Järkyttävän huonoa kasvun johtamista

Suomen valtiolla on ollut taloudellisesti katsottuna surkea herraonni vuodesta 2008 alkaen. Voi olla, että ennen sitäkin herraonni perustui tuuriin. Eikä tulevakaan lupaavalta näytä.

Suomen bruttokansantuote on jauhanut paikallaan yli viisitoista vuotta. Vuosien 2019-2024 välilä Suomen kasvu on Euroopan pohjasakkaa. Varmaan siitä johtuen, aina välillä joku keksii ilonpilkahduksen kun desimaaleissa tapahtuu kymmenyksen heilahdus parempaan. Sekin on tänäkin keväänä jo muutamaan otteeseen osoittatunut turhaksi toiveeksi.

Aivan viime aikoina, työttömyys on noussut, tarjolla olevien työpaikkojen määrä laskenut ja julkisen sektorin säästöt syövät monelta kotimaiselta yritykseltä kasvun mahdollisuuksia myös lähitulevaisuudessa. Elinkustannukset eivät ole laskemassa, vaikka korot laskevat hieman ja monen palkka nousee. Esimerkiksi pienituloisten asumiskulut nousevat edelleen ja osa-aikatyöstäkin tuli viimeisten lakimuutosten jälkeen entistä huonommin kannattavaa.

Keskituloisilla ei ole kovin helppoa heilläkään.

Suomalaisten yritysten pääasiallisilla vientimarkkinoilla ei ole odotettavissa yhtään sen helpompaa. Euroopan maat velkaantuivat koronan ja Venäjän-Ukrainan sodan seurauksena. Silti, todella monessa Euroopan maassa on sentään saatu bkt kasvuun koronan jälkeen, toisin kuin Suomessa. Meillä se on supistunut.

Kasvupolitiika on katastrofaalisen huonoa

Kaikki maat kohtaavat globaaleja ongelmia. Kiinan vahvistuminen on tehnyt globaalista kilpailusta entistäkin kovempaa ja isot shokit osuvat kaikkiin. Kaiken tämän keskellä tuntuu siltä, että Suomessa yritetään mennä eteenpäin vain samaa toimimatonta reseptiä viilaamalla.

Täällä on aivan liian omahyväistä luuloa siitä, että viisaus on löydetty. Täydellinen harha siitä, että emme voisi keksiä merkittävästi parempaa.

Katsoin kymmenen vuotta vanhaa blogiani. Olin lainannut siinä tunnettua ekonomistia, joka on edelleen tänäkin päivänä merkittävä äänitorvi. En kiistä hänen osaamistaan, on kovan luokan tekijä, mutta jos kuuntelemmme aina vain samoja ihmisiä ekonomisteina, johtajina ja poliitikkoina, niin kuinka isoja loikkia uskot heidän tekevän omassa ajattelussaan?

Eräs toimittaja sanoi, että samoja ihmisiä käytetään kommentaattoreina siksi, koska heillä on valta. Toimittajatkin ovat siis luomassa noidankehää, jossa epäonnistuneesti johdetun maan johtajia kuunnellaan uuden tulkkeina. Se kertoo hyvin siitä, kuinka jumissa täällä ollaan.

Me haemme isoa kehitysloikkaa, mutta politiikan tekotapa ei muutu, eikä päättäjissäkään tapahdu mitään ajatusmaailman jättiloikkaa.

Suomi on jumittunut omahyväiseen ajatteluun, että riittää kun vain instituutiot kykenevät kehittymään, niin kyllä se tästä. Jos samat ihmiset ovat vuodesta toiseen viemässä asioita eteenpäin, muutos on tasan tarkkaan yhtä nopea kuin yksittäisen ihmisen kyky muuttua. Ja se on valitettavasti hidas, ellei häntä haasteta voimakkaasti tai pakoteta muuttumaan.

En ole nähnyt vielä ainuttakaan merkittävää kehitysloikkaa missään yrityksessä, joka ei olisi vaatinut myös muutoksia johtajistossa. Vallassa olevat rakastuvat omiin ajatuksiinsa (niin puolueet kuin yksilöt kuin etujärjestötkin).

Suomen hitaan talouskasvun syy on se, että noudatamme aivan vääriä neuvoja.

PasiSillanp
Sitoutumaton Helsinki

Olen strategiakonsultti, jonka erityisauetta on yritysten kilpailukyvyn kasvattaminen. Viime vuosina olen tutkinut erityisesti strategisen ajattelun ja uusien, maailmaa muuttavien ideoiden syntyä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu