Marinin ehdotuksen ärsyttävimmät piirteet

Kuuden tunnin työaika on monella alalla todellisuutta, mutta pääministeri Sanna Marinin lähestymiskulma isoon ongelmaan on äärettömän ärsyttävä.

Kaikkein ärsyttävintä siitä tekee se, että SDP:n pääasiallinen äänestäjäkunta edustaa niitä ihmisiä, joiden töissä tuottavuuden nostaminen työaikaa vähentämällä ja saman palkkatason pitämällä on kaikkein vaikeinta. Työelämän jakautuminen on samanlaista kuin Forssan julistuksen aikaan. Silloin maataloudesta siirryttiin teollisuuteen. Nyt maataloutta edustaa teollisuus ja korkeamman jalostusasteen työt ovat tavalla tai toisella tietotekniikkaan perustuvia. Niiden avulla tavoitellaan sitä, että koneet siirtyvät palvelemaan ihmisiä.

Työn tuottavuus kasvoi vuosisadan niin, että ihmiset oppivat tekemään tehokkaampia koneita ja huolehtimaan niistä entistä paremmin. Työn tuottavuuden nousun vanavedessä yksittäistä tonnia kohden tarvittavan työvoiman määrä laski, vaikka teollisuustuotannon määrä nousi. Samaan aikaan maailmantalous kasvoi, sotakorvaukset antoivat lisävauhtia teollisuuden kukoistukselle ja devalvaatiot auttoivat hetkellisissä kustannuskriiseissä.

Kun Marin ilmoittaa kutsuvansa erityisesti ammattijärjestöt mukaan miettimään kuuden tunnin työaikaa, hän on enemmän ulkona korkean tuottavuuden luomisesta, kuin tulee ajatelleeksi.

Korkean tuottavuuden saamiseksi Suomessa tulisi kyetä vaikuttamaan aivan toisiin asioihin, kuin päivittäiseen työntekoon.

Ensinnäkin tuotanto- ja palvelurakenteen perusta pitää luoda korkean teknologian ja muutenkin huomattavasti korkeamman osaamisen päälle. Nykyistä korkeampi tuottavuus ei vaadi ainoastaan parempia työmenetelmiä, vaan kykyä luoda tuotantokustannusten päälle huomattavasti korkeampaa lisäarvoa. Yksinkertaisesti sanottuna, pitää tehdä entistä halvemmalla jotakin, mistä asiakkaat ovat valmiita maksamaan merkittävästi enemmän. Esimerkiksi Saksan menestys perustuu siihen, että saksalaisista tuotteista maksetaan huomattavaa lisähintaa. Porsche on yksi maailman kannattavimmista autovalmistajista.

Toisekseen meillä tulee saada yritykset haluamaan kasvua. Suomessa on noin 300.000 yritystä ja vain harva haluaa kasvaa. Kaksi suurinta pelkoa on kasvun tarvitsema työmäärä ja investointien riskit (esim. työvoiman palkkaaminen). Moni yrittäjä ajattelee kuin duunari. Jos pärjään kuuden tunnin työllä, miksi tekisin kahdeksan tuntia. He nauttivat mielummin työnsä hedelmistä pienessä mittakaavassa kuin tekisivät 12 tuntisia työpäiviä riskillä.

Suomalainen työelämä vaatii muutosta, mutta ajatus siitä, mistä me saamme tarvittavat rahat sen kehittämiseen ja innokkaat yrittäjät ottamaan riskiä, puuttuu vielä. Odotan, että pääministeri osaa vastata tähän, koska ilman näiden ratkaisemista, kuuden tunnin työaika on haihattelua.

PasiSillanp

Olen strategiakonsultti, jonka erityisauetta on yritysten kilpailukyvyn kasvattaminen. Valmistelen parhaillaan kirjaa strategisesta ajatelusta. Käsittelen blogissani sekä teknologian kehittymisen että arvojen muutoksen vaikutuksia yhteiskunnassa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu