Heppu suomalainen – verhot kiinni pahalta maailmalta
Kun suomalaisen hepun kodissa oli huono henkinen ilmapiiri, hän päätti korjata tilanteen rakentamalla uuden talon. Kun muuttunut ympäristö alkoi näyttää uhkaavalta, hän päätti vetää verhot kiinni, ettei näytä niin pahalta.
Kiperissä paikoissa suomalainen vetää hupun päähän tai keksii mainion selityksen. Selityksessä on aina sama syyllinen: se toinen suomalainen, joka on tyhmä kuin saapas tai pahantahtoinen kuin neljävuotias riiviö.
Neljävuotias riiviöhän ei ole pahantahtoinen, hänellä vain on levoton olo, jonka hän saattaa sitten kanavoida tavalla, joka saa vanhemmat miettimään rakkautta omaan lapseen.
Suomessa totuttiin pitkään siihen, että ongelmia kohdatessa, jostain tulee joku, joka sanoo, mitä on viisasta tehdä. Siksi meillä on edelleen kaipuuta perinteisiin auktoriteetteihin tai yleensäkin siihen, että joku ottaisi asiat haltuun. Kekkosta – luojan kiitos – ei sentään ole kaivattu enää pariin kymmeneen vuoteen.
Koska me uskomme siihen, että joku jossakin tekee viisaita asioita, jotka ratkaisevat meidän ongelmiamme, me odotamme mieluummin verhot kiinni kuin astumme talosta ulos. Mitä pidempään sitä kestää, sitä enemmän käännymme itseemme ja sitä pelottavammalta kaikki ulkopuolella oleva tuntuu. Mitä enemmän käännymme itseemme, sitä huonommin tulemme toimeen muun kotiväen ja naapureiden kanssa, ja ennen pitkää meidän pitää taas miettiä sitä uutta talon rakentamista uuteen paikkaan.
Ennen pitää huomaamme, että me olemme keskellä ei mitään ja kaikki hauska tapahtuu jossakin muualla.
Olen pohdiskellut sitä, millaisia esitaistelijoita tällaiset omien ajatusten lokeroihin linnoittautuneet ihmiset kaipaavat. Ajoittain olen erehtynyt ajattelemaan, että he kaipaavat sellaisia, jotka kykenevät ilman estoja laukomaan mitä mieleen tulee, kunhan siinä on poliittisesti hyväksyttävä sävy.
Ehkä ihmiset todellakin haluavat nähdä sanallista vapaapainia, jossa tulee myös ruumiita?
Mutta paljonko se vie asioita eteenpäin, jos me hakkaamme toisiamme ja katsomme, kuka pysyy pystyssä pisimpään?
Mitä Suomessa tapahtuisi, jos edes puolet siitä energiasta, mikä on nyt valjastettu vihaksi ja riitelyksi, saataisiin kanavoitua henkiseksi kasvuksi?
Mitä tapahtuu, kun neljävuotiaista tulee viisivuotiaita?
Demokraatti-lehden päätoimittaja onnitteli RKP:tä, joka jättämällä pressavaalit väliin, säästi rahat EU-vaaleihin ja saikin ilmaiseksi presidentiksi ruotsinkielisen ihmisen.
Mitähän ne olivat joita kuskattiin kaasutettaviksi?
Ilmoita asiaton viesti
Erittäin viisasta tekstiä
Ilmoita asiaton viesti
Ellei suomalainen voi huonosti hän ahistuu.
Ilmoita asiaton viesti
Unohdit tuosta listastasi sen, että Suomessa on kaikki ja koko ajan päin h…..tiä. Kukaan ei koskaan ole tyytyväinen mihinkään, mutta kuitenkin kaikki someriekkujat tietää miten asioita pitäisi hoitaa, mutta silti kaikki menee päin persuksia.
Suomi on täynnä asiantuntijoita, joilla löytyy tieto-taito joka asiaan, mutta jostakin kumman syystä nämä multiosaajat eivät koskaan pääse päättämään yhteisistä asioista.
Ilmoita asiaton viesti
Maaseudulla kasvaneet saa lempeän lähdön elämään.
Ilmoita asiaton viesti
”Historioitsijoiden ilman rajoja” muovailema kansallinen Muisti- historiankäsitys (vm. -18) katsoo kansaa ylhäältä päin valituista valituimmin silmin — nähden rosvojoukkoja viilaamassa aseitaan siellä ja täällä.
Pillupoliiseja, kyllä kansa tietää.
Paljon ajassa muuttuu, kävisipä ”luksus” talokaupoilla toistekin.
Jokainen on filosofi, omalla tavallaan.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa on hyvä purkautumiskeino turhautumiselle. Valitetaan. Moni hyväkin projekti on tuhottu jättämällä siitä valitus.
Ilmoita asiaton viesti