Ilman suuryrityksiä homma jää puolitiehen

Financial Times (FT) sai tällä viikolla aikaan keskustelun, mihin miljoonat muut eivät ole kyenneet.

FT julisti, että kapitalismi siinä muodossa kuin me sen tällä hetkellä tunnemme, on tullut tiensä päähän. Uutisen painoarvo on tavallista suurempi, koska FT on usein profiloitu nykyisestä kapitalismista eniten hyötyneiden osakesijoittajien ja suurpääoman äänitorvena.

FT:n erikoisartikkelissa toimittaja Martin Wolf käytti jopa termiä peukaloitu kapitalismi, jolla hän tarkoitti sitä ongelmaa, mikä syntyy kun suurpääoma vaikuttaa liikaa yhteiskuntaan.

Luin vuonna 2012 konsulttiyhtiö McKinseyn raportin maailmantalouden kehityskuluista. Yksi heidän ennustuksistaan oli se, että suuryrityksistä tulee entistäkin suurempia ja halutessaan ne kykenevät heiluttelemaan jopa niitä kansantalouksia, joissa niillä on toimintaa.

Tämä ennustus on käynyt toteen. Maailmassa on useita suuryhtiöitä ja konsernijättejä, jotka käyttävät merkittävää taloudellista ja poliittista valtaa. Niiden vaatimuksilla on seurauksensa demokraattisen järjestelmän päätöksiin ja sitä kautta myös hyvinvointiimme ja esimerkiksi tällä hetkellä päällimmäisenä olevaan ympäristökeskusteluun.

Elokuussa USA:n 181 suurimman yrityksen US Business Roundtable julkisti, että yritysten on otettava entistä suurempi vastuu myös muiden kuin osakkeenomistajien hyvinvoinnista. Heidän listansa tärkeistä kehityskohteista oli seuraava (Lähde HS 20.9.)

  • Investoinnit työntekijöiden palkkoihin
  • Investoinnit työntekijöiden koulutukseen
  • Ympäristön suojelu
  • Eettinen toiminta
  • Paikallisten yhteisöjen tukeminen

Yritysten tulee heidän mukaansa ottaa huomioon koko maapallolla oleva elämä.

Puhuin samasta aiheesta erään suomalaisen ison pörssiyhtiön toimitusjohtajan kanssa vuonna 2008. Hän totesi jo tuolloin osapuilleen näin:

”Meillä puhutaan aina siitä, mitä yhteiskunnan on tehtävä yritysten eteen. Sen sijaan siitä puhutaan vähemmän, mitä yritysten pitää vastavuoroisesti tehdä yhteiskunnalle.”

Samoihin aikoihin Fortumissa aloitti ensimmäinen kestävään kehitykseen keskittynyt johtaja. Jo silloin nähtiin, että kokonaisvaltainen vastuun ymmärtäminen oli tulevaisuutta.

Väitän, että nämä asiat, jotka ovat nyt tulleet kuin viimeaikaisina tapahtumina, ovat kyteneet jo pitkään. Olen varma, että lähes kaikkien pörssiyhtiöiden johdossa on tiedostettu heidän vastuunsa jo paljon pidempään kuin ne ovat olleet valmiita sitä myöntämään. Kaikki tutkimustieto ja hiljaisten signaalien ja megatrendien tunnistaminen on ollut heillä käytössä. Osa siitä tiedosta on ollut jopa pidempään, kuin julkisesti rahoitetuilla tiedeyhteisöillä.

Asian konkreettinen muuttaminen on vain ottanut aikaa. Kukaan ei ole halunnut lähteä investoimaan johonkin, mihin muut eivät lähde. Se syö voittoja ja sitä kautta hidastaa kasvua. Vasta kun paine joka suunnasta on tullut riittäväksi, on tämä tieto johtamassa merkittäviin ajattelutapojen muutoksiin.

Maailman suurimpien toimijoiden suunnanmuutos vaikuttaa tulevaisuuteen paljon enemmän kuin uskommekaan. Niiden poliittinen painoarvo, taloudelliset resurssit ja globaali läsnäolo tekevät niistä voimakkaampia kuin YK tai teollistuneiden maiden yhteistoiminta. Jättiyritykset heiluttavat maailmantaloutta.

Nyt jää vain kysymykseksi; kuinka nopeasti ja laajasti asiat oikeasti tapahtuat.

Björn Wahlroos väitti joitakin vuosia sitten, että rahalla ei periaatteessa ole moraalia. (Tämä täysin vapaa lainaus). Uudessa maailmassa rahalle saatetaan määritellä moraalinenkin arvo.

Ilman suuryritysten laajamittaista osallistumista, kehitys jatkuu edelleen hitaana. Siksi paine pitää kohdistaa niihin juuri nyt, kun ne ovat ilmoittaneet olevansa valmiita ottamaan lisää vastuuta.

 

PasiSillanp

Olen strategiakonsultti, jonka erityisauetta on yritysten kilpailukyvyn kasvattaminen. Valmistelen parhaillaan kirjaa strategisesta ajatelusta. Käsittelen blogissani sekä teknologian kehittymisen että arvojen muutoksen vaikutuksia yhteiskunnassa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu