Kouvolan asema ja kepun pallo

Olin torstaina tulossa junalla Mikkelistä kohti Helsinkiä, kun kello 19.10 Kouvolassa junaan astui nuorehko nainen keskustapuolueen vihreä pallo mukanaan. Hän katseli ensin, mihin sen laittaisi, sitten nosti sen hattuhyllylle ja asetteli huolellisesti pienen kassin pallon narun päälle. Sen jälkeen siinä näytti tapahtuvan vielä pientä säätöä, kunnes hän istahti paikalleen.

Hän oli aivan omissa ajatuksissaan ja onnellisen näköinen.

Tänään minulla tulee täyteen päivälleen kymmenen vuotta Uuteen Suomeen kirjoitettuja blogeja. Monen muun käsitellyn asian ohessa, olen vuorollaan haukkunut jokaista hallitusta. Olen haukkunut kaikkia, koska ajattelen, että jos haukkuu, pitää olla tasapuolisen ankara kaikille.

Tuo luultavasti keskustan kesätapaamisesta saapunut nainen sai minut ajattelemaan poliitikoista vaihteeksi hyvää.

Hyvät poliitikot huonot tulokset

Politiikkaan lähtee paljon ihmisiä, joilla on unelma paremmasta maasta tai kotikunnasta. Valituksi tultuaan, yksilöstä tulee kuitenkin osa ryhmää.

Aina silloin tällöin käy niin, että jotakin merkittävää asiaa vaaleissa ajanut poliitikko pystyy myös vaalien jälkeen olemaan merkittävä toimija ajamassaan asiassa. Joskus Espoossa asuneena muistan hämärästi, että Maria Guzenina pääsi kaupunginvaltuustoon puhumalla lapsiperheiden asemasta ja että myös siinä tehtävässäkin hän tuli aika ajoin ulos samalla teemalla. (Toki voin muistaa väärin).

Politiikassa käsitellään kuitenkin niin paljon erilaisia asioita, että väkisinkin siihen joukkoon osuu itselle vähemmän tärkeistä asioista päättämistä tai jopa sellaisia asioita, joista ei ihan kauhean syvästi ole perillä.

Sellaisissa tilanteissa on ihan inhimillistä joustaa muiden mielipiteiden vietäväksi. Politiikka ei oikeastaan onnistuisi, ellei jokainen vuorollaan joustaisi. Niinpä kaupankäynti erilaisissa asioissa on politiikan ydintä. Kauniisti sanottuna kyse on kompromisseista, mutta raadollisemmin kyse on siitä, että myönnytyksiä käytetään kaupanteon välineenä omien tavoitteiden saavuttamiseksi.

Tästä syystä, vaalikauden lopussa voittajia on usein huomattavan paljon. Jokainen on voittanut jotakin ja kaikki ovat hävinneet.

Kaupankäynti on politiikan ikuinen valuvika

Politiikan ongelma ei ole niinkään poliitikoissa henkilöinä, vaan niissä tavoissa, millä politiikkaa tehdään. Tekijät ovat useimmiten aidosti innostuneita maailman parantamisesta. Vaikka unelmayhteiskunta vaihtelee, tekemisen tarkoitus on sama; tehdä meidän kaikkien elämästä parempaa.

Kauppaa käydessä käy kuitenkin niin, että hyvä kompromissi johtaa usein vesitettyyn lopputulokseen.

Politiikassa ei ole niinkään tarvetta muuttaa siellä olevia ihmisiä kuin niitä tapoja, miten asioita käsitellään ja miten erilaisiin ratkaisuihin päädytään.

Suomen menestys vaatisi oman versionsa Singaporen mallista, demokratia säilyttäen, mutta samalla kaukokatseisuutta lisäten.

Tarvitsemme ne ihmiset, jotka kantavat puolueensa palloa ylpeydellä ja ilolla, mutta meille kaikille on eduksi, että löydämme heille entistä parempia tapoja päättää asioista.

Jälkikirjoitus

On ollut mielenkiintoista seurata poliittisten päättäjien ja vaikutusvaltaisten johtajien toimintaa viimeiset kymmenen vuotta kommentoijan asemassa. Matkaan on osunut niin monta poliittisesti sytyttävää aihetta. En aio jättää seuraamista ja kommentointia tähän, mutta muiden tehtävien vuoksi tahti saattaa hieman hidastua. Saatan myös tehdä teksteistäni kokoelman. Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille, jotka olette olleet matkassa mukana. Viime vuonnakin teitä oli parhaimmillaan jopa 85.000 yhdelle ainoalle kirjoitukselle.