamiseen keskittymällä, Helsinki tekisi merkittävän ryhtiliikkeen johtamisessa ja siitä olisi opiksi kaikille muillekin kunnille. Parhaassa tapauksessa jopa valtiolle.

Käytin hetken aikaa sunnuntaiaamustani ja kiteytin kaksi kohtaa kolmestatoista muutamaan lauseeseen. Alkuperäiset strategiset linjaukset löydät täältä: https://www.hel.fi/fi/paatoksenteko-ja-hallinto/strategia-ja-talous/strategia/valinnat-ohjelmat-ja-painopisteet

Huomaa, että käytin tähän tällä kertaa aikaa kolmekymmentä minuuttia. Tämä versioni on siksi erittäin todennäköisesti puutteellinen. Tarkoitukseni ei edes ole ratkaista Helsingin ongelmaa tällä kirjoituksella, vaan nostaa keskusteluun sen, että rajultakin tuntuva yksinkertaistaminen voi joissakin tapauksissa olla avain monimutkaisten asioiden ratkaisemiseen.

Tässä siis kaksi muokkaamaani kohtaa.

Maailman paras ja yhdenvertaisin paikka oppia

Minun ehdotukseni:

Poistetaan varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja toisen asteen oppilaitosten osaajapula. Tarjotaan sellaiset työolosuhteet ja kannusteet ammattitaitoiselle työvoimalle, että saamme riittävän määrän pätevää henkilökuntaa.

Panostamalla ammattitaitoisen henkilökunnan saamiseen, pystymme tarjoamaan laadukkaan oppimisen, ratkaisemme oppimisen ja esikasvatuksen saatavuuden ongelman ja pystymme tarjoamaan monipuolisia vaihtoehtoja. Tämä myös varmistaa sen, että täytämme kaikki laissa opetukselle ja varhaiskasvatukselle asetetut tavoitteet. Kaikki nämä lisäävät Helsingin houkuttelevuutta asuinpaikkana ja tuovat lisää veronmaksajia kaupunkiin.

Tämän asian kertomiseen Helsingin strategiassa tarvitaan 460 sanaa.

Jos Helsinki olisi päättänyt tai päättää keskittyä osaavan henkilökunnan saamiseen ja pitämiseen, Helsingin palkkaongelmien ratkaiseminen nousee prioriteettilistan kärkeen ja rekrytointi saa enemmän työkaluja tehdä hyviä valintoja sekä sopimuksia, joilla hyvät työntekijät pysyvät töissä.

Kunnianhimoista ilmastovastuuta ja luonnonsuojelua

Minun ehdotukseni:

Panostamme siihen, että kaupunkiympäristö on vihreä ja päästöjä vähennetään kaikissa toiminnoissa. Uudisrakentaminen ja täydennysrakentaminen tehdään rakentamatonta luontoa kunnioittaen, joka takaa sekä viihtyisän asuinympäristön että luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen.

Panostamalla vihreään ympäristöön ja päästöjen vähentämiseen, voimme parantaa ihmisten elinolosuhteita, lisätä ympäristön viihtyvyyttä ja parantaa asukkaiden terveyttä.

Helsingin alkuperäisessä strategiassa tämän kohdan kuvaamiseen käytetään 380 sanaa.

Helsingin kaupunkistrategian ristiriitaisimpia osa-alueita ovat sen kannanotot rakentamiseen ja asumiseen. Halutaan kasvaa voimakkaasti, säilyttää alueiden omaleimaisuus, lisätä asumisviihtyvyyttä ja huolehtia luontoarvoista.

Panostamalla luontoarvoihin, erityisesti luonnon monimuotoisuuteen, asetetaan mielekkäät rajat sille, mihin ja minkälaista rakentamista voidaan tehdä. Luonnon monimuotoisuus on asia, johon voidaan vaikuttaa kaikkein eniten. Paljon enemmän kuin vaikkapa globaaleihin ilmastopäästöihin. Nykyinen kaupungin linja on vähintäänkin kyseenalainen, koska esimerkiksi vanhoille alueille suunnitellaan jopa 50% asukaslisäystä tuhoamalla myös luonnontilaista lähiympäristöä.

Edellä mainittu tavoite olisi myös ohjannut vaikkapa Hämeentien remonttia niin, että siitä olisi tullut kolkon julkisen liikenteen väylän sijaan viihtyisä kevyen liikenteen ja julkisen liikenteen väylä.

Poliittisen päätöksenteon kriisi tai kriisit eivät ole hyvien vaihtoehtojen puutteessa, vaan siinä, että kaikkien halutessa oman puumerkkinsä päätökseen, päätöksistä tulee liian monimutkaisia ja joskus jopa sellaisia, että ne vesittävät omat tavoitteensa ja hyötynsä ihan itse.

Kuten opetuksen uudistaminen ilman siihen varattavaa riittävän suurta rahasummaa ja opettajia.

 

 

0
PasiSillanp
Sitoutumaton Helsinki

Olen strategiakonsultti, jonka erityisauetta on yritysten kilpailukyvyn kasvattaminen. Viime vuosina olen tutkinut erityisesti strategisen ajattelun ja uusien, maailmaa muuttavien ideoiden syntyä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu