Luova yritysjohtaja on kuin sadun päähenkilö

Yritysjohtaja ei ole luovan työn tekijä. Hänen tehtävänsä on ohjata yritystä mahdollisimman järkevällä tavalla eteenpäin.

Siksi on yrityksen kannalta kohtalokasta, kuinka paljon johtajan alapuolella on ihmisiä, jotka saavat käyttää omia aivojaan. Yhteiskunta tarvitsee samaa. Poliitikkokaan ei saa asemaansa luovuudella, vaan laskelmoinnilla. Siitä seuraa se, että he eivät osaa kannustaa oikealla tavalla luovuuteen.

Mitä vähemmän yhteiskunta antaa mahdollisuutta luovuuteen, sitä huonommin sille käy.

Suomessa puhutaan jälleen menetetystä vuosikymmenestä. Jos bruttokansantuote laskee vielä hitusen, olemme samalla tasolla kuin vuonna 2008. Siis viisitoista vuotta sitten. Se on yksipilkkuviisi vuosikymmentä.

Suomi rakennettiin sadan vuoden aikana luomalla yhteisiä suuria visioita. Ne luotiin aikana, jolloin kaikesta oli aluksi pulaa. Kyse oli enemmänkin siitä, miten tarpeet saatiin tyydytettyä kuin siitä, miten kaikki mitä tehtiin, saatiin myydyksi. Yritysten kasvua ja yhteiskunnan hyvinvointia voitiin rakentaa investoimalla suunnitelmallisesti ja kiinteään, Niin kauan kuin Suomella oli myös oma valuutta, valtio ja suuryritykset tekivät yhteistyötä. Tarvittaessa vaikka alennettiin markan arvoa, jos kauppa ei muuten käynyt.

Suomessa elettiin suurta kasvun huumaa vielä vuoteen 2008 saakka. Sen jälkeen on kompasteltu.

Täällä on jäänyt vähälle huomiolle se, että maailma vaatii paljon enemmän luovuutta kuin ennen. Sen sijaan, että asioita tehdään pelkästään tarkalla harkinnalla, tarvitaan paljon enemmän ihmisiä, jotka ajattelevat pienen laatikkomme ulkopuolelta.

Sekään ei riitä.

Laatikon ulkopuolelta ajatteleville tarvitaan muutakin tukea kuin rahaa. Heitä pitää auttaa tulemaan vielä paremmiksi ajattelijoiksi.

Eikä sekään vielä riitä

Heille pitää myös antaa mahdollisuus kokeilla käytännössä. Siis tehdä riittävän rohkeita ja samaan aikaan riittävän hallittuja kokeiluja. Vain kokeilemalla löydetään jotakin, mitä ihmismieli ei keksi.

Menestyksen resepti on yksinkertainen

Tarvitaan paljon uusien ajatusten esittäjiä, jotka yhdistetään rohkeisiin kokeilijoihin, joiden seuraan tulee ihmisiä, jotka ymmärtävät, miten rahaa tehdään.

Olen tavannut paljon yritysjohtajia niin pienistä kuin suuristakin yrityksistä. Muutama poikkeus on yllättänyt, mutta yleinen kuva on se, että johtajat niin bisneksen kuin politiikan huipulla eivät ole luovia. Monet heistä eivät edes ymmärrä, miten luovuutta johdetaan.

Ne muutamat, jotka ymmärtävät, luovat yllättäviä menestyksiä.

Jos Suomi halutaan pelastaa, pitää luoda suotuisa ympäristö ihmisten luovuudelle. Sitä tarvitaan ihan kaikilla tasoilla.

Koska Suomi on eräänlainen kehitysmaa, ajatusten kehitysmaa nimittäin, meillä pitää ottaa käyttöön ajatusten kehitysohjelma. Ja yhdistää siihen lupa kokeilla.