Marinin suosio kertoo enemmän suomalaisista kuin Marinista

Jotkut ovat innostuneet ja toiset ovat ottaneet näppylöitä siitä, että pääministeri Sanna Marin arvioitiin Uutissuomalaisen teettämässä kyselyssä tämän vuosituhannen suosituimmaksi pääministeriksi. Jotkut ovat jopa vetäneet kyselyn tuloksista suoria johtopäätöksiä siihen, kuinka hyvä johtaja hän on.

Johtajan kyvyt arvioidaan aina sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä syntyneillä tuloksilla. Kuinka nopeasti hän tekee oikeita ratkaisuja arjessa ja millaiseen kuntoon hän jättää yhteisön sen jälkeen, kun oma tehtävä loppuu. Nykypäivänä sosiaalisen median ylivalta on saanut meidät erheellisesti luulemaan, että toriparlamentti voi arvioida objektiivisesti johtajan kykyjä myös arvioimalla sitä, miltä johtajan johtaminen näyttää ulospäin.

Julkisessa imagossa on kuitenkin kyse siitä, millaisista ihmisistä me yleensä ottaen pidämme. Suomessa on perinteisesti arvostettu johtajia, jotka eivät ole liian räiskyviä, eivät hölise turhia ja – etenkin politiikan puolella – ovat ns. kansan miehiä/ naisia. Mikään edellä mainituista ei kuitenkaan auta arvioimaan johtajan osaamista muilla osa-alueilla. Johtajan on toki tärkeää kyetä luomaan oikea ilmapiiri, mutta aivan yhtä tärkeää on tehdä päätöksiä, jotka ovat sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä hyviä. Vaikka kuinka tahtoisimme, niitä ei useinkaan nähdä silloin, kun johtaja on vielä tehtävässään.

Ronald Reagan edusti aikanaan kaikkea pahaa, kun oli ”vain näyttelijä”. Jälkeenpäin on arvioitu, että hänellä oli tärkeä osansa kylmän sodan loppumisessa. Mikael Lilius joutui Fortumin toimitusjohtajana myrskyn silmään, kun hän epäonnistui oman julkikuvansa hallitsemisessa. Siitä huolimatta Harward Business Review valitsi hänet samana vuonna maailman parhaiden toimitusjohtajien joukkoon, koska hän oli kyennyt johtamaan Fortumin erinomaisiin tuloksiin.

Julkisuudessa käytävä keskustelu johtajien kyvykkyydestä ja hyvyydestä on hyvää viihdettä ja antaa vastauksia siihen, ketä ihmiset ehkä äänestävät todennäköisimmin. Todelliset johtamisen mittarit ovat niin kovia, että niitä ei useinkaan voida arvioida esimerkiksi edes kokonaisen vaalikauden aikana. Eri johtajilla on myös erilaiset olosuhteet. Toisilla johtamiskautta hallitsevat lyhyen ajan nopeat päätökset, toisilla on enemmän aikaa tehdä ratkaisuja pitkälle aikavälille. Siitä syystä keskustelu politiikan ja usein myös yrityselämän johtajista on pinnallista ja pitkälti johtajan käyttäytymiseen liittyvää.

Sen sijaan, että joku innostuu tai hermostuu liikaa jonkin kyselyn tuloksista, kannattaa suunnata energiiaa siihen, mistä asioista ihmiset pitävät vastausten perusteella ja miksi? Onko käsityksemme johtajan ulkoisesta olemuksesta ja käyttäytymisestä muuttunut ja jos on, niin mihin suuntaan? Ovatko muut johtajaan liittyvät asiat muuttuneet? Niillä on merkitystä siihen, millä keinoilla johtajia lobataan julkisuudessa. Yksikään merkittävä johtaja ei nimittäin toimi julkisuudessa enää ilman jonkinlaista sparrausta. Kaikkia on enemmän tai vähemmän hiottu esiintymään niin, että he vastaavat yleisön odotuksiin.

+11
PasiSillanp
Sitoutumaton Helsinki

Olen strategiakonsultti, jonka erityisauetta on yritysten kilpailukyvyn kasvattaminen. Viime vuosina olen tutkinut erityisesti strategisen ajattelun ja uusien, maailmaa muuttavien ideoiden syntyä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu