Kotimainen vaalivaikuttaminen

Noin vuosi sitten, ison suomalaisen puolueen tunnettu poliitikko alkoi seuraamaan minua Twitterissä ja kun minä seurasin takaisin, hän laittoi minulle yksityisviestin, joka päättyi lauseeseen: ”Ihan käsittämätöntä pönttöilyä sulta.”

Olin esittänyt hänen puolueensa politiikasta näkökulman, joka on hänen näkemyksensä mukaan huono.

Kävimme lyhyen keskustelun aiheesta, joka päättyi lopulta ihan sopuisasti. Sen jälkeen hän lopetti seuraamasta ja katkaisi mahdollisuuden jatkokeskusteluun.

Aina silloin tällöin esitetään pelkoja ulkomaisista vaalivaikuttajista, mutta kotimaassakin on näemmä tekemistä.

Toisella tavalla ajatteleminen kielletty

Politiikkaan kuuluu ryhmäkuri. Ilman yhteistä tahtoa voimia ei saada riittävästi keskitettyä ja omalle ryhmälle tärkeitä asioita ei saada vietyä läpi. Ryhmä ja ryhmän koko on valtaa.

Välttämättä ryhmän ei tarvitse olla jättiläinen, saadakseen asioita läpi, jos siihen ryhmään sympaattisesti suhtautuvien määrä vain on riittävä. Itse asiassa erään tutkimuksen mukaan, jopa niinkin pieni määrä, kuin 3,5 % kansasta riittää ydinryhmän kooksi, jos halutaan tehdä rauhanomainen vallankumous.

Tästä syystä monelle vaikuttajaryhmälle, kuten puolueille, jokainen ääni on tärkeä. Tässä kohdassa en puhu ainoastaan äänestysuurnilla annettavista äänistä, vaan myös kaikista niistä, jotka puhuvat politiikasta julkisesti.

Julkinen puhuminen politiikasta on ajoittain melkoista shakkia. On aiheita, joista tietää jo etukäteen, että niistä kirjoittaminen herättää koloistaan kaikkein kiivaimmat vastustajat ja puolustajat. Sitten on monia aiheita, joista keskusteleminen saattaa kääntyä lämpimäksi, mutta ei koskaan liian kuumaksi. Tieto siitä, että on aihe, josta puhuminen kuumentaa, johtaa itsesensuuriin. On mieluummin keskustelematta aiheesta kuin ottaa maineriskin.

Hiljaiseksi argumentoijia löytyy kaikista puolueista ja kaikkien puolueiden kannattajista. Jokaisella puolueella on teema, joka on niin puolueen ytimessä, että aina löytyy riittävä määrä niitä, joiden mielestä asiaa vastaan argumentointi on suora hyökkäys.

Se on todella sääli maassa, jossa on aina korostettu ihmisten kykyä ajatella asioista.

Kotimainen vaalivaikuttaminen on sitä, että jengi painostaa valitsemaan puolesi ja pysymään siellä

Yhteiskunnallinen keskustelu on usein binääristä, eli joko-tai ajattelua, ja se on ongelma. Binäärinen ajattelu on sitä, että nähdään jokaisen valinnan olevan valinta hyvän ja huonon välillä. Tosiasiassa usein ollaan myös tilanteessa, jossa valitaan hyvän ja hyvän tai huonon ja huonon välillä.

Koska ajattelumme on viritetty joko-tai -asetuksille, päätöksenteosta tulee helposti heiluriliikettä. Professori Wendy K. Smith kuvaa tätä sanalla ”Wrecking ball”, eli murskauspallo. Painava mielipide heilahtaa voimakkaasti äärilaidasta toiseen ja aina kun se osuu johonkin, samalla hajoaa myös jotakin.

Politiikasta vaalien alla puuttuu älyä keskustella asioista ilman vastakkainasettelua. Sen sijaan haetaan suosiota esittämällä tiukkaa itselle tärkeissä asioissa ja haukkumalla muut mielipiteet. Se johtaa sitten siihen, että kärkipoliitikkokin alentuu tekemään henkilökohtaisen hyökkäyksen yhtä tavallista blogin kirjoittajaa vastaan.

Sanon sen tässä suoraan. Jos joku poliitikko ihan oikeasti luulee, että minut saa muuttamaan ajatteluani painostamalla, iskee kirveensä kiveen. Minä odotan ja vaadin, että kaikki puolueet opettelevat keskustelemaan asioista rakentavasti ja hyväksymään sen, että aika ajoin paras ajatus ei ole se, mikä on itselle ensimmäisenä mielessä.

Politiikkaan tarvitaan enemmän älyä ja vähemmän pullistelua.