Kaupunki ei ole vihreä
Mitä sinulle tulee mieleen sanasta kaupunki? Vihreät puistot, niityt, kukkakedot, havumetsä, pensasaidat ja suot? Vai asfalttia, korkeita taloja, bussipysäkkejä, toimistoja, kauppoja, kulttuurirakennuksia ja kirkkoja?
Me ajattelemme kaupungin funktionaalisesti rakennettuna ympäristönä. Funktionaalisella tarkoitan, että kaikki mitä kaupungista löytyy, on rakennettua ja palvelee jotakin tiettyä käyttötarkoitusta. Tie on autoille, pyörätie polkupyörille, jalkakäytävä jalankulkijoille, kauppa asiakkaille, toimisto työntekijöille ja asunto asukkaille.
Suot, havumetsät, kukkakedot ja kaikki muu luonnon itse muovaama ei kuulu kaupunkiin. Ne ovat alkukantaista ja muovaamatonta, ilman selkeää tarkoitusta olevaa epäjärjestystä.
Kun kaupunkia suunnitellaan, sinne tulee yleensä yksi toiminto lisää. Vaikkapa tie tai pyörätie. Usein se tehdään tuhoamalla jotakin luonnon epäjärjestyksestä. Vaikkapa turha kukkaketo. Luonto ei kuulu osaksi suunnitelmaa, vaan se on usein jopa hyvän suunnitelman este. Kuten Meilahdessa oleva kallio, joka estää pyöräiljöiden vapaan kulkemisen. Vastakkain ovat käytännöllisyys, luontoarvot ja kauneus.
Keskustelin Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan entisen jäsenen kanssa ja kysyin häneltä, jos samaan aikaan pitää miettiä tasapainoisesti kasvua, luonnon monimuotoisuutta ja viihtyisyyttä, niin mitä silloin tapahtuu?
”Kasvu voittaa kaikissa tapauksissa.”
Kaupnnki ei ole vihreä ja yllättävän harva tuntuu ajattelevan, että se voisi edes olla sitä. Se tulee esiin vaikka keskustelussa, jota nyt käydään pyöräilysillan rakentamisesta meren päälle Meilahdessa.
Pyöräilijät puolustavat siltaa sillä, että se lisää pyöräilyn houkuttelevuutta. Pyöräilyä halutaan tukea, koska se sekä tukee ihmisten omaa hyvinvointia että saastuttaa vähemmän ja kuluttaa vähemmän luonnonvaroja. Se on vihreää, toisin kuin sitä varten meren päälle rakennettava punapinnoitteinen betoninen pyörätie.
Helpon liikkumisen verukkeella ollaan valmiita rakentamaan samanlainen hirvitys, millaiselle on naurettu 1960 -luvun villeimmissä visioissa. Silloin esimerkiksi Pohjoisrannan kohdalla oli visio meren päälle rakennettavasta moottoritiestä.
Kaupugin kehittäminen tasapainoisella tavalla tuntuu olevan ylivoimainen tehtävä. Kaupunki ei ole suunnittelijan tai vaikuttajan päässä vihreä, vaan tarkkaan mietittyjen, optimoitujen palveluiden ja kulkuväylien viidakko.
Kaikki suunnitellaan yhteen tarpeeseen ja yhteen tarkoitukseen. Siksi talo on vain talo, ei sen tarvitse olla silmiä hivelevä taideteos tai polkupyöräsilta on vain silta, ei suinkaan ympäristöään kaunistuttava elementti, luonnon monimuotoisuutta ylläpitävä rakenne ja ehkä jotakin muuta, joka tekee luonnosta vielä enemmän tai vähintään saman kuin se oli ennen siltaa.
Jos ajateltaisiin pelkästään mukavuutta, niin mäet, kalliot, kukkulat ja vuoret pitäisi alittaa, eikä kiertää. Tunnelit ovat kalliita, mutta tuhoavat vähiten luontoa ja toisin kuin sillat, ne olisivat 24/7 käytössä ympäri vuoden.
Haluan nähdä ne pyöräilijät, jotka ajavat Kruunuvuoren yli 1km mittaisella sillalla pikku pakkasella tuulen puhaltaessa yli 10m/s. Veikkaan, että tietyissä sääolosuhteissa Kruunuvuoren sillalla on samanlaisia käyttökieltoja kuin esim. Juutinrauman sillalla.
Ilmoita asiaton viesti
Pitää täysin paikkansa.
Seuraavaan kommenttiin; vihreä ja viihtyisä kaupunki. Asun juuri sellaisessa ja tyytyväinen olen.
Tänäänkin ihan tästä ikkunasta katselin kun metsäpeura tuossa viheriköllä melko rauhallisestio einehti.
Kello oli silloin 06.03.
Ilmoita asiaton viesti
Tunnelit tuovat kieltämättä infrallista jännitettä ja rakenteellista monimuotoisuutta elinpiiriin.
Viima pyöräillessä, on totta. Tarkoittaa palelemisen riskiä.
Mikäli jokin reitti olisi mahdollista mennä ilman puhureittiä, voisi puhurimpi toimia rinnalla, kun hakee myötätuulen mukaista liikkumista.
Itse käytän jatkuvasti tuulen suunnan mukaista reititystä. Metsä suojaa hyvin, ja avomaasto ei, eikä isot avoväylät. Sama Auringon suhteen, koska ei viitsi läträillä voiteilla.
Ilmoita asiaton viesti
”Kaupunki ei ole vihreä”
Siinä mielessä kaupungit eivät ole vihreitä, että kaupunkien rakentaminen vie tilaa luonnolta.
Siinä mielessä ne taas ovat vihreitä, että mitä suurempi osa ihmisistä asuu kaupungeissa, sitä enemmän luonnolle jää tilaa kaupunkien ulkopuolella.
Jotta ihmiset myös muuttaisivat näihin kaupunkeihin, pitää niiden olla viihtyisiä ja houkuttelevia paikkoja asua. Ihmiset saavat päättää asuinpaikkansa itse.
Voitaisiin siis sanoa, että vihreä kaupunki on yhtä kuin viihtyisä ja toimiva kaupunki.
Ilmoita asiaton viesti
Annat jotenkin ymmärtää, että kaupungit olisivat jotenkin omavaraisia ja maaseudulla raivataan peltoa, hakataan paperipuuta ja rakennustarpeita ihan vaan omiksi tarpeiksi ja ilkeyttään.
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä, miten tähän tulkintaan päädyit, mutta mitään tuohon viittaavaa en tarkoittanut. Kysymys ei ollut siitä, miten elintarvikkeet tuotetaan, vaan missä valtaväestö asuu.
Ilmoita asiaton viesti
> Siinä mielessä kaupungit eivät ole vihreitä, että kaupunkien rakentaminen vie tilaa luonnolta.
Suomen vihreä liike oli alkuaikoina kovasti Keskuspuiston rakentamista vastaan. Nyt vihreät ovat yksi innokkaimmista väestön kasvattajista, ja kaupunkirakentaan tiivistäjistä. Kai voi sanoa, että on vihreyttä ja vihreyttä (ehkä ”luontovihreyttä” ja ”cityvihreyttä”).
Ilmoita asiaton viesti
Kaupunki ei ole vihreä, mutta meren pinta alkaa vihertämään. Olisiko pahamaineinen sinilevä taas kukinnolla?
Ilmoita asiaton viesti
Niiden jotka haluavat asua kaupunkien ytimessä pitäisi voida tavoittaa luontoa edes puistoissa sen verran, että pää kestää kasassa. Ylenpalttisiin mielenterveysongelmiinkaan meillä ei ole varaa. Suomi on niin laaja maa, että ennallistettavaa aluetta luonnon hyväksi riittää yllinkyllin. Antaa niiden, jotka viihtyvät kaupungissa, pilata ympäristönsä rajoitetusti.
Ilmoita asiaton viesti
Ensivaikutelma sillasta on ylimääräke, meren yllä.
Vastaavan tapainen on Parikkalassa, pitkin Simpeleen rantaviivaa, siis rannan tuntumassa.
Vaikea sanoa, milloin sopii, jos vaikutelmaa ajattelee, ettei sen puolesta tule silmille.
Parikkalan väylää lähinnä ajanut, en tutkaillut. Järvelle liikenne tuo epärauhaa, sillä vesi kantaa pitkälle. Pyöräily tuskin kuuluu ihan samalla tavoin.
*
Vaikka kaupunkia suunnitellaan ihmisläheisesti, luonto on aina se, joka pyrkii valumaan takaisin.
Pahinta minusta näissä on asenne.
Siinä kun esim ruohikkoa pyrkii tulemaan takaisin kaupunkiin, jne, osa tästä takaisintulemisesta on hybridiyttä, ihan automaattisesti, siis luonnon puolelta tullen. Ei ole ns keinotekoista, vaikka ihmisen osuus olisi.
Se, että tavan arki-ihminen päättää valita mahdollisimman monessa kohdassa sen, että luontoa ei ilmene, eikä infraa tehdä tarkoituksenmukaisesti… tämä ylläpito on huono juttu, ja etenkin se, että normeja ei tässä rikota automaattisesti, tai lakeja, jos ovat huonosti säädetty. (Ruohonleikkuu, risukkokohtien automaattiraivaus esim päätien varrelta, …)
Ihmisluonnossakin on taipumus ilmentää luonnon paluuta, siihen suunniteltuun. Esim polut, jotka tuntuvat mielekkäiltä, ovat merkityksellisiä, ja jatkuva-aikaisesti. Sama toiseen suuntaan, haitakeratkaisuista.
*
Kallion voi nähdä rakennuselementtinä.
Uran teko kalliion maksaa, ja mahdolliset viisteet. Mitä on potentiaali, tällaisessa ratkaisussa? Voiko asioista yhdistää jotenkin.
Ilman ideaa, ja ideoimisen arvoa, kalliimpia operaatioita ei kannata tehdä. Voi koskea montaa nykyistäkin hanketta.
Ilmoita asiaton viesti
Se muuten on vähän outoa, että on lähinnä näköisarkkitehtuuria, ja toisaalta niitä erikoistarkoitukseen rakennettuja ratkaisuja… ei asioiden yhdistelemistä ja puntaroimista rakentelussa, vaikka tätä voisi jonkin verran tehdä, tietyissä ratkaisuissa.
Yhdistely, puntarointi ja monikäytöllisyys korostuu, kun tilaa on vähemmän, tilaa täytyy säästää, tai käyttäjiä on monenlaisia, tai haluaa toimia eri tavoin.
Kyse on joustavuudesta ja rakenteiden sopivuudesta tukemaan tavan elämää. Tällainen on käytännössä tehokasta, ja muu jatkuvakuormitteista.
Tämä tehottomuuden ja ratkaisukuormittavuuden aihe koskee lähes kaikkea rakantemista. On toki vaikeaa (haastavaa, luovaa), ts puntarointia oikeasti vaaditaan, ei vain älämölöä.
…
Otsikon viestin suhteen tavoite tulisi olla täysin toinen. Ihmisen osuus, voi tuoda luontoa monimuotoisesti, jännittävästi ja elähdyttävästi esiin.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllähän pääkaupunkimme tarvitsee jatkossa enemmänkin näitä paikkoja,joissa nuorisomme pääsee luontoa lähelle ihan rakennettuja pyöräteitä ja niihin liittyviä jalankulkuun tarkoitettuja reittejä myöten levähdyspaikkoineen.
Kun Kaivopuistossa virkavalta pyrkii rajoittamaan juhlintaa roskaamisen ja nurkkiin kuseksimisen takia, niin täällä ei sitä ongelmaa ole.
Meri ja tuuli hoitaa kaikki ongelmat käden käänteessä.
Hieno luonnonläheinen bilepaikka nuorisollemme. Näitä lisää.
Ilmoita asiaton viesti
Välineellistettyä massamuuttoa ja ideoita Kordelinin Säätiön (vm. -18) sylttytehtaasta: Faktantarkastajat, vaikuttajaviestintä, Sanna josta ei kirjaa synny, piispan luotto kortilla, koomikko pressana – luksusravintola Maria ja remonttimies Samppa.
Liekö Heikki Herlin yhä Tekirin koulun penkillä?
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/60818aeb-9cd6-4d4d-a3b8-ac2bd69227c7
Ilmoita asiaton viesti