Taistelu maailman herruudesta tekee hyvää Suomelle

Elämme ihmeellisiä aikoja, sanoi kansainvälisessä rakennusalan biseneksessä pitkään vaikuttanut asiakkaani keväällä, eikä ollut lainkaan väärässä. Maailmantalouden mittarit käyvät punaisella ja välillä kone leikkaa kiinni.

Maaliskuussa maailman konttiliikenteestä pysähtyi 30 %, kun Suezin kanava tukkeutui viikoksi. Poikittain mennyt laiva, jo tätä ennen Taiwanin poikkeuksellisen kuivuuden pahentama pula mikrosiruista, Eurooppaan kasaantuneista tyhjistä konteista johtuva konttipula Aasiassa ja koronasta nopeasti kasvuun palautuva läntinen maailma, kuumensi markkinat. Kun maaliskuussa saksalaisista yrityksistä 23 % kärsi komponenttipulasta (Lähde: YLE 10.3.2021), tällä hetkellä raaka-aineiden ja komponenttien saatavuudesta kärsii suurin osa yrityksistä kaikkialla maailmassa.

Heinäkuussa Euroopan komissio julkaisi ilmastolainsäädäntöehdotusten paketin, joka toteutessaan vähentää EU alueen nettopäästöjä vähintään 55 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Tuon tavoitteen saavuttaminen vaatii valtavia muutoksia siihen tapaan, miten tuotamme tavaroita. Eikä pelkästään eurooppalaisesta vinkkelistä. ”EU suunnittelee olevansa ensimmäinen suuri talousalue, joka perii tuonnista maksuja hiilijalanjäljen perusteella.” (Lähde: Financial Times 14.7.2021)

Kun tähän lisää sen, että USA on kääntänyt strategisen painopisteensä Kiinan kanssa kilpailuun, on alkanut vuosikymmen yllätyksiä täynnä.

Jo viime vuoden kesällä, saksalaiset yritykset lähtivät hakemaan aasialaisten alihankkijoiden tilalle, tai ainakin rinnalle, eurooppalaisia alihankkijoita, myös Suomesta. Koronakriisi todisti, että yritysten alihankintaketjut ovat erittäin haavoittuvia. Esimerkiksi alussa mainitsemani puolijohdeteollisuus on suurimmaksi osaksi muutaman aasialaisen yrityksen hallussa. Amerikkalainen Intel ilmoitti keväällä, että se on valmis rakentamaan puolijohdetehtaan Eurooppaan, mikäli se saa ainakin kahdeksan miljardia euroa tukea. (Lähde: HS)

Jos joku parahtaa, että siinä taas saisi yksi rikas yritys kauheasti tukea, kannattaa verrata sitä vaikka Teslaan, joka on tähän saakka tehnyt eniten voittoa myymällä päästöoikeuksia muille autonvalmistajille ja saamalla todella isot valtiontuet tehtailleen USA:ssa.

Eurooppalaisesta näkökulmasta maailma muuttuu huikealla vauhdilla, eikä kaikkia muutoksia voida millään ennakoida. Suomessakin on havaittu, että esimerkiksi muutos polttomoottoriautoista sähkökäyttöisiin, myöhemmin ehkä jopa vetykäyttöisiin, on ennakoitua nopeampaa. Aurinkopaneeleita, maalämpöä ja tuulivoimaa rakennetaan vauhdilla ja paljon sähköä kuluttavat lamput vaihtuvat ledeihin. SSAB muuttaa lähivuosina Raahen tehtaan tuotantomenetelmää niin, että kaikista Suomen päästöistä vähenee 7 %.

Iloisessa 1920 -luvussa ei ole kyse vain ilmastotalkoista. Maailmanpolitiikan kriisi on siirtymässä Aasian öljyvaltioista kauppa- ja turvallisuuspolitiikan jännitteisiin Kiinan kanssa. Se johtaa väistämättä siihen, että kaikkia globaaleja tuotantoketjuja voi kohdata uusi häiriö. Siitä syystä on enemmän kuin todennäköistä, että ainakin osa kriittisestä tuotannosta elpyy myös Euroopassa. Etenkin, jos EU:n hiilitulli saadaan toimimaan EU:n ulkopuolelta tuleville tuotteille.

Vaikka ilmastonmuutoksen torjunta saattaa yksilön tasolla aiheuttaa ärsytyksen tunteita, kaikki merkit viittaavat siihen, että ilmastonmuutoksen torjunta ja globaalien tuotantoketjujen häiriöt ovat paljon enemmän mahdollisuus kuin riski Suomelle.

Siksi meidän kannattaa paremminkin kiihdyttää ilmastonmuutoksen torjuntaa, jarruttamisen sijaan.

+4
PasiSillanp
Sitoutumaton Helsinki

Olen strategiakonsultti, jonka erityisauetta on yritysten kilpailukyvyn kasvattaminen. Viime vuosina olen tutkinut erityisesti strategisen ajattelun ja uusien, maailmaa muuttavien ideoiden syntyä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu