Kuvaako Marinin urapolku uutta sukupolvea?

Muistan kun joitakin vuosia sitten, Helsingin yliopiston opiskelija kertoi minulle, että kannattaa verkostoitua politiikkaan, koska sieltä syntyy suhteita, joiden avulla voi rakentaa uran.

Muistan myös muutaman vuoden takaisen keskustelun eräissä juhlissa, kun kirjan julkaissut henkilö kertoi minulle, että hänen strategianaan oli saada jo aiemmin kirjan julkaissut henkilö julkaisemaan uusi kirja ja päästä mukaan sen toiseksi kirjoittajaksi.

Ihmiset ovat sitä varten, että heidät tuntemalla päästään urahississä ei ainoastaan eteenpäin, vaan ylöspäin. Etenkin kun politiikka on väylä yrityselämään eikä toisinpäin.

Ainahan ihmissuhteet ovat vieneet eteenpäin. Herraverkostot ovat olleet jo pitkään tuomittuja asioita.

Viimeiset noin viisitoista vuotta sosiaalinen media on ollut täynnä ihmisiä, jotka hakevat ensisijaisesti suosiota, jotta he saisivat itselleen työtä ja bisneksen. Aikana ennen sosiaalista mediaa, piti ensin hankkia kannuksia, että pääsi toimittajien kautta mediaan.

Julkisuus oli pääasiassa seuraus, ei päämäärä.

Hyväveli -verkostojen tilalle ovat tulleet sosiaalisen median verkostot ja näkyvyys

Näkyvyys sosiaalisessa mediassa ei ole väline saada työpaikkaa, mutta työpaikkaa hakevalle näkyvyys sosiaalisessa mediassa on arvokasta. Parhaimmillaan siitä voi syntyä merkittävä bisnes.

Sosiaalisen median menestyjä 0n sosiaalisesti lahjakas, kuvauksellisen tai sanavalmis. Parhaimmassa tapauksessa kaikkia noita kolmea. Menestys täytyy silti lunastaa. Täysin osaamaton epäonnistuu nopeasti.

Lauri Nurmi kertoo eilen julkaistussa Iltalehden kolumnissaan keskustelustaan arvostetun ulkomaalaisen lehden toimittajan kanssa. Siitä kuinka hän antoi taustatietoa pääministeri Sanna Marinista ennen kuin toimittaja meni haastattelemaan häntä.

”Yritin selittää asiaa juurta jaksaen ja kehuin samalla Marinin saavutuksia – en kuitenkaan varauksettomasti.

Ulkomaalainen kollegani kuunteli tarkkaavaisesti. Näytin hänelle erästä uutiskuvaa Marinista.

– Oih, katso kuinka kaunis hän on, kokenut naispuolinen journalisti parahti.

Ymmärsin, että perspektiivimme eivät koskaan voisi kohdata.”

Pelin sääntöjä ei voi muuttaa, mutta peliä voi

Tässä ei ole kyse vain Marinin ulkonäöstä tai hänen osaamisestaan. Sosiaalisen median seurauksena on syntynyt useita tapoja käyttää omia avujaan hyväksi. Jos et ole kaunis ja valovoimainen, voit olla vaikka piru ja pahasuinen. Sinullekin löytyy oma yleisösi. Pääset sillä jopa eduskuntaan hallituspuolueen edustajaksi.

Elämästä on tullut performanssitaidetta, jossa omilla julkisuusavuilla haetaan valtaa tai jopa rakennetaan uraa. Kehitys ei koske vain politiikkaa. Työelämästäkin on useita tutkimuksia, jotka antavat pohjaa väitteelle, että yhä suurempi osa menestyksestä on sitä, ketkä tunnet. Jos et kuulu verkostoihin, sinulle ei edes tarjota mahdollisuuksia.

Koska yksinäisyys on kasvava ilmiö,  sosiaalinen media on mitä parhain väline tulla tunnetuksi. Ei tarvitse kohdata toisia ollakseen heidän luonaan ja tulla heille läheiseksi.

Tästä vain jää miettimään, kumpi oli parempi maailma; se jossa ensin hankittiin kannuksia ja sitten tuli julkisuus vai se, missä ensin hankitaan julkisuutta ja sitten saadaan kaikki muu.

En osaa vastata tuohon. Enkä rehellisesti usko, että kumpikaan on toistaan parempi. Molemmissa on ongelmansa.

Totean vain, että nyky-yhteiskunnassa tärkeää on olla ihailtu. Se avaa ovet rajattomiin mahdollisuuksiin. Ainoa pieni miinus on se, että yllätykseksesi huomaat, että ihmiset omistavat sinut ja kadotat lopulta itsesi.

Toisaalta, mitä ihminen ei tekisi oman menestyksensä eteen?