Kokeilut pelottavat koska valitusaika on neljä vuotta

Suomalainen tapa kokeilla asioita on riidellä pitkään, suunnitella nopeasti ja katsella neljä vuotta mitä tapahtuu. Uutena elementtinä siihen on tullut myös halu tehdä suunnitelmat salassa, ettei suuri yleisö pääse huutelemaan vierestä.

Onnistuneessa kokeilussa on tärkeää päästä nopeasti liikkeelle, korjata lennosta ja lopettaa nopeasti, jos homma näyttää menevän kiville.

Kokeilemisen idea on siinä, että sen avulla päästään nopeasti liikkeelle. Pienessä mittakaavassa toteutettu kokeilu ei epäonnistuessakaan synnytä isoja ongelmia, mutta auttaa parhaassa tapauksessa kehittämään nopeassa tahdissa jotakin, mitä hidasta päätöksentekoa noudattamalla ei olisi päästy koskaan edes aloittamaan.

Puhutaan sitten nelipäiväisen työviikon kokeilusta, Esplanadin puiston sisustamisesta, perustulokokeilusta ja monista soten piirissä aiemmin tehdyistä kehittämistoimenpiteistä, niissä kaikissa on heikkoutena se, että kokeilua ajatellaan tutkimuksena, jossa määritellään tutkimusaihe tarkasti ja ollaan tarkkoja, että kaikki menee just niin kuin suunnitelmissa, jotta voidaan arvioida, ovatko suunnitelmat olleet kohdallaan.

Tuo on kokeilukulttuuri ymmärrettynä väärin

Kokeilukulttuuri on sitä, että lähdetään tekemään jotakin asiaa – usein puutteellisen tiedon pohjalta – ja kehitetään ideaa lennosta. Jos jo varhaisessa vaiheessa huomataan, että kokeilun asetelma on hieman huonosti laadittu tai kokeilun yksityiskohtaa pitää hioa heti, ei jätetä sitä kahden tai neljän vuoden päästä tulevaan loppuraporttiin, vaan tehdään ne asiat heti.

Suomessa vastustetaan kaikkia kokeiluja, järkeviäkin, pitkälti siksi, koska kaikki tietävät, että kun kokeilu lähtee liikkeelle, asialle saa seuraavan kerran tehdä jotakin vasta sitten, kun kokeilun tulokset on saatu kerättyä.

Ei ei ei ja ei. Kokeilu on sitä, että kun kokeilu lähtee liikkeelle, koko kokeilun ajan kokeillaan ja yritetään tehdä siitä parempaa.

Se tapa, mitä Suomessa puhutaan kokeiluna, on enemmänkin empiiristä tutkimusta verhottuna kokeiluiksi. Pistetään homma liikkeelle ja katsotaan, mitä tuloksia siitä saadaan, mutta ei muuteta mitään ennen kuin on saatu kokeilujakso päättymään.

Opetellaan tekemään oikeaa kokeilua, eikä pelkkiä tutkimuksia.