Konsultit tuhosivat hyvän yrityskulttuurin

Konsultteja tarvitaan kehittämään yrityskulttuuria, koska konsultit sen alunperin tuhosivat. Se mitä meillä myydään modernina yrityskulttuurina, on itse asiassa samaa, mikä USA:ssa tuhottiin 1970 ja 2000 -lukujen välisenä aikana.

Milton Friedmanin vuonna 1970 lanseeraaman “kasvu on yrityksen sosiaalista vastuuta” -ajatuksen jälkeen, konsultoinnin valtavirta keskittyi rationaalisiin asioihin, ihmisten kokonaisvaltaisen huomioimisen, sitouttamisen ja innostamisen kustannuksella. Teknokraattinen suhtautuminen johtamiseen on tuhonnut arvokasta yrityskulttuuria. Tällaisen väitteen esittää The Atlantic -lehti artikkelissaan “How McKinsey Destroyed the Middle Class”. 

The Atlanticin artikkelissa käsitellään konsulttien vallan kasvua USA:n suuryrityksissä ja yritysmaailman arvojen muuttumista pitkällä aikavälillä. Kun ennen elinikäinen työpaikka, hajautettu päätöksenteko ja mahdollisuus edetä lähetistä johtajaksi oli täyttä todellisuutta, nykymaailmassa ei enää vastaavaa urakehitystä tapahdu. Jos tulet duunariksi firmaan, duunarina jäät myös eläkkeelle, jos edes olet siellä eläkeiässä, sillä paljon puhuttu alustatalous on syntynyt, kun ihmisiä on potkittu pihalle ja palkattu sen jälkeen alihankkijoina takaisin.

Mietitäänpä työelämän muutosta ja sen vaikutuksia yrityskulttuuriin Suomessa.

Ennen oli mahdollisuus kehittyä ja työntekijät pysyivät pitkään

Itseäni vanhemmat konsultit tietävät kertoa, että hyvinä aikoina työntekijöitä valmennettiin jopa viisi päivää putkeen. Kun itse aloitin konsulttina vajaat kaksikymmentä vuotta sitten, toteutettiin vielä joitakin kolmepäiväisiä koulutuksia, mutta kaksipäiväiset olivat normi. Tänään yksi päivä on normi ja puoli päivää aika yleinen. Kaiken takana on se, että tehokkuutta vaativassa ajassa, koulutukseen käytetty aika koetaan työajan tuhlaamiseksi.

On vaikea sanoa kumpi on muna ja kumpi kana. Johtaako koulutuksen vähäisyys haluun vaihtaa työpaikkaa entistä useammin vai johtaako kasvanut halu vaihtaa työpaikkaa siihen, että koulutusta ei haluta tarjota? Joka tapauksessa herkkyys vaihtaa työpaikkaa on nykyisin varsin korkea. Elinikäinen ura samassa yrityksessä on harvinaisuus.

Johtajat kasvatettiin omassa firmassa

Niin kauan kuin työpaikoilla oli vahva keskijohto, työtä koskevat päätökset tehtiin lähellä työntekijää. Se pätevöitti työntekijöitä pomoiksi ja pomoja johtajiksi. Nyt suunnittelu on keskitetty ylimpään johtoon ja henkilökuntaa käytetään suunnittelussa lähinnä tiedon saamisen välineenä. Lopulliset päätökset tehdään ylhäällä, usein kaukana asiakkaasta ja arjen työtehtävistä.

Tänä päivänä melkein minkä tahansa yrityksen työntekijä voi olla varma, että hänestä ei tule  koskaan johtajaa, ellei hän hanki oma-aloitteisesti muodollista koulutusta. Hän ei pääse työnsä kautta oppimaan suunnittelua ja kasvamaan vaativampiin tehtäviin työn ohessa. Tästä on toki olemassa poikkeuksia, esimerkiksi vähittäiskaupassa, jossa vaikkapa K kaupan tai Lidlin työntekijä voi hyvinkin nousta kalatiskiltä kauppiaaksi tai jopa konsernin johtajaksi.

Ei ole mitään erityistä syytä olla ylpeä omasta firmasta

Usein puhutaan yrityksen yhteisistä arvoista, jotka kaikki jakavat. On vaikea uskoa, että osa-aikainen, pätkäsopimuksella oleva, pienipalkkainen ja/ tai ilman etenemismahdollisuuksia oleva työntekijä voi kokea olevansa “firman ihminen”. Yrityskulttuuri on siinä vaiheessa tuhottu, kun työntekijä ei voi kokea olevansa firmalle tärkeä. 

Mitä meille myydään tänään

Kuluneen vuosikymmenen aikana meille on tuotu käsitteitä “osallistava johtaminen”, “itsensä jatkuva kehittäminen”, “matala hierarkia”, “kokonaisvaltainen hyvinvointi”, “asiakaslähtöisyys”, jne. Kun luin The Atlanticin artikkelin, en voinut välttyä ajatukselta, että 1970 -luvulla alkanut rationalisointi onnistui tuhoamaan juuri sitä, mitä nyt korjataan. 

Käsitys oikeudenmukaisesta, vastuulisesta ja hyvästä työpaikasta noudattaakin pitkälti sitä maailmaa, mikä oli suuryrityksissä vallalla ennen tehokkuuden läpivirtaamista kaikkeen mahdollisseen.

Mitä meidän on siis syytä oppia?

 

PasiSillanp

Olen strategiakonsultti, jonka erityisauetta on yritysten kilpailukyvyn kasvattaminen. Valmistelen parhaillaan kirjaa strategisesta ajatelusta. Käsittelen blogissani sekä teknologian kehittymisen että arvojen muutoksen vaikutuksia yhteiskunnassa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu