Ilman toivoa hallituksen säästöistä tulee paljon kalliimpia

Suomi ei ole ainoa maa, jossa kasvu on pysähtynyt. Eikä Suomi ole ainoa maa, joka yrittää ratkaista siitä seuranneet ongelmat hakemalla budjetille tasapainoa.

Budjetin tasapainottaminen on relevantti tavoite. Sen hinta voi kuitenkin olla pahempi kuin uskomme.

Suomen kanssa samassa tilanteessa on mm. Iso-Britannia. Myös siellä 2008 finanssikriisin jälkeinen talouskehitys on ollut pettymys. Kun Iso-Britannian talous nousi 1997-2007 välillä yhteensä 16 %, sitä seuraavan 14 vuoden aikana talous on noussut vain 6 %.

Koska väestö ikääntyy, talouskasvu tarkoittaa käytännössä tuottavuuden kasvua.

The Timesin taloustoimittaja ja useiden tietokirjojen kirjoittaja David Smith kirjoitti tämän viikon keskiviikkona siitä, että tuottavuuden kasvun pysähtymisen taustalla on erityisesti ihmisten mielenterveyden vaikeuksia.

”Hallituksen julkisen talouden valvontaviranomainen Budjettivastuuvirasto totesi viime vuoden heinäkuussa julkisen talouden riskit ja kestävyysraportissaan, että raportoitujen mielenterveysongelmien lisääntyminen oli suurin syy erityisesti nuorten terveyteen liittyvän taloudellisen passiivisuuden kasvuun.”

Twitterissä näkee päivittäin viestejä, joissa elämässään pärjäävät suorastaan sylkevät mielenterveyden ongelmista valittavien nuorten päälle. Ylemmyydentuntoinen ”meidän nuoruudessa ei valitettu” ja ”kyllä minä olen itse ongelmani selättänyt” -pilkka on näkyvää.

Entä jos pilkkaajat ovat pihalla?

Aika vuoden 2008 jälkeen ei ole ollut mitenkään iloista. Meillä on paljon niitä, joilla on vakaat työpaikat, vakaat tulot ja kartutettua varallisuutta. Mutta meillä on paljon myös työttömiä, pienellä palkalla eläviä yksinyrittäjiä, osa-aikaisesti työssä käyviä ja opiskelijoita, joiden tilanne ei ole kehuttava.

On helppo antaa neuvoja laidalta, kuinka osa-aikaisen pitää itse hakea itselleen kokoaikaista työtä, jos ei elä osa-aikaisuudella. On helppo sanoa yksinyrittäjälle, että tämän pitää joko lopettaa yrittäminen ja mennä töihin tai vastaavasti ryhtyä paremmaksi yrittäjäksi. Tai on helppo sanoa opiskelijalle, että muuttaa maalle tai menee töihin, jos muuten ei ole varaa asua lähellä opiskelupaikkaa ja opiskella tehokkaasti.

Jokainen, joka ei tuo riittävästi verotuloja valtion kassaan, on rasite ja hänen kuuluu mennä itseensä.

Samoja syytöksiä kuulee myös muualta

Kun Smith kuvaa Iso-Britanniassa kädyn keskustelun eri vaiheita, tulee eräänlainen deja vu -tunne. Iso-Britannian tuottavuuden kasvun hitaudesta on syytetty niitä, jotka ovat jääneet varhaiseläkkeelle,  Syyksi on esitetty myös sitä, että opiskelijat tekevät yhä vähemmän osa-aikatöitä ja lista jatkuu tästä.

Nyt suosituin selitys on covid -pandemian seurauksena tullut mielenterveyskriisi. Viimeisin selitys ei tietenkään selitä vuosia 2008-2020. Henkisen jaksamisen ongelmia sielläkin on kuitenkin ollut, sillä työvoiman ja opiskeluiden ulkopuolella olevien määrä lisääntyi jo ennen pandemiaa voimakkaasti.

2008 jälkeen politiikka on tarjonnut lähinnä synkkeneviä näkymiä

Suomessa on vuoden 2008 jälkeen politiikassa tarjottu enemmän ideoita säästämiseen kuin kasvuun. Ja koska säästäminen on niin vaikeaa, puhe on pääasiassa jäänyt pehmoiseksi. Teot ovat olleet ihan muuta. Meitä on siis valmisteltu koko ajan ikävään. Ja ne ikävät asiat ovat siirtyneet samaan aikaan eteenpäin ja muuttuneet pahemmiksi.

Nyt kun teot ovat kovia, voidaan todeta, että ne vastaavat puheita. Valitettavasti nyt ollaan siirrytty jo siihen vaiheeseen, että epätoivoa on kylvetty niin laajalle, että se lamauttaa ihmisiä.

Joku ylimielinen saattaa nauraa tässä kohdassa. Ei kannata.

Seuraavien vuosien politiikkaa ei kannata arvioida sen perusteella, kuinka paljon tuli säästettyä, sillä pelkästään säästämllä lyödään lyötyjä. Seuraavien vuosien politiikaa voi sanoa onnistuneeksi vain siinä tapauksessa, että säästöjen rinnalle syntyy toivoa.  Äläkä sinä siellä taas naura. Toivolle on todella iso tilaus.

Politiikka on viimeisen 16 vuoden ajan ollut täysin kyvytöntä kääntämään talouden suuntaa. Teollisia työpaikkoja on kadonnut yli 100.000 ja niiden tilalle ei ole löydetty riitävää määrää uutta kukoistavaa toimintaa. Yrityksetkään eivät ole uskaltaneet investoida rohkeasti.

Jos ihmisille ei saada nyt luotua toivoa ja annettua edes jotakin suuntaa, säästöt ovat täysin hukkaan heitettyjä.

PasiSillanp
Sitoutumaton Helsinki

Olen strategiakonsultti, jonka erityisauetta on yritysten kilpailukyvyn kasvattaminen. Viime vuosina olen tutkinut erityisesti strategisen ajattelun ja uusien, maailmaa muuttavien ideoiden syntyä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu